Mobilia esittelee uudessa näyttelyssä teiden rakentamisen ja kulkemisen historiaa Suomessa – erityisenä kohderyhmänä ovat nuoret (Pirkanmaa)

Näyttely kertoo tarinoita siitä, miten teiden rakentamisen mukana ihmisten elämään tuli uusia vaaroja kuten maatiloja ryösteleviä sotilaita. Toisaalta saatiin lisää vaurautta ja turvaa, kun maatalouden ja myöhemmin teollisuuden tuotteita vietiin myytäväksi teitä pitkin. Kun tieverkko laajeni ja menopelit paranivat, myös palokunta ja poliisi pääsivät hätätilanteissa nopeasti apuun.

Auton ja tien museo Mobilian uusi ydinnäyttely kertoo suomalaisen tien ja tien käyttäjien historiasta. Näyttelyssä selviää, kuka teitä on rakentanut, korjannut ja aurannut ja kuka niitä pitkin on kulkenut.

Ydinnäyttelyn nimi on Kertomuksia teistä, ja sen on kuratoinut kehittämispäällikkö Anni Antila. Näyttely on tarkoitettu kaikille, mutta sen erityinen kohdeyleisö ovat nuoret, ja suunnitteluvaiheessa toteutustapaa arvioi nuorisoraati.

Mobilian kehittämispäällikkö Anni Antila sanoo, että tieverkko tuo turvallisuuden tunnetta. Kuva Sinikka Suominen

Näyttelyn kymmenen pientä tarinaa on kirjoittanut kirjailija Terhi Rannela, joka on julkaissut useita historiallisia romaaneja ja myös nuortenkirjoja. Tarinoissa ei ole vuosilukuja, vaan ne kuvaavat kehityksen suuria kaaria muun muassa hevosen ja mielenosoittajan näkökulmasta. Viimeisessä tarinassa ääneen pääsee sähköpotkulaudalla viilettävä some-ajan nuori, joka toteaa, että hän ei edes tarvitse ajokorttia.

Hajanaisia tietoja nykyisen Suomen alueella liikkumisesta on vajaan tuhannen vuoden ajalta. Ensimmäiset varsinaiset kirjalliset lähteet ovat kuninkaankirjuri Jaakko Teitin tieluettelot 1500-luvulta.

Tien mukana tuli niin rosvoja, verottajia kuin vaurauttakin

Teiden rakentaminen toi metsien keskelle maatiloja ryöstelevät sotilasjoukot. Talonpojalle sekä omat että vihollisen sotilaat saattoivat olla lopputuloksen kannalta yhtä pahoja.

Tienpidon historia on myös vallankäytön ja verojen keräämisen historiaa. Maanteiden rakentamisen käski kruunu, mutta niitä tarvitsi myös kirkko. Maata omistavat talonpojat velvoitettiin rakentamaan ja korjaamaan heidän maillaan kulkevat tiet. Toisaalta tiet nopeuttivat maatalouden ja myöhemmin teollisuuden tuotteiden kuljettamista ja kaupankäyntiä. Esimerkiksi maito ja voi eivät ehtineet härskiintyä, kun ne saatiin nopeasti ostajille.

Valtio otti haltuunsa tärkeimmät valtatiet ja muutti ne kaikille avoimiksi vuonna 1921, kun tielaki astui voimaan. Tilalliset korjasivat edelleen teitä, mutta he saivat siitä työstä maksun valtion kirstusta.

Tietä pitkin lähdettiin uusiin töihin ja muualle asumaan

Tieliikenne avitti maaseudun tyhjenemistä 1970-luvulla, kun maaseudun väkeä lähti töihin kaupunkiin tai Ruotsiin. Toisaalta tieliikenne mahdollisti sen, että Suomeen syntyi kesämökkikulttuuri ja kaupunkeihin muuttaneet pääsivät huristelemaan mökeilleen.

Nykyään pidämme teitä itsestäänselvyytenä, ja kiinnitämme niihin huomiota vain, jos jokin asia ei toimi ja emme pääse helposti sinne mihin haluamme. Vaikka yhä useammat suomalaiset tekevät etätyötä ja tilaavat ostoksia netistä, silti arjen sujuminen, työnteko ja vapaa-aika vaativat liikkumista tietä pitkin.

Tiet tuovat meille turvallisuuden tunnetta. Kun tiet ja kulkuvälineet ovat kehittyneet, niin ensihoitajat, palokunta ja poliisi pääsevät entistä nopeammin apuun.

Valtion ylläpitämä tieverkko on sujuvoittanut liikkumista ja edistänyt sitä, että ihmiset voivat muuttaa työn perässä ja valita asuinpaikkansa vapaasti. Toki samalla tieliikenne on aiheuttanut muun muassa liikenneonnettomuuksia sekä ympäristö- ja ilmasto-ongelmia. Suhtautuminen liikenteeseen ja sen aiheuttamiin ilmiöihin onkin ollut alusta asti ristiriitaista.

Kertomuksia teistä -näyttelyssä voi kokeilla itse, miten Porvoon uusi silta muutti maisemaa. Näyttelyn kuratoinut Anni Antila näyttää mallia. Kuva Sinikka Suominen

Poikkea Mobiliaan ja tutustu näyttelyyn!