Perinnemaisemien maastokartoitukset aloitettiin Mikkelin seudulla (Etelä-Savo)

Niityt, kedot, metsälaitumet ja hakamaat, nuo lapsuuden mansikkapaikat, ovat käymässä todella vähiin. Etelä-Savon ELY-keskus aloitti kesäkuun lopussa perinnemaisemien maastokartoitukset Mikkelin alueelta. Viimeksi 1990-luvulla inventoitujen kohteiden mahdolliset arvon ja hoidon muutokset kartoitetaan sekä tarkistetaan niiden laajenemismahdollisuudet. Lisäksi inventoidaan uusia perinnemaisemakohteita, esimerkiksi ympäristösopimuksella hoidettavia kohteita. Työtä on tehty tänä kesänä Mikkelin ympäristössä ja sitä jatketaan tulevina kesinä muissa kunnissa.

ELY-keskus tekee inventoinnit yksityisessä omistuksessa olevilla kohteilla. Metsähallitus inventoi perinnemaisemia valtion omistamilla kohteilla ja jonkin verran yksityisillä suojelualueilla.

Miksi perinnemaisemia inventoidaan?

Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit kuuluvat lajistollisesti rikkaimpiin luontotyyppeihimme ja ne ovat merkittävä osa maamme kulttuurihistoriaa. Monelle tuttuja kukkivia kasveja niityillä ovat mäkitervakko, ketoneilikka, ruusuruoho, särmäkuisma, päivänkakkara ja kellokukat. Ns. niittotalouden aikakauden aikana muovautunut maatalousmaisema on monin paikoin katoamassa. Valtaosa vanhoista niityistä ja laitumista on otettu peltokäyttöön. Jäljellä olevat niityt, luonnonlaitumet, hakamaat ja metsälaitumet ovat umpeutumassa ja niille ominainen matalakasvuinen, valoa vaativa niittylajisto on häviämässä. Monet aiemmin yleiset lajit ovat uhanalaistuneet. Maamme uhanalaisista eliölajeista peräti 31 % elää ensisijaisesti perinnebiotoopeilla.

Kukkiva niitty.

Perinnemaisemia inventoitiin Suomessa edellisen kerran 1990-luvulla. Arvokkaita perinnemaisemia löytyi tuolloin Suomesta noin 18 000 hehtaaria, Etelä-Savosta 672 hehtaaria, josta silloin oli vielä 75% käytössä tai sitä jäljittelevässä hoidossa. Kohteita on Etelä-Savossa tiedossa tällä hetkellä reilut 200 kpl. Niitto- ja laiduntalouden aikaan jo pelkästään niittyjä oli Suomessa lähes pari miljoonaa hehtaaria ja karja laidunsi usein vapaasti metsissä. Perinnemaisemien määrän jyrkkä romahdus tapahtui pääosin viime vuosisadan alkupuoliskolla ja 1950-luvun jälkeen käyttö päättyi valtaosalla kohteista. Tämän päivän ilmiö on pienten karjatilojen lopettaminen, joka jättää alueita pois käytöstä.

Koska perinnemaisemia on säilynyt niin vähän, on tarpeen kartoittaa kaikki jäljellä olevat arvokkaat kohteet, kunnostaa jo umpeen kasvaneita alueita ja palauttaa ne alkuperäiseen käyttöönsä eli karjan rehuntuotantoon. Maatalouden ympäristösopimukset ovat tässä oiva keino, jolla kohteen hoitaja saa työstään kohtuullisen korvauksen. Hoidon järjestämisessä kaikille arvokkaille kohteille on vielä työtä. Tavoitteena on kasvattaa hoidettua alaa koko Suomessa 60 000 hehtaariin, jotta perinnemaisemien luontotyypeillä ja niille erikoistuneella lajistolla olisi mahdollisuus säilyä. Myös hoidon laatua on tarpeen parantaa. Edustavia luonnonlaitumia voi nähdä mm. Sulkavan Lohikoskella, Hirvensalmen Tuukkalassa, Rantasalmen Putkisalossa, Juvan Vehmaalla ja Suurniemessä sekä Puumalan Liehtalanniemen museotilalla ja Linnansaaren kansallispuistossa Louhimaan torpan ympäristössä.

Maanomistaja osallistuu usein maastokäynnille

ELY-keskuksen inventoija ottaa aina yhteyden maanomistajaan ennen inventointia. ELY-keskuksen toiveena on, että maanomistaja osallistuu maastokäynnille ja saa näin tietoa kohteesta ja sille soveltuvista hoitomuodoista. Samalla ELY-keskuksen inventoija voi kertoa mahdollisuuksista saada rahoitusta kohteen hoitamiseen.

Arvokkaiksi todettujen perinnemaisemien tiedot ja arvo kirjataan ympäristöhallinnon ja Metsähallituksen yhteiseen paikkatietojärjestelmään. Tähän kysytään maanomistajan lupa. Inventoinnin jälkeen maanomistajalle toimitetaan keskeiset tiedot kohteesta kirjallisesti. Inventointi ei velvoita maanomistajaa hoitamaan kohdetta, vaikkakin hoito on toki erittäin suositeltavaa.

Hoito on perinnemaiseman säilymisen elinehto

Perinnemaisemat ovat kehittyneet aiempien sukupolvien pitkäjänteisen työn tuloksena, vuosikymmenten, jopa vuosisatojen aikana. Ilman perinteistä hoitoa ja käyttöä perinnemaisemat kuitenkin kasvavat umpeen, jolloin maisema, luontotyypit ja lajisto pikkuhiljaa häviävät. Monilla niittykasveilla on kuitenkin maaperässä siemenpankki, jonka avulla ne hoidon alkaessa levittäytyvät alueelle uudelleen.

Perinnebiotooppien hoitoon voi saada rahoitusta ympäristösopimuksen kautta. "Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoito" -ympäristösopimus voidaan tehdä mm. perinnebiotoopeista, luonnonlaitumista, reunavyöhykkeistä, metsäsaarekkeista tai muinaisjäännöskohteiden hoitamisesta.

Mikäli maanomistajilla on tarkempaa selvittelyä kaipaava perinnemaisemakohde, ELY-keskus toivoo maanomistajien ottavan yhteyttä inventoijiin.

Linkit: 

• Ympäristösopimukset (mavi.fi)
• Video: ELY-keskuksen biologi Hanna Huovinen kertoo mitä perinnebiotoopit ovat ja miten niitä hoidetaan (You Tube)

Lisätietoja, perinnemaisemien inventoijat Etelä-Savossa:

Biologi Hanna Huovinen, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024 231, hanna.huovinen(at)ely-keskus.fi
Maankäyttöasiantuntija Sirpa Peltonen, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024 219, sirpa.l.peltonen(at)ely-keskus.fi