Tehopyynnissä saaliiksi 45 tonnia vähempiarvoista kalaa Mikkelin lähivesillä (Etelä-Savo)

Mikkelin alapuolisella Saimaalla pyydettiin viime kevään poistokalastuksessa yhteensä yli 45 000 kiloa särkikalaa. Särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli 92 %, joka on merkki rehevöityneestä vesialueesta. Keskikokoisia ahvenia ja muita petokaloja oli saalissa vain vähän. Petokalat eivät pysty pitämään kurissa särkikalojen suurta määrää.

Pyynti tehtiin 12 rysällä rannan tuntumasta Siikasalmeen asti ulottuvalla alueella. Saalis toimitettiin turkistarhojen käyttöön. Petokalat (hauki, kuha, kookas ahven), lohikalat (taimen, siika) ja ankeriaat vapautettiin.

Saalis lähes yksinomaan särkikalaa, petokalojen osuus vähäinen

Suurimmat saaliit saatiin Kyyhkylänselältä ja Annilanselältä, joista poistettiin kummastakin 16 tonnia särkikalaa. Launialanselältä poistettiin kalaa noin 8 tonnia ja Mustaselältä 5 tonnia. Saaliista yli puolet eli 26 tonnia oli särkeä ja noin neljännes eli 13 tonnia oli lahnaa. Muita saalislajeja olivat kuore (8 %), salakka (6 %), ahven ja kiiski. Lahna ja etenkin särki olivat saalisnäytteiden perusteella pienikokoista. Lahnan keskikoko oli hieman suurempi kuin kahtena aiempana vuonna.

Ahvenen sekä muiden petokalojen vähäisyyttä Mikkelin alapuolisella Saimaalla voidaan pitää huolestuttavana, sillä se on merkki vesialueen rehevöitymisestä. Särjen ja lahnan yhteenlaskettu osuus saaliista oli 92 %, joka kertoo vinoutuneesta kalarakenteesta. Esimerkiksi ahven puuttui saaliista lähes kokonaan. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että petokalat eivät pysty säätelemään erityisesti särkikalojen suurta määrää.

Tavoitteena parantaa vedenlaatua ja kalaston rakennetta

Tehokalastuksen avulla pyritään pitkällä aikavälillä parantamaan Siikasalmen yläpuolisen alueen vedenlaatua ja kalaston rakennetta. Tavoitteena on poistaa kaloihin sitoutunutta fosforia ja parantaa tyydyttävässä luokassa olevan vesialueen tilaa.

Tehopyynnin seurauksena Mikkelin lähivesillä poistui fosforia kolmen vuoden aikana vähintään 1300 kiloa, joka on samaa tasoa kuin Mikkelin Kenkäveronniemen jätevedenpuhdistamon vuosittainen vesistökuormitus.

Vesialueen tilaa heikentää lähinnä liiallinen rehevyys, joka ilmenee muun muassa korkeana ravinnepitoisuutena. Rehevöitymisen seurauksena syvänteet kärsivät happiongelmista erityisesti kesäaikana. Tehokalastuksella vaikutetaan myös järven ravintoverkon rakenteeseen ja hidastetaan järven sisäistä ravinnekiertoa. Tavoitteena on, että särkikalojen osuus vähenee, petokalojen osuus kasvaa ja lohikalojen elinolosuhteet paranevat.

Kalastuksen mahdollista jatkamista pohditaan syksyllä. Tulosten perusteella särkikalojen poistoa kannattaisi alustavasti jatkaa tehopyyntinä suurilla saalismäärillä.

Saalistavoitteet täyttyivät kolmena kalastusvuotena

Tehopyynti oli osa kolmivuotista poistokalastushanketta. Hankkeen tavoitteena oli vuosien 2015–2017 aikana poistaa keväisellä rysäpyynnillä yhteensä 155 tonnia kalaa (105 kg hehtaaria kohden). Saalistavoitteet täytettiin kaikkina kolmena vuotena. Vuosina 2015–2016 tavoite oli poistaa kalaa 55 tonnia vuodessa, joka ylitettiin molempina vuosina. Myös tämän vuoden 45 tonnin tavoitteeseen päästiin.

Kalastuksen kustannukset katettiin jätevedenpuhdistamon kalatalousmaksuista kertyneillä varoilla (37,5 %). Muita rahoittajia ovat Mikkelin kaupunki (25 %), Etelä-Savon ELY-keskus (25 %) ja Mikkelin kalastusalue (12,5 %). Kalastuksen toteutti Vendace Ky ja tilaajana oli Etelä-Savon ELY-keskus.

Valuma-alueelta tulevaa ravinnekuormitusta vähennettävä

Mikkelin alapuolisen Saimaan keskeisin uhkatekijä on valuma-alueelta tuleva ulkoinen ravinnekuormitus, jota tulisi pienentää nykyisestä. Merkittävimpänä toimenpiteenä on uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen Metsä-Sairilaan, joka tulee vähentämään asumajätevesistä aiheutuvaa kuormitusta. Lisäksi tarvitaan muun muassa maatalouden vesiensuojelun edistämistä valuma-alueella, haja-asutuksesta syntyvän kuormituksen vähentämistä sekä hulevesikuormituksen hallintaa.

Tavoitteiden saavuttamisen kannalta on tärkeää, että vesialueen omistajat ovat valmiita sitoutumaan järven hoitotoimiin. Rikkonaista vesialueiden omistusta tulisi yhtenäistää. Osakaskuntien ja järjestäytymättömien vesialueiden yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi toisi etuja vesiensuojelun lisäksi kalavesien hoidon järjestämiseen.

Linkit:

• Mikkelin alapuolisen Saimaan sekä valuma-alueen hoidon yleissuunnitelma (pdf, 4287 kt)

Lisätietoja:

Vesienhoidon asiantuntija Juho Kotanen, Etelä-Savon ELY-keskus, p. 0295 024192,  juho.kotanen(at)ely-keskus.fi