Etänä Lapissa: Maksniemen arkea

Ruskan värit ovat jo ilmestyneet Simon metsiin. Syyskuinen aamu on raikas, mutta lämpöä vielä riittää. Keltaiseen takkiin pukeutunut pyöräilijä fillaroi kerrostalojen ja metsän välissä menevällä polulla. Hän on Jutta Marjakaarto, Espoon kaupungin viestintäasiantuntija. Jutta työskentelee Espoon kaupungille etänä, Simon Maksniemessä sijaitsevasta omakotitalosta.  

Etätyöjärjestelyt mahdollistavat sen, että Jutta saa itse määritellä omat menemiset, tulemiset ja aikataulut. Joka aamu hän käy viemässä lapsen tarhaan, jonka jälkeen hän aloittaa työt. Tällainen joustavuus on hänen mielestään parasta etätöissä.

Etätöihin Espoon kaupungille hän on päässyt tuttavan kautta. Vanhempainvapaan loppupäässä hän laittoi omalle Facebook-seinälleen viestin, jossa hän toivoi löytävän pian töitä. Hänen entinen esimiehensä bongasi hänen päivityksensä ja kertoi Espoon kaupungin etsivän pikaisesti viestintäasiantuntijoita. Sitä kautta hän on päättynyt Espoon kaupungin hyvinvoinnin ja terveyden toimialan viestinnän tehtäviin.  

– Etätyöt on sujunut kyllä ihan käsittämättömän hyvin. Minulla on ihana tiimi, jotka myös ovat toki etänä. Kaikkihan me työskentelemme kotoa käsin ja asiat ovat vain sujuneet, iloitsee Jutta.  

Espoossa Jutta on käynyt kahdesti: ensimmäisen kerran allekirjoittamassa työsopimusta ja tapaamassa esimiestään, ja toisen kerran tiimipäivissä kesällä 2021. Silloin hän pääsi vihdoin tapaamaan niitä työkavereita, joiden kanssa hän on jo muutaman kuukauden ajan ehtinyt tehdä töitä. Sitä kautta myös Espoon kaupunki on alkanut käydä hänelle pikkuhiljaa tutuksi. 

Etätöitä Jutta tekee omakotitalossa sijaitsevasta makuuhuoneesta. Aiemmin käytössään ollut toimistohuone on nyt muutettu lapsen makuuhuoneeksi. Tämän seurauksena hän viettää nyt suurimman osan ajastaan makuuhuoneessaan, joka on hänelle etätöiden vähemmän houkutteleva puoli. Sen sijaan etätöiden hyviä puolia on hän mielestään se, ettei aamuisin tarvitse stressata, että mitkä vaatteet ovat päällä. Toki työhön liittyy paljon palavereita, joissa joutuu olemaan kamera päällä mutta se ei ole jokapäiväistä.  

– Minä olen myös huomannut tässä pitkin matkaa sen, että työskentely on tosi paljon tehokkaampaa, vaikka nyt ehkä maksaa ne kahvitauot, joita en nyt tule pidettyä samalla tavalla kuin toimistolla pidettäisi, mutta kyllä se on tosi paljon tehokkaampaa se työskentely, kertoo Jutta.  

Helsingissä pitkään asunut Jutta on muuttanut nelisen vuotta sitten pohjoiseen, ensin Tornioon ja sitten Simon Maksniemeen. Paikkakunta sijaitsee vain lyhyen ajomatkan päässä Kemistä. Myös Perämeren läheisyys tuo omia vivahteita arkeen. Vuosi sitten hänen perheensä on hankkinut täältä omakotitalon.  

– Simo on tosi semmoinen söpö pieni kunta, aivan just meille sopiva, mutta Kemi ja Tornio, ja myös Ruotsin raja ovat tässä lähellä. Kaikki mitä me tarvitsemme, on tässä, sanoo Jutta.  

Omakotitalon pihalla Jutta valmistautuu retkeen. Hän käy istumaan mönkijän päälle, laittaa mustan kypärän päähän ja käynnistää moottorin. Mönkijä lähtee etenemään ruskan värien täyttämää metsäpolkua pitkin. Muutaman minuutin ajomatkan jälkeen mönkijä pysähtyy meren rannalla sijaitsevalle laavulle. Siellä Jutta tekee tulet ja asettuu istumaan laavun katoksen alle. Hän kaataa juotavaa kuksaan ja tarkkailee laavulta avautuvaa merimaisemaa. Vaikka joskus Jutta rakasti syksyä ja jossain kohti elämää kevättä, nyt hänestä tuntuu, että Simossa aina menossa oleva vuodenaika on juuri se paras sillä hetkellä. Vuodenajasta riippumatta hän lähtee mielellään lähistöillä sijaitsevaan luontoon koko perheen voimin.  

– Minun vapaa-aikani menee kyllä nykyisin ihan sataprosenttisesti pienen yksivuotiaan kanssa, että siinä ei paljon mitään muuta kerkeää. Jos ei muuta niin hurautetaan vaan johonkin lähelle laavulle paistamaan makkaraa, että syödään nyt sitten viikonloppulounas siellä laavulla, kertoo Jutta.  

Vaikka Jutan perhe on asunut Maksniemessä vasta muutaman vuoden, täältä löytyy heille paljon mieleenpainuvia paikkoja. 

  – Meillä on tossa ihan lähellä semmoinen paikka kuin Ykskuusi, jossa sijaitsee semmoinen unelmauimaranta. Kolmisen vuotta sitten minä yksi ilta vein minun mieheni sinne. Minun kaveri oli käynyt laitamassa sinne lyhtyjä ja nuotion, ja minä kosin minun miestä siellä, sanoo Jutta.  

Teksti, kuvat ja video: All about Lapland/ Alex Kuznetsov.