Pressmeddelanden 2015

Sateet nostivat savimaiden jokivesien fosforipitoisuudet huippulukemiin (Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Jokivesien ravinnepitoisuudet ovat olleet viime aikojen sateiden vaikutuksesta poikkeuksellisen suuria etenkin savimaiden eroosioherkillä alueilla, ja vedet ovat erittäin sameita. Alkuviikolla Aurajoesta, Paimionjoesta ja Uskelanjoesta otettujen vesinäytteiden kokonaisfosforipitoisuudet kuuluvat jokien mittaushistorian suurimpiin. Aurajoen alaosassa kokonaisfosforipitoisuudeksi mitattiin tiistaina 840 mikrogrammaa litrassa (µg/l) ja automaattimittarin havaintojen perusteella pitoisuus oli maanantaina ollut tätä selvästi suurempi. Tämän vuoden aiempien vesinäytteiden keskipitoisuus on ollut Aurajoessa noin 160 µg/l, mikä on jo erittäin suuri pitoisuus, mutta kuitenkin alle Aurajoen pitkäaikaisen vuosikeskiarvon.  Paimionjoen kokonaisfosforipitoisuus oli tiistaina 1100 µg/l. Typpipitoisuudet ovat kasvaneet vesistössä hieman maltillisemmin kuin paljolti kiintoaineen mukana huuhtoutuvan fosforin pitoisuudet. Pitoisuudet ovat kuitenkin jo alkaneet laskea.

Kokemäenjoen fosforipitoisuus oli alkuviikolla 170 µg/l, kun se marraskuun lopun vesinäytteissä oli vain runsaat 40 µg/l. Loimijoessa, joka määrää Kokemäenjoen alaosan ravinnetason Loimijoen laskukohdasta alajuoksulle ja mereen asti, fosforia oli automaattimittarin perusteella alkuviikolla pitkälti yli 1000 µg/l.

Valuma-alueen maaperän ominaisuuksilla olennainen vaikutus jokien veden laatuun ja sen vaihteluun

Pitoisuudet ja vaihtelu ovat suurimpia savimaiden joissa. Ravinnepitoisuudet ja sameus ovatkin kasvaneet maltillisemmin niissä jokivesistöissä, joissa ravinnetaso on normaalistikin pienempi. Kuitenkin Kiskonjoessakin mitattiin kokonaisfosforipitoisuudeksi 150 µg/l ja Satakunnassa Eteläjoessa 110 µg/l. Paljolti turvemailta virtaavan Merikarviajoen ravinnepitoisuudet eivät ole merkittävästi nousseet, vaan tälläkin viikolla fosforipitoisuus oli alle 50 µg/l. Eurajoessa ei myöskään ole mitattu poikkeuksellisen suuria pitoisuuksia.

Lauhat talvet ja suuret talvivirtaamat yleistyneet

Lauhoina ja sateisina talvikausina vesistöihin päätyy erityisen paljon ravinteita, kun pellot ovat usein vailla kasvipeitettä ja luonnossakin ravinteita sitova kasvillisuus on kesäkauteen verrattuna niukkaa. Tulvat ovat aiemmin ajoittuneet yleensä keväisiin ja syksyihin, mutta suuret talvivirtaamat ovat yleistyneet viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana ja suurimpia ravinnepitoisuuksia mitataan vesistöistä nykyään usein talvisin. Suurilla virtaamilla vesistöihin päätyvä kuormitus muodostaa merkittävän osan vuotuisesta vesistökuormituksesta.

Jokien virtaamat ovat laskeneet viime päivinä selvästi viikonvaihteen tulvatilanteesta Lounais-Suomen vähäjärvisissä vesistöissä. Runsasjärvisemmillä valuma-alueilla, kuten Kiskonjoella, Eurajoella, Kokemäenjoella ja Karvianjoella jokien virtaama ja järvien vedenpinnantaso on pysynyt viime päivät korkealla ja kääntyy laskuun vasta lähipäivinä sateiden loppumisen ja ilman kylmenemisen myötä.

Merivedet ovat lounaisrannikolla olleet poikkeuksellisen korkealla viime viikonlopun tulvahuipun jälkeenkin, koska koko Itämeren pinta on selvästi normaalia korkeammalla tasolla ja kovat lounaistuulet ovat nostaneet viikon aikana vedenkorkeuksia rannikolla lähes samoihin lukemiin kuin viime viikonloppuna.

Pohjavesien pinnat nousussa

Pohjavesien pinnat ovat alkutalven sateiden ja roudattoman maan takia noususuunnassa ja lähestyvät ajankohdan keskiarvoa. Mikäli talvella maa pysyy roudattomana ja sateita saadaan vähintään tavanomainen määrä, pohjaveden pinnat kohoavat edelleen. Routa ja lumipeite puolestaan ehkäisevät pohjaveden muodostumista ja pohjavesivarannot täyttyvät seuraavan kerran keväällä lumien sulaessa.

Lisätietoja:

Jokien vedenlaatu:
Ylitarkastaja Heli Perttula, p. 0295 022 925

Pohjavedet:
Ylitarkastaja Maria Mäkinen, p. 0295 022 913

Virtaamat ja vedenkorkeudet:
Johtava vesitalousasiantuntija Juha-Pekka Triipponen, p. 0295 022 953

Vesitilanne ja ennusteet (ymparisto.fi)