Runsaasti levää Suomenlahdella (Kaakkois-Suomi)
Levätilanne
Suomenlahden vakiohavaintopaikoilta on havainnoitsijoiden mukaan levää jo runsaasti. Rannikolta on tullut myös useita yleisöhavaintoja. Kaakkois-Suomen järviltä vain muutamalta vakiohavaintopaikalta on levää havaittu runsaasti. Yleisöhavaintoja on Etelä-Karjalan puolelta tullut Simpelejärveltä ja Simpeleen Kivijärveltä, joissa levää oli jonkin verran, Tiiliruukissa levää oli ollut runsaasti. Suur-Saimaalta Venäjänsaarenselältä on myös tullut levähavainto (Taipalsaari) ja Huhtiniemestä Pien-Saimaalta. Kymenlaakson sisävesillä vähäisiä levämääriä on havaittu Urajärvellä ja Sompasella.
Vedet lämpöisiä
Kaakkois-Suomen järvien pintaveden lämpötilat ovat 17 ja 19 asteen väliltä, myös Suomenlahden rannikolla vesi on noin 18 asteista.
Vedenkorkeudet
Järvien vedenkorkeudet ovat pääosin hieman ajankohdan keskitasojensa alapuolella. Järvi-Suomessa vedenkorkeudet ovat ajankohdan tavanomaisissa korkeuksissa lukuun ottamatta Saimaata, joka on 45 cm keskitasoaan korkeammalla. Viime viikon Vuoksen ja Kymijoen vesistöihin osuneet sateet hidastivat vedenpintojen laskua, joka jatkuu taas kesäajalle tyypilliseen tapaan.
Sinilevät eivät aina myrkyllisiä
Järvien tutkituista sinileväesiintymistä noin puolet ovat olleet myrkyllisiä. Jotkut sinilevälajit voivat muodostaa sekä myrkyllisiä että myrkyttömiä kantoja. Jopa samassa leväesiintymässä osa levämassasta voi olla myrkyllistä ja osa ei. Sinilevien myrkyllisyys voidaan selvittää ainoastaan laboratoriotutkimuksissa.
Levänäyte tulee ottaa suoraan puhtaaseen astiaan runsaimmasta levämassasta ja säilyttää viileässä (esim. jääkaapissa) valolta suojattuna ja toimittaa tutkittavaksi mahdollisimman pian. Uusimpien tutkimusten mukaan melko vähäinenkin sinileväesiintymä saattaa olla myrkyllinen, jonka vuoksi sinileväpitoisessa vedessä uimista sekä veden käyttöä talous- ja löylyvetenä tulisi välttää.
Mikroskooppisen pienet sinilevät eli syanobakteerit tuottavat kasvien tavoin happea yhteyttämällä. Sinilevät kuuluvat vesistöjen peruseliöstöön. Ne voivat elää sekä yksittäisinä soluina että yhdyskuntina.
Runsastuessaan sinileväyhdyskunnat voivat muodostaa veden pinnalle levälauttoja, joita kutsutaan leväkukinnaksi. Sinileväkukinta näkyy aluksi vedessä vihertävinä tikkuina, hippusina tai palleroina. Lopulta sinilevä kohoaa veden pinnalle muodostaen aluksi viiruja, ja lopulta lauttoja. Rantaan kasautuessaan sinilevä saattaa muodostaa paksun maalia muistuttavan kerroksen, joka kuivuessaan muuttuu sinivihreäksi, tai jopa turkoosiksi.
Kesän edetessä on syytä muistaa varovaisuus sinileväpitoisen veden kanssa. Vettä, jossa on silminnähden runsaasti sinilevää, ei pidä käyttää talousvetenä, löylyvetenä tai syötävien kasvien kasteluvetenä. Edes kuumennettuna sinileväpitoinen vesi ei ole käyttökelpoinen, sillä sinilevien tuottamat myrkyt kestävät hyvin kuumentamista. Myös lapsien ja lemmikkien päästämistä sinileväpitoiseen rantaveteen on syytä välttää, sillä lapset ja lemmikit eivät välttämättä osaa varoa sinilevää. Uimisen jälkeen on myös hyvä muistaa peseytyä puhtaalla vedellä iho-oireiden välttämiseksi.
Järviwiki:
Lisätietoja
Tiedottaja Sirpa Skippari
s-posti: sirpa.skippari(at)ely-keskus.fi
puh. 0295 029 287
Hydrobiologi Jouni Törrönen
s-posti: jouni.torronen(at)ely-keskus.fi
puh. 0295 029 296