Pressmeddelanden 2013

Peltoviljely ja jätevedenpuhdistamo kuormittavat eniten Mikkelin alapuolista Saimaata (Etelä-Savon ELY-keskus)

Mikkelin alapuoliseen Saimaan valuma-alueen fosforikuormasta 50 % on peräisin peltoviljelystä, 11 % haja-asutuksesta ja 15 % pistekuormituksesta ja laskeumasta. Metsätaloudesta, hulevesistä ja luonnonhuuhtoumasta aiheutuu noin 25 % fosforikuormasta. Typpikuormituksesta noin puolet on peräisin pistekuormituksesta, suurimpana lähteenä on Mikkelin jätevedenpuhdistamo. Tiedot ilmenevät  kuormitusselvityksestä, jonka kohteena oli Mikkelin alapuolinen Saimaa Visulahdesta Ukonvedelle saakka. Selvityksen laati Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica, jossa työhön osallistuivat tutkijat Arja Palomäki ja Irene Huuskonen.

Saimaaseen laskevista tulouomista Rokkalanjoella, Myllyjoella ja Urpolanjoella on suurimmat kuormitukset, koska niiden valuma-alueet ja siten uomien vesimäärät ovat muita suuremmat. Toisaalta Saimaan lähivaluma-alue sekä Visulahden Multasillanoja, Visulahdenpuro ja Myllyjoki kuormittavat kokoonsa nähden suhteellisesti enemmän. Yksityiskohtaisemman tarkastelun perusteella lisäksi Tuukkalan seudulla Surnuihin laskevissa ojissa sekä Rokkalanjoen valuma-alueella Naistingin ympäristön ojissa havaittiin ajoittain suuria ravinnekuormia.

Kuormitusselvityksessä tarkasteltiin vedenlaatua, vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta sekä valuma-alueiden maankäyttöä. Vedenlaatuaineistoa kerättiin vuoden 2012 aikana sekä työssä käytettiin myös tätä vanhempia aineistoja. Kuormitusta arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen VEMALA-kuormitusmallin avulla. Kuormitusselvityksen laati Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica yhteistyössä Etelä-Savon ELY-keskuksen ja Mikkelin seudun ympäristöpalvelun kanssa. Selvityksen rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus.

Ravinnekuormituksessa suurta ajallista vaihtelua

Kuormitusselvityksessä tehtiin järviallaskohtainen tarkastelu vedenlaadun nykytilasta ja tilan muutoksista. Vesien tila parani 1970-luvulta 2000-luvulle, mutta on tämän jälkeen vakiintunut. Vesialue Siikasalmeen saakka on nykyisin tyydyttävässä tilassa ja Ukonvesi on hyvässä tilassa.

Ravinnepitoisuudet eivät ole oleellisesti muuttuneet kymmenen viime vuoden aikana, mutta veden väri ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot ovat kasvaneet. Humuksisuus on suurinta pohjoisosissa Visulahden alueella. Järvialtaiden syvänteissä on ollut voimakasta hapenvajausta tai happikatoja pohjan lähellä. Alueen pohjoisosissa Visulahdella, Launialanselällä, satamassa ja Lamposaarenselällä fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ilmentävät vesialueen rehevyyttä.

Launialanselällä ja Lamposaarenselällä on havaittavissa kahden viime vuoden aikana klorofyllipitoisuuden nousu edeltävien vuosien 2009-2010 tavanomaista pienempien pitoisuuksien jälkeen. Mikkelin jätevedenpuhdistamon vaikutus näkyy Lamposaarenselällä ja Annilanselällä yläpuoliseen vesistöön verrattuna kohonneina typpipitoisuuksina. Fosforipitoisuus kasvaa hieman Annilanselältä Kyyhkylänselälle todennäköisesti Surnuin valuma-alueelta tulevan fosforikuorman takia.

Ravinne- ja kiintoainekuormitus on suurinta kevättulvan aikaan, mutta syksyisin on nähtävissä toinen kuormitushuippu, joka on joinakin vuosina suurempi kuin keväällä. Useimmilla järvialtailla fosforikuormalla on lievä kasvava suunta 2000-luvulla; selvimmin kasvu näkyy Annilanselältä Ukonvedelle ulottuvalla alueella. Vuosien välinen vaihtelu kuormituksessa on pitkälti riippuvainen virtaamasta ja siten vesitilanteesta.

Järvialtaalle tuleva fosforikuorma ylitti Visulahdesta Kyyhkylänselälle saakka ns. ylemmän sietorajan, eli nykyinen kuormitus johtaa rehevöitymiseen. Ukonveden alueella ylittyi alempi sietoraja, eli kuormitus johtaa lievään rehevöitymiskehitykseen.

Kyyhkylänselälle saakka kullekin järvialtaalle tulevasta fosforikuormasta pidättyy alle neljännes. Alempana Ukonvedellä pitkä viipymä ja suuri sedimentaatio ja siten ravinteiden pidättyminen on suurempaa. Järvialtailla tapahtuu ns. sisäistä kuormitusta avovesiaikana. Sisäisen kuormituksen osuus on suurin vähiten rehevillä Ukonveden-Päähkeenselän ja Pohjoisselän-Leppäselän alueilla, joilla veden viipymä on muita suurempi. Valuma-alueelta tuleva ulkoisen kuormituksen osuus on suurempaa pohjoisemmilla järvialtailla.

Kuormitusselvitys ohjaa vesien hoidon suunnittelua

Kuormitusselvitys on pohjana laadinnassa olevalle Mikkelin alapuolisen Saimaan kunnostuksen ja valuma-alueen hoidon yleissuunnitelmalle, joka valmistuu vuoden 2014 alussa. Yleissuunnitelman osallistujatahot ovat samat kuin kuormitusselvityksessä.

Mikkelin alapuolisella Saimaalla vesiensuojelutavoitteena on vesistön hyvä tila vuoteen 2021 mennessä. Vesistökunnostustoimenpiteitä tullaan tarvitsemaan vesialueella, jotta muun muassa ravinteiden sisäistä kuormitusta voitaisiin hallita nykyistä paremmin. Pääpaino suunnittelussa on kuitenkin valuma-alueelta tulevan hajakuormituksen vähentäminen, koska sillä saavutetaan pysyvämpiä tuloksia.

Linkit:

• Mikkelin alapuolisen Saimaan kuormitusselvitys (pdf, 9359 kt)
• Kartta: Kohdevesistöt ja valuma-alueet (pdf, 341 kt)

Lisätietoja:

Erikoissuunnittelija Juho Kotanen, Etelä-Savon ELY-keskus, p, 029 502 4192

Ympäristösuunnittelija Heikki Tanskanen, Mikkelin seudun ympäristöpalvelut, p. 044 7944719