Vesistön tila ja vesienhoidon haasteet

Loimijoen valuma-alueen vesistöjen ekologinen tila on pääosin tyydyttävä tai välttävä ja erityisesti jokivedet ovat runsasravinteisia ja savisameita (Kartta). Suurimpia vesienhoidon haasteita ovat maan eroosioherkkyys, hajakuormitus ja tulvariskien hallinta. Loimijoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi ja sekä Loimijoen, että sen sivu-uomien varrella on useita patoja, joista monet muodostavat vaellusesteen kaloille. Lisäksi lähes koko alueella on todettu virkistyskäyttöäkin haittaavaa vieraslajien runsastumista (mm. isosorsimo).

Vesistökarttapalvelusta voi tarkastella paremmin vesistön tilaa: www.vesi.fi/karttapalvelu (Pintavesien tila)

Hajakuormitus ja maan eroosioherkkyys

Loimijoen valuma-alue on yksi maamme tehokkaimmin viljellyistä maatalousalueista, ja maatalouden hajakuormituksen vaikutukset seudun pintavesiin ovat merkittäviä. Valuma-alueen maaperä on suurelta osin savipohjaista ja otollista maanviljelyyn. Se on kuitenkin myös altis eroosiolle, joka entisestään voimistaa ravinne- ja kiintoainekuorman kulkeutumista vesistöön. Veden sameus ja ravinteisuus ovat paljolti seurausta peltomaan eroosiosta, mutta myös jokiuoman reunat ovat herkkiä murtumaan veden virtauksen mukana.

Tulvahaitat

Järvien vähyydestä johtuen Loimijoen valuma-alueella on niukasti veden varastointitilaa. Tämä on haaste veden säännöstelyn kannalta ja valuma-alueella esiintyykin tulvahaittoja vuosittain. Tulva-aikana vesi nousee monin paikoin pelloille ja uhkaa rakennettua ympäristöäkin. Huittisten alue Loimijoessa on yksi valtakunnallisesti merkittävistä tulvariskialueista ja myös Punkalaitumenjoen valuma-alueella on tulvaherkkiä alueita.

Vuonna 2017 valmistuneessa Loimijoen vesistöalueen padotus- ja juoksutusselvityksessä on selvitetty mahdollisuuksia vähentää tulvasta tai kuivuudesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia Loimijoen vesistössä.

Tulvariskien hallintasuunnitelmaan ja Loimijoen padotus- ja juoksutusselvitykseen pääset tutustumaan sivun oikean reunan linkeistä.

Nousuesteellisyys

Loimijoessa on kaikkiaan seitsemän patoa, joista alin on Rutavan voimalaitospato Huittisissa ja ylin Kuhalankosken pato Forssassa, jolla säännöstellään Tammelan Pyhäjärven vedenkorkeutta. Voimalaitoskäytössä olevia patoja on Loimijoessa neljä: Rutava, Sallilankoski, Vuolteenkoski ja Jokioistenkosken pato. Padot muodostavat vaellusesteen kaloille ja myös monissa Loimijoen sivu-uomissa on lukuisia kalan kulkua estäviä rakenteita.