Ilmastoseuranta
-
Kokonaispäästömme
Kainuun kasvihuonekaasupäästöt 2005 - E2021 ja tuulivoiman päästökompensaatiot
Kainuun suurimmat päästölähteet vuonna 2021 olivat tieliikenne (24 %), maatalous (18 %) ja työkoneet (15 %.Energiasektorilla kaukolämmön tuotanto aiheuttaa suurimmat päästöt (64,4 ktCO2-ekv.), ja kaukolämmön tuotannossa käytetään edelleen korkean ominaispäästön turvetta. JTF-suunnitelmien mukaan turpeenpolton ennakoidaan laskevan 90 % vuodesta 2019 vuoteen 2030 mennessä. Liikenteen päästöistä valtaosa syntyy tieliikenteestä (138,5 ktCO2-ekv.). Kainuussa etäisyydet ovat pitkiä ja kattavaa joukkoliikennejärjestelmää ei ole, joten henkilöautojen ajosuoritteet ovat korkeahkot. Monipaikkaisuuden ja etätyömahdollisuuksien tukeminen valokuituyhteyksiä mahdollistamalla ovat keskeisiä työelämän muuttuessa. Lisäksi tiiviin taajaman kaavoitussuunnittelu ja palveluiden saavutettavuus ovat keskeisiä ikääntyvän väestön saavutettavuuden takaamisessa.
Kainuussa maatalouden kasvihuonekaasupäästöt laskivat jopa 2 % vuosien 2020–2021 välillä, ollen 119 ktCO2-ekv. Käytännössä maatalouden päästöt jakautuvat alueellisesti tuotantoeläinten lukumäärien sekä viljelysmaiden pinta-alojen mukaan. Uudistunut EU:n maaseutupoliittinen ohjelma, CAP27, käynnistyy keväällä 2023. Uudistuneessa CAP27 -ohjelmassa tarjoamme toimia ja tukea maaseutusektorin päästöjen laskemiseksi.
Perusskenaarion mukaan Kainuun päästöt tulevat vähenemään -42 % vuosina 2005–2030, tällöin päästöt olisivat 426,7 ktCO2e. Kainuu ohjelmassa tavoitteeksi on asetettu vuodelle 2025 500 ktCO2e. Perusskenaarion mukaan Kainuu tulee saavuttamaan tavoitteen nykyisillä toimilla. Vuodelle 2040 tavoitteena on laskea päästöjä 80 % vuoden 2007 tasosta. Perusskenaarioissa vuosien 2007–2030 päästövähenemä on -46 %.
-
Maankäytön nettopäästöt
Maankäyttösektorin (LULUCF) merkitys on suuri Kainuun ilmastotyölle, sillä Kainuu on metsäinen maakunta. Metsillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä ja ne toimivat merkittävinä hiilinieluina ja -varastoina. Maankäyttösektorin päästöt ja nielut vaihtelevat merkittävästi vuosittain, johtuen vaihtelevista metsähakkuista ja turmaiden maankäytöstä. Lisäksi maankäyttösektorin toimenpiteiden vaikuttavuuteen ja tietopohjaan liittyy suurempia epävarmuuksia kuin muilla sektoreilla. Parhaillaan tieto, työkaluja ja tutkimusta maankäyttösektorin osalta tehdään Maa- ja metsätalousministeriön luotsaamassa Hiilestä kiinni -ohjelmassa.
Nettonielu tarkoittaa prosessia, toimintaa tai mekanismia, johon kuuluu sekä päästölähteitä että nieluja, ja joiden määrällisten yksiköiden (päästöjen ja poistumien) summa on negatiivinen (poistumat ovat päästöjä suuremmat)
Kainuun LULUCF sektorin nettonielut vuonna 2016 olivat -3685 kt co2 ekv. Kainuun metsä- ja maatalousmaat sitoivat hiiltä -5 270 kt co2 ekv ja turvemaat ja -viljely tuottivat päästöjä 1585 kt co2 ekv. Näin ollen turvemaiden päästöt ovat kokonaispäästöjä lähes kolme kertaa suuremmat.
On syytä huomioida, että Kainuusta on laskennalliset tiedot vain vuodelta 2016 ja laskentamalli on jo vanhentunut. Vasta tulevina vuosina pääsemme tarkastelemaan järjestelmällisesti Kainuun maankäyttösektorin päästöjä. Luke valmistelee parhaillaan maankäyttösektorin päästölaskelmaa kunnille.
Tulevaisuudessa turvemaiden käytön ja metsätalouden muutokset ilmastomuutoksen, tuulivoiman, raaka-ainekysynnän ja muu maakäytön seurauksena vaikuttavat Kainuun nettonieluihimme. Tulevaisuudessa olisi siten hyvä asettaa tavoitetaso myös maankäyttösektorin (LULUCF) päästöille, sitä mukaa kun laskentamallit tuottavat meille tietoa sektorin päästökehityksestä.
-
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen
Kainuun ilmasto vuosien 1991 - 2020 seurantaan perustuen
Vuoden keskilämpötila Kainuun maakunnassa on Oulujärven eteläosan keskimäärin +2,5 asteen (°C) ja Suomussalmen pohjoisrajan vajaan +1,5 asteen välillä. Vuoden kylmin kuukausi maakunnassa on tammi- tai helmikuu. Keskilämpötila on Oulunjärvellä tyypillisesti noin -9,5 astetta ja muualla -10…-11 astetta. Korkeimmilla seuduilla talven pakkaset jäävät muuta maakuntaa heikommiksi. Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on tyypillisesti reilut +16 astetta. Lämpimintä on Oulunjärven rannoilla. Hellepäiviä on kesässä keskimäärin 7–9 ja maakunnassa on mitattu jo lähes 35 asteen lämpötiloja.
Keskimääräinen vuotuinen sademäärä Kainuussa vaihtelee 650 ja 700 millimetrin välillä siten, että vähiten sataa Oulujärven länsirannalla ja eniten sataa vaaraseuduilla. Maakunnan suurin vuotuinen sademäärä on noin 1000 millimetriä, ja pienimmillään sateet ovat jääneet alle 400 millimetrin. Vuoden sateisin kuukausi on yleensä heinäkuu, jolloin vettä saadaan keskimäärin noin 80 millimetriä.
Kainuu on Oulujärven ympäristöä lukuun ottamatta maamme lumisimpia seutuja. Ensilumi sataa useimmiten jo lokakuun puolivälin jälkeen ja pysyvä lumipeite saavutetaan keskimäärin marraskuussa. Pysyvä lumipeite kestää siis Oulujärven rantamilla keskimäärin 160 päivää ja muualla maakunnassa 160–180 päivää.
Kainuun vaaraisuus vaikuttaa myös vuodenaikojen termiseen vaihteluun. Kasvukausi on Kainuussa lyhyt. Termisen kasvukauden pituus on Kainuussa selvästi eteläisempiä maakuntia lyhyempi. Se alkaa keskimäärin toukokuun alkupuolella ja päättyy lokakuun puoliväliin mennessä. Vaaraisten ja järviseutujen kasvukauden pituudessa voi olla 20 päivän pituusero.
Kainuun ilmaston muuttuminen perustuen skenaarioihin
Ilmastonmuutosarviot maakuntatasolle on toistaiseksi laskettu/olemassa ilmastolliseen vertailukauteen 1981–2010 verrattuna. Ilmaston arvioidaan lämpenevän Kainuussa kuluvan vuosisadan aikana noin 1,9–5,8 °C verrattuna kyseiseen jaksoon. Ilmaston muutos on riippuvainen. Lämpenemisen määrä riippuu siitä, miten maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt kehittyvät tulevina vuosina. Kainuun ilmasto on jo lämmennyt: jakso 1991–2020 oli noin 0,6 °C lämpimämpi kuin 1981–2010.
Päivitetty: 17.08.2023