Kurtturuusun kurituksen jäljiltä Hangon hiekkarannan uhanalaisilla lajeilla on taas elintilaa (Uusimaa)

Hangon Kolaviken on yksi Suomen upeimmista rannoista.

Kolaviken on kuvista tuttu merenlahti Hankoniemen eteläpuolella aivan Hangon keskustan tuntumassa. Lahtea kiertävällä dyynirannalla monet kuuluisuudet ja kylpylävieraat nauttivat auringosta jo 1800-1900 -luvun vaihteessa, tosin tuolloin ajan mukaisesti täysissä pukeissa.

Lahden itäreunalla ollaan tänäkin kesänä oltu lähes täydessä vaatetuksessa helteestä huolimatta. Aarne Jaako ja Greger Grönholm eivät suinkaan lekottele rannalla, vaan kitkevät kurtturuusujen ja mäntyjen taimia tervehtien samalla ohikulkijoita.

"Kyllä tämä kurtturuusu on aika sitkeä ja ovela kaveri. Tuolta hiekasta kun löytyy pieni pätkä juurta, niin äkkiä on versoja joka suunnassa", miehet kertovat.

Parivaljakko ajaa aamuisin kimppakyydillä Hankoon ja alkavat hommiin eli vieraslajin torjuntaan.

Tänä kesänä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeessa hoidetaan niittyjä ja torjutaan vieraslajeja Hangon lisäksi mm. Hyvinkäällä, Lohjalla, Raaseporissa eri tahojen kohteilla. Jaakolle ja Grönholmille luonnonhoitotyö on tuttua muutaman vuoden takaa, sillä he olivat töissä hankkeessa jo silloinkin. Työ oli niin mielekästä, että he hakivat hankkeeseen hommiin uudelleen.

"Tässä hommassa näkee upeita luontokohteita, joiden olemassaolosta ei ennen tiennytkään. Eri tavalla on myös oppinut lukemaan luontoa, että mikä vaikutus lajeilla on toisiinsa. Yksi kasvi voi valloittaa koko alueen ja joku toinen ei taas kasva ilman juuri oikeita olosuhteita", Aarne Jaako kuvaa.

Kurtturuusu on vieraslaji, joka leviää voimakkaasti merenrannoilla ja saaristossa. Leviämistä ovat vauhdittaneet massaistutukset esimerkiksi teiden varsille. Kolavikenin alueella kurtturuusua on tähän mennessä poistettu noin neljän sadan metrin pätkältä.

  Kurtturuusu pääsee nopeasti valloittamaan laajoja alueita, jos kaikkia juuria ei poisteta.
 

Raivausta ja hienosäätöä

Viime joulukuussa tilanne Kolavikenin rannalla näytti pahalta. Yhdeksän hehtaarin laajuiselta suojelualueelta oli kaadettu yli 250 järeää mäntyä, metsätyökoneiden renkaat olivat hiertäneet jäkälämattoja puhki, hakkuutähdettä oli röykkiöittäin ja kaivuri oli myllännyt hiekkarantaa. Muutama asukaskin hermostui mylläyksestä.

"Kaikki tehtiin kuitenkin aivan tarkoituksella ja hoitosuunnitelman mukaan", kertoo ELY-keskuksen ylitarkastaja Iida Kämäri. Hän vastaa alueen luonnonhoitohankkeesta ja on myös tilannut työt.

"Mäntyjä poistettiin valikoidusti, jotta ranta-alue pysyy avoimena ja paahdeympäristössä viihtyvät uhanalaiset lajit säilyvät. Mitä enemmän mäntyjä, sitä enemmän kariketta, varjoa ja ranta-alueen umpeenkasvua", Iida Kämäri kertoo.

Isot jäkälämatot taas keräävät kosteutta, sitovat hiekkapohjaa ja tekevät otolliset olosuhteet kurtturuusun ja muiden paahdeympäristöön kuulumattomien lajien leviämiselle. Kaivurilla puolestaan kaivettiin rannalta pois valtavat, puolitoista metriä korkeat kurtturuusupöheiköt.

Jälkien siistiminen aloitettiin heti metsänkäsittelyn jälkeen hankolaisen yrittäjän toimesta. Kaikkea ei koneella voida tehdä, joten kesäksi palkattiin Ketosirkka-hanke tekemään viimeistelyjä.

Nyt rannalla kävellessä ei arvaisi, miten suuren mullistuksen alue on kohdannut. Useimmat kannot on jyrsitty, eikä niitä enää juuri huomaa. Mäntyjä on alueella edelleen, mutta auringonvalo pääsee pitkän tauon jälkeen paistamaan puiden väleihin. Edellisen kerran puita on poistettu n. 30 vuotta sitten.

Aaltoilevat hiekkadyynit ja ranta-alue eivät pysy itsestään avoimena ilman ihmistoimia. Aikaisemmin karjan laidunnus ja luontaiset metsäpalot pitivät kasvillisuuden kurissa. Eivätkä ihmiset istuttaneet villisti leviäviä vieraslajeja pitkin pientareita. 

Kurtturuusu pystyy juurakkonsa avulla levittäytymään läpitunkemattomiksi tiheiköiksi ja syrjäyttämään täysin alkuperäisen merenrantalajiston.

Uudenmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Iida Kämärin mukaan Kolavikenin hietikko ja harvapuustoinen rantametsä ovat lajistollinen hotspot. Havaintoja on 46 uhanalaisesta hyönteislajista, joista enemmistö on perhosia.
 

Hoitotoimille tarvitaan tulevaisuutta

Kolavikenin hoidetun alueen poikki menee suosittu ulkoilutie. Tiellä kulkee niin kävelijöitä, lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä kuin koirien ulkoiluttajiakin. Aarne Jaako ja Greger Grönholm ovat oppineet jo tunnistamaan vakituiset asukkaat ja kesälomalle saapuneet vierailijat toisistaan. Iloisesti he moikkaavat kaikkia vastaantulijoita.

Päivän aikana moni ohikulkija jää kyselemään, mitä miehet tekevät, ja se on heistä hyvä juttu. Että hankolaiset ymmärtäisivät, (pilkku) miksi maisema on muuttunut ja kiinnostus vieraslajien torjuntaan heräisi laajemmin.

Kolavikenin dyynit kaipaavat luonnonhoitajia myös sitten, kun tämä hanke päättyy. Kurtturuusua ei ihan vuodessa kahdessa nitistetä. Parasta olisi, jos mukaan saataisiin myös paikallisia vapaaehtoisia.

Ympäristöjärjestöt voivat myös mahdollisesti järjestää talkoita, mutta pelkästään talkoiden voimalla ei vieraslajeja nitistetä. Myös Ketosirkka -hankkeen tulevaisuus on jokseenkin epävarma.

"Työllistämiseen tarkoitettujen palkkatukien määrä on vähentynyt ja hakuajat vaihdelleet", Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin toiminnanjohtaja Ursula Immonen harmittelee. 

" Meille tärkeintä olisi taata luonnonhoitotyön jatkuvuus ja rahoitus. Toivomme, että valtiolta ja kunnilta löytyisi tähän työhön pitkäaikaista rahoitusta ja yhteistyöhalukkuutta", Immonen jatkaa.

Uudenmaan ELY-keskus ei ole aikaisemmin toteuttanut yhtä laajaa luonnonhoitohanketta. Kolavikenin hoitoon on poikkeuksellisesti keskitetty lajisuojeluun myönnettyjä varoja ja ELY-keskus tukee hoitoa toistaiseksi. Ainakin lähitulevaisuus Kolavikenin itärannalla näyttää aurinkoiselta.

Katso video Ketosirkka-hankkeen työstä eli kurtturuusun poistosta Hangon rannalta. Videon on julkaissut Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri.

YouTube

Teksti ja kuvat: Reetta Harmaja