Anttilan pohjapato Hirvihaaranjoella

Pohjapadon suisteet ja kiveykset tehtiin syksyllä 2010. Kuva otettu kesäkuussa 2011.


Hirvihaaranjoki (Mäntsälänjoki, Mustijoki) saa alkunsa Sulkavanjärvestä, joka sijaitsee Mäntsälän kunnan pohjoisosassa lähellä Kärkölän rajaa. Joki virtaa Mäntsälän, Pornaisten ja Porvoon kautta ja laskee mereen Kilpilahden kohdalla Porvoossa. Hirvihaaranjoen pituus on n. 78 kilometriä. Anttilan pohjapadolla valuma-alue on n. 257 km2.

Hirvihaaranjoen järjestelytyön tarkoituksena oli vähentää tulvahaittoja Hirvihaaranjokeen rajoittuvilla peltoalueilla. Järjestely-yhtiö perustettiin 21.7.1965 ja työ toteutettiin valtion työnä Helsingin vesipiirin toimesta pääasiassa vuosina 1969–1978. Järjestelytyön yhteydessä rakennettiin 7 pohjapatoa turvaamaan riittävä aliveden aikainen vedenkorkeus. Pohjapadot toteutettiin pääasiassa luonnonkivistä rakentamalla.

Anttilan pohjapadossa on savesta rakennettu sydänosa, jonka päälle on muotoiltu kivistä, louheesta ja murskeesta V-mallinen padon harja ja luiskat. Pohjapadon harja oli alkuperäisen suunnitelman mukaan 35 metriä leveä ja reunat olivat 20 cm korkeammalla kuin keskiosa. Jäät ja tulvat olivat rikkoneet alaluiskan pintaa siirtäen kivimateriaalia luiskan alareunaan. Kivien siirtymisen takia padon harjalle ja alaluiskaan oli muodostunut kalojen kulkua rajoittavia alueita. Luiskan alaosaan siirtyneet kivet ohjasivat vettä pohjapadon alapuolisia rantapenkkoja vasten aiheuttaen penkkojen sortumia ja syöpymistä etenkin tulva-aikana.

Anttilan pohjapadon kunnostuksessa soraistettiin padon harjan yläpuolinen luiska kalojen kutualueeksi. Tämän jälkeen toteutettiin alaluiskan kiveykset lähtien alavirrasta ylävirtaan päin. Padon harjaa ei muutettu. Pohjapadon alaosa muotoiltiin pääosin paikalla olevista kivistä ja paikalle tuoduista isommista kivistä. Alaluiskaan tehtiin 4 kivisuistetta siten, että yli 15 cm korkuisia virtauskynnyksiä ei päässyt muodostumaan. Kivisuisteet rakennettiin puolta vaihdellen niin, että suisteet ulottuvat rannasta keskilinjan yli, jolloin alaluiskaan saatiin riittävästi vesialuetta ja suisteiden kohdalla varmistettiin riittävä kalojen nousuun soveltuva vesisyvyys. Kivet asetettiin luiskaan niin, etteivät ne pääse liikkumaan jäiden ja tulvavesien vaikutuksesta.

Saukkojen hajuposti/suojapaikka rakennettiin luonnonkivistä uoman vasemmalle rannalle, jossa oli suojainen ja maapohjaltaan kestävä paikka suojapaikan toteuttamiseen. Suojapaikka sijoitettiin riittävän korkealle penkkaan, jolloin vesi ei pääse tavanomaisella tulvalla huuhtomaan rakennetta. Kivistä muotoiltiin yhdeltä sivulta avonainen kehä, jonka päälle asetettiin laakea kivi. Sisätilan sivut ovat n. 50-80 cm ja korkeus n. 30 cm. Pohjalle levitettiin sorakerros.

Perustietoja Anttilan pohjapadon monipuolistamisesta

  • Valmistumisvuosi: 2010
  • Pituus: 20 m
  • Nousu: 1,25 m
  • Miten nousu on porrastettu: 4 suistetta ja virtakiviä
  • Pääkynnysten korkeusero: n. 0,3 m
  • Mitoitusvirtaama: Koko joen virtaama
  • Vesileveys mitoitusvirtaamalla: 8 m
  • Vesisyvyys mitoitusvirtaamalla: 0,2–1 m
  • Etäisyys jokisuusta: n. 60 km
     
Pohjakynnys ennen kunnostusta kesällä 2010.
Koristekuva.

Anttilan pohjakynnyksen pituus- ja poikkileikkaus suunnitelmasta.

​​​​​Suunnitelmakuva kunnostustoimenpiteistä.


Saukon hajupostipaikka rantapenkassa pohjakynnyksen kohdilla.


Anttilan pohjapadon monipuolistamisessa yhdistyi padon välttämätön kunnostaminen ja uuden ajan tarpeet. Alkujaan tulvasuojelun tarpeita varten rakennetussa padossa kalojen nousu- ja elinmahdollisuudet olivat heikot. Monipuolistaminen paransi näitä mahdollisuuksia. Samalla voitiin auttaa harvinaista eläinlajia – saukkoa – rakentamalla saukoille ns. hajupostipaikka. Saukot tarvitsevat tämänkaltaisia paikkoja keskinäiseen viestimiseen.


Kuvat: Harri Aulaskari

Päivitetty: 04.08.2022