Ingarskilanjoen myllypadon kalatie

Ingarskilan myllypato on rakennettu 1919 ja vettä käytettiin myllyn ja raamisahan toimintaan vuoteen 1968 asti. Vuonna 1988 valmistuneen ensimmäisen kalatieversion (betoniraput) kautta kaloilla oli sopivissa virtaamaolosuhteissa mahdollisuus nousta padon ohi. Kalatien toimivuutta parannettiin vuonna 1999 laittamalla kiviä kalatiehen, mutta kivet olivat liikkuneet ja kalatien toiminta ei ollut paras mahdollinen. Siksi vuonna 2003 tukikiviä ankkuroitiin paikalleen ja kiveystä täydennettiin samassa yhteydessä kun kalatien alapuolista aluetta kunnostettiin. Kunnostuksen jälkeen kalat ovat voineet nousta kalatien kautta pienempiä virtaamia lukuunottamatta. Kalatiehen on käytettävissä koko joen virtaama, joten jokeen nousevat kalat löytävät helposti kalatien. Viimeisimmän kunnostuksen jälkeen yläpuolisilla lisääntymisalueilla on havaittu vuosittain taimenen luonnonlisääntymistä ja merestä nousseita suuria meritaimenia.

Myllykosken pato oli käytännössä ainoa todellinen nousueste Ingarskilanjoessa ja kalatie avasi vaellusyhteydet mereltä latvoille asti. Myllykosken kalatie oli ensimmäinen viranomaistyönä toteutettu kalatierakenne Uudellamaalla. Ingarskilanjoessa on oma meritaimenkanta, joka on erittäin arvokas.  Kalatien kautta meritaimenet pääsevät hyödyntämään padon yläpuolisia lisääntymisalueita, jonne taimenet eivät pitkään aikaan päässeet vaeltamaan.

Perustietoja Ingarskilanjoen myllypadon kalatiestä

• Valmistumisvuosi: 1988/1999/2003
• Pituus: 20 M
• Nousu: n. 1,5 m
• Miten nousu on porrastettu: 5 betonikynnystä ja virtakiviä
• Pääkynnysten korkeusero: 0,3 m
• Mitoitusvirtaama: Koko joen virtaama
• Vesileveys mitoitusvirtaamalla: 5 m
• Vesisyvyys mitoitusvirtaamalla: 0,2–0,7 m
• Etäisyys jokisuunnasta: 13 km

 

Kuvat: Harri Aulaskari