Pressmeddelanden 2013

Hämeen ELY-keskuksen seurannassa olevista järvistä on maalis–huhtikuussa haettu kevättalven vesinäytteet. Näytteenotto painottui tänä talvena pienehköille järville. Ne ovat pienemmän vesitilavuutensa takia herkempiä hapenpuutteelle kuin suuret järvet.  Useimpien seurantajärvien syvänteissä oli ainakin neljäsosa alusveteen liuenneesta hapesta jäljellä.  Monilla pienehköillä seurantajärvillä happi oli kuitenkin kokonaan tai lähes kokonaan lopussa.

Kaikilla näillä järvillä happikato rajoittui pohjan tuntumaan. Niistä Ylä-Vehkajärvi, Kauttisjärvi ja Urajärvi ovat Päijät-Hämeessä. Äimäjärvi, Tevänti, Valkea-Kotinen, Janakkalan Saloistenjärvi ja Isojärvi sekä Lopen Pääjärvi Kanta-Hämeessä.  Suuremmat seurantajärvet eivät kärsineet kevättalvella vakavasta hapenpuutteesta, mutta monien alusvedessä oli selvä hapenvajaus. Tämä on tyypillinen piirre suomalaisille järville kevättalvella.

ELY-keskukseen on talven aikana ilmoitettu yhdestä kalakuolemasta. Huhtikuun puolivälissä paljastui Heinolan Kirkkolammella pienten ahventen joukkokuolema, joka johtui hapenpuutteesta.

Tilanne Päijät-Hämeessä

Hartola, Sysmä ja Heinola: Hartolan Jääsjärven syvänteessä alusveden liuenneesta hapesta oli maaliskuun puolivälin jälkeen jäljellä 36 %. Rautaveden syvänteessä alusveden hapesta oli jäljellä 74 %. Näin korkea hapen kyllästysaste on kevättalvella erinomainen. Ala-Rievelin syvänteessä oli happea jäljellä 38 %.

Ympäristöhallinnon seurannassa on tänä vuonna monia pienehköjä Päijät-Hämeen järviä. Niistä useimpien alusvedessä oli kevättalvella happea jäljellä niin paljon, että se riittää jään sulamiseen asti, mutta muutamissa happi oli loppumassa alusvedestä. Sysmän Ylä-Vehkajärven syvänteessä12 metrin syvyydessä oli vain 2 % liuenneesta hapesta jäljellä ja 6,5 metrissäkin vain 9 %. Myös päällysvedessä oli melko voimakas hapenvajaus. Sysmän reitillä Enoveden alusvedessä liuenneesta hapesta oli vielä 42 % jäljellä.

Asikkala ja Padasjoki: Asikkalan Urajärven syvänne on useina vuosina kevättalvella kärsinyt hapenpuutteesta. Tänäkin talvena happi oli alusvedestä jo lähes lopussa, kun näytteet otettiin 10.4. Vain yksi prosentti liuenneesta hapesta oli jäljellä. Ylemmissä vesikerroksissa happea oli vielä melko runsaasti. Padasjoella Jamoinjärven alusveden hapesta oli vielä lähes puolet jäljellä ja Myllyjärven hiukan yli puolet, mutta Kauttisjärven syvänteestä se oli loppunut kokonaan.

Orimattila: Hyvin rehevän Villikkalanjärven syvänteen hapesta oli maaliskuun puolivälissä jäljellä noin viidennes ja Mallusjärvellä neljännes. Myös Pyhäjärvi on rehevä, mutta sen suurissa vesimassoissa happea riittää kevääseen asti.  Tänä talvena 66 metrin syvyydessä hapesta oli jäljellä vielä 28 %, mutta jo 60 metrissä selvästi enemmän (76 %).

Tilanne Kanta-Hämeessä 

Hämeenlinnan ja Riihimäen seutu:

Äimäjärven pohjoisosassa happi oli huhtikuun alkuun mennessä käytännössä loppunut alusvedestä.  Happea oli tuolloin vain 2 % jäljellä. Happikato on jokatalvinen ilmiö Äimäjärven pohjoisemmassa altaassa. Myös muutamissa muissa järvissä alusvesi oli jo kokonaan hapetonta tai lähes hapetonta. Näitä ovat Hämeenlinnan Tevänti, Janakkalan Saloistenjärvi ja Isojärvi sekä Hausjärven Valkjärvi.

Eräissä seurantajärvissä happitilanne oli melko hyvä tai ainakin tyydyttävä. Eniten happea oli Hausjärven Ansionjärvessä. Sen syvänteen hapesta oli vielä 72 % jäljellä. Kankaistenjärvessä alusveden liuenneesta hapesta oli huhtikuun puolivälissä jäljellä 33 %, Kernaalanjärvessä 34 % ja Janakkalan Sääjärvessä 22 %.

Lounais-Häme:

Huonoin tilanne oli Lopen Pääjärvessä, joka on erittäin ruskeavetinen. Alusvedestä happi oli jo loppunut kokonaan ja päällysvedessäkin sitä oli jäljellä vain 28 %. Happikato vaivaa Pääjärven alusvettä lähes joka talvi, sillä vedessä on hyvin runsaasti humusta, jonka hajoaminen kuluttaa matalan järven rajalliset happivarastot vähiin talven aikana. Tammelan Lunkinjärvessä oli huhtikuun 11. päivä vielä lähes puolet alusveden hapesta jäljellä.

Järvien happitalouteen vaikuttavat monet tekijät

Viime syksynä järvivedet ehtivät hapettua ja jäähtyä kunnolla ennen jäätymistä. Tämä oli järvien happitaloudelle eduksi. Järvien talviaikaisen happitalouden kannalta on merkittävää, minkä lämpöiseksi alusvesi jää järven jäätyessä, koska kylmässä vedessä parinkin asteen ero vaikuttaa suuresti hajottajabakteerien aktiivisuuteen. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä tehokkaampaa hajotus on ja sitä enemmän happea kuluu. Merkityksellistä on myös se, kuinka hyvin pohjasedimentti hapettuu ennen järven jäätymistä.

Erityyppisten järvien happiolosuhteet poikkeavat toisistaan sekä talvella että kesällä. Suurissa ja syvissä järvissä pintakerroksessa tuotettu eloperäinen aines hajoaa suureksi osaksi jo ylemmissä vesikerroksissa. Hajotus ei syvemmällä enää kuluta happea kovin paljon. Matalat ja rehevät järvet ovat alttiimpia happikadolle. Rehevät järvet tuottavat enemmän eloperäistä ainesta kuin karut, jolloin sitä myös vajoaa alusveteen enemmän. Tämän aineksen hajoaminen kuluttaa alusvedestä happea talven aikana, sillä hajotus jatkuu läpi talven, joskin hitaammin kuin kesällä. Talvella jään alla saman syvyyden happipitoisuus voi vaihdella eri kohdissa järveä. Hapen pitoisuuteen vaikuttavat muun muassa järveen tulevien virtausten sijainti ja mahdolliset pohjasta ylöspäin nousevat virtaukset.

Jäiden lähdettyä kevättäyskierto hapettaa vesimassan ja hapen kyllästysaste saavuttaa järvissä yleensä 90–100 prosentin tason. Jos järvi sijaitsee tuulilta suojassa, alusveteen voi jäädä happivajausta, mikä myöhemmin kesällä edistää mahdollisen happikadon syntymistä.

Lisätietoja

• biologi Petri Horppila, Hämeen ELY-keskus, p. 0295 025 182