Pääkallokiitäjä (Acherontia atropos) havaittu Kuhmossa (Kainuu)

Pääkallokiitäjää havaitaan vaeltaneena lähes vuosittain Suomessa

Pääkallokiitäjä on kookkain Suomessa tavattava perhoslaji ja sen siipien kärkiväli on 10-13 cm. Laji elää vakituisesti Afrikassa ja Välimeren ympäristössä, josta se kulkeutuu ilmavirtausten mukana myös tänne Pohjolaan lähes vuosittain. Lajin toukka syö koisokasvien mm. perunan lehtiä ja on vakituisella elinalueellaan paha perunan tuholainen. Sen vuoksi Välimeren ympäristössä käytetään torjunta-aineita perunaviljelmillä. Toukka kasvaa noin 13 cm pituiseksi. Lajin aikuinen on valohakuinen ja lentää öisin, joten sitä voi havaita ulkovaloilta.

Lajia esiintyi keskiajalla silloin, kun Euroopassa oli sotia ja ruttoa. Kun aikuisen yksilön selässä on pääkallokuvio ja se pystyy ääntelemään häirittäessä piipittämällä, niin sen ajateltiin olevan paholaisen lähetti. Paavi julisti sen pannaan ja se on ainoa perhonen, joka on edelleen pannassa.

Kainuussa pääkallokiitäjää on havaittu vuosien saatossa 13 kertaa ja ensihavainto on Kainuusta vuodelta 1925. Viimeisimmät havainnot lajista ovat vuosilta 1975 Kajaani, Aulis Piirainen, 2010 Kajaani, Samuel Rusanen ja 2020 Kuhmo Mona Komulainen. Pääkallokiitäjän löysi Mona Komulainen 29.8.2020 Kuhmon Hukkajärven suunnalta rakennuksen vierestä kuolleena aamulla, kun lämpötila oli 2,5 astetta. Pääkallokiitäjä on todella herkkä kylmälle, eikä se pysty selviämään Suomen talvesta, vaan kaikki syksyllä meille kulkeutuneet yksilöt kuolevat aika pian.

Ilmoita pääkallokiitäjähavainnoista

Kansalaiset voivat ilmoittaa havainnoistaan vieraslajikoordinaattori Reima Leinoselle Kainuun ELY-keskukseen puh. 029 502 3799.

Lisätiedot:

Vieraslajikoordinaattori Reima Leinonen, p. 029 502 3799