Pressmeddelanden 2019

Uudenmaan vesistöjen vedenpinnat pääosin keskimääräisillä tasoilla (Uusimaa)

Syys- ja lokakuun tavanomaista runsaammat sateet ovat nostaneet pääosan Uudenmaan vesistöjen vedenkorkeuksista viime kesän kuivuuden jälkeen normaaleihin lukemiin.

 

Alkusyksyn sadanta on ollut 50-70 % keskimääräistä runsaampaa. Syyskuun sadanta on useilla mittauspaikoilla ollut n. 90-100 mm, paikoin enemmänkin. Lokakuun aikana sateita on saatu 40-50 mm lisää. Syyskuun sateet jäivät pääosin maaperään ja sen vuoksi niiden vaikutus järvien ja jokien vedenkorkeuksiin oli melko vähäinen. Lokakuun aikana vedenpinnat ovat kääntyneet selvempään nousuun, mutta tulvalukemia ei ole kuitenkaan hätyytelty. Runsaimpien sadepäivien vaikutuksesta vedenpinnat ovat saattaneet jokivesistöissä nousta lyhytaikaisesti puolisen metriä keskimääräisen yläpuolelle, mutta ne ovat kääntyneet sateen mentyä nopeasti laskuun.

Vantaanjoki, kuva: Memmi Ojantola

Jokivesien virtaamat ovat lähes kaikilla Uudenmaan vesistöalueilla keskimääräisellä tasolla tai hieman ylempänä. Vantaanjoen Vantaankoskella virtaama on n. 12 m3/s, kun se normaalisti on n. 6-7 m3/s. Siuntionjoen Tjusträskin mitta-asemalla vedenpinta on n. 0,3 m tavanomaista korkeammalla.

Luonnontilaisten järvien vedenpinnat ovat lähes tavanomaisilla tasoilla tai jonkin verran korkeammalla. Esimerkiksi Artjärven Pyhäjärven pinta on noussut syyskuun alun alimmasta lukemasta n. 20 cm ja on edelleenkin nousussa. Alkusyksyn aikana osa rankimmista sateista saatiin lähellä rannikkoa, jolloin esim. Espoonjoen Pitkäjärven pinta lähti nopeaan nousuun. Viimepäivien sateiden vaikutuksesta pinta on edelleenkin n. 45 cm keskimääräistä korkeammalla, mutta ei kuitenkaan tulvalukemissa.

Säännösteltyjen järvien vedenpinnat ovat myös kutakuinkin keskimääräisillä tasoilla. Ne ehtivät kesän aikana laskea huomattavasti lupaehtojen mukaisten minimijuoksutusten ja kesän voimakkaan haihdunnan yhteisvaikutuksen vuoksi. Uudenmaan suurimpien järvien Lohjanjärven ja Hiidenveden vedenpintojen lasku pysähtyi vasta syyskuun lopulla. Hiidenvesi on tasolla NN+31,49 m, mikä on pienestä noususta huolimatta edelleenkin 20 cm keskimääräistä alempana. Lohjanjärven pinta on hieman keskimääräistä ylempänä eli tasolla NN+31,45 m ja hienoisessa nousussa. Vantaanjoen säännöstellyistä järvistä Hirvi- ja Suolijärvi ovat jonkin verran keskimääräisen yläpuolella. Vastaavasti Kytäjärvi sekä Tuusulanjärvi ovat jonkin verran keskimääräistä alempana, mutta niiden osalta tilanne on korjaantumassa. Bodominjärven vedenpinta on lähellä säännöstelyn ylärajaa

Seuraavien kymmenen vuorokauden aikana saadaan ennusteiden mukaan jonkin verran lisää sateita, jolloin järvien vedenpinnat jatkavat lievää nousuaan. Tulvalukemia ei kuitenkaan hätyytellä.


Pohjavesi tilanne paranee syksyisin

Pohjavesien pinnat ovat kääntyneet kesän jälkeen nousuun ja ovat nyt paikoin keskimääräisellä tasolla ajankohdan keskiarvoihin verrattuna. Osittain ne ovat kuitenkin edelleenkin keskimääräistä alempana, erityisesti Uudenmaan luoteisosissa: Karkkilan seuranta-asemalla noin 30 ja Keräkankareella noin 40 senttimetrillä. Myrskylässä pohjavedenpinta on puolestaan noin 30 cm ajankohtaa ylempänä. Alueelliset ja pohjavesimuodostumakohtaiset erot suuria.

Kun syyssateet kesän jälkeen alkavat ja haihdunta vähentyy ja kasvukausi loppuu, suurempi osa sadevedestä pääsee imeytymään pohjavedeksi asti. Syksyn sademäärät ja pysyvän roudan alkamisen ajankohta määrittävät sen, kuinka hyvin pohjavesivarastot ehtivät täyttyä ennen talven tuloa. Pienemmät pohjavesimuodostumat reagoivat sateisiin ja kuiviin kausiin nopeasti ja suuremmissa muodostumissa sateisuuden vaihtelut näkyvät viiveellä.


Lisätietoja:

  • Johtava vesitalousasiantuntija Kari Rantakokko, puh. 0295 021 453 (pintavedet)
  • Ylitarkastaja Annukka Vähä-Vahe, puh. 0295 021 141 (pohjavedet)
  • sähköpostit: etunimi.sukunimi(at)ely-keskus.fi

 


Uppdaterad