Kunnossapito-soratiet-ingressi_sv

Grusvägar

Till underhållet av grusvägar hör jämning av vägytan, lappning, påfyllning av grus, dränering av vägen, dammbindning, reparation av tjälskador och förbättring av vägkonstruktioner.

Det finns cirka 27 000 km grusbelagda landsvägar i Finland. Största delen av dem är gamla leder som stegvis förbättrats och deras konstruktionsmässiga skick är en summa av många faktorer. Grusvägarnas bärighet svarar oftast inte mot trafikkraven. Det är vanligt med skador på dessa vägar, särskilt vid rikliga regn och när marken tinar på våren. Då är man tvungen att fastställa viktbegräsningar, genom vilka man säkerställer säkerheten för dem som använder vägen och att vägen hålls i sådant skick att den kan repareras. Även de avsnitt som är i allra sämst skick kan rustas upp, i övrigt håller man genom lättare åtgärder vägarna i ett sådant skick att de kan trafikeras.

Underhållsklasserna styr prioriteringen av åtgärder

Grusvägars skick mäts på basis av faktorer som påverkar bekvämligheten: vägytans jämnhet, täthet och dammighet. För prioriteringen av åtgärder och krav på skötselns nivå har grusvägar delats in i två olika klasser på basis av bl.a. trafikmängden, vägens betydelse och markanvändningen.

Genom att sköta och underhålla grusvägarna strävar man efter att säkerställa att vägarna är farbara så att trafiken inte väsentligt försvåras eller att man är tvungen att ty sig till viktbegränsningar, som försvårar trafiken särskilt inom jord- och skogsbruket.

Underhåll av grusvägar ger inte önskat resultat vid regnväder

Väderförhållandena påverkar tidtabellen för åtgärderna för vägunderhåll. Det lönar sig t.ex. inte att hyvla en våt grusväg eftersom den tunga väghyveln gör vägens yta ännu mjukare och försämrar ytans skick och körbarhet. Under hyvlingen lösgör väghyveln endast det fasta gruset från vägytan, så att det finare stenmaterialet lossar från det grövre. Då binds det för mycket vatten till det fina stenmaterialet, vilket orsakar att vägytan blir gyttjig. Vid regn binds inte det lossnade stenmaterialet på nytt, och därför bildas det lätt gropar i vägen och situationen förvärras ytterligare.

Som första hjälp sprider entreprenörer ut stenkross på de vägavsnitt som är i sämsta skick. Det lönar sig att hyvla våta vägar först när det utlovats en torr period på ca en vecka. Innan hyvlingen behövs det ett par regnfria dagar, och efter hyvlingen måste trafiken hinna göra vägytan tätare under några dagar innan nya regn. Annars var arbetet förgäves och resultatet kan vara sämre än originalet.

NTM-centralernas projektchefs för underhållning av landsvägar och entreprenörerna som ansvarar för vägunderhållet är vanligtvis medvetna om grusvägarnas dåliga skick. Underhållsåtgärder vidtas så fort vädret tillåter.

Tjällossning ett problem på grusvägar

Tjälskador är ett problem på grusvägar på våren och delvis även på hösten. Det kan finnas tjälskador både i vägkroppen och i vägytan. På en del vägar som fått tjälskador måste sättas viktbegränsningar.

Aktuell information om viktbegränsningar finns på Trafikledsverkets webbplats. Länken finns längre ner på sidan.

Undantagslov för landsvägar under menförestid

Regional information

Välj NTM-central:

REGIONAL INFORMATION

Soratiet - Varsinais-Suomi ja Satakunta

(Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa liikenneasioista myös Satakunnan alueella)

Suuri osa sorateistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto vaihtelee. Sorateiden rungon kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin ja yhä useammin myös syksyisin. Jos sorateiden kantavuus on huono, tielle voidaan joutua asettamaan painorajoitus. Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella on sorateitä yhteensä n. 2 000 km. Sorateiden osuus Varsinais-Suomen ja Satakunnan teistä on 25 %, mutta liikenteestä niillä ajetaan vain 2 %.

Sorateiden pintakuntoa mitataan ajomukavuuteen vaikuttavien tienpinnan tasaisuuden, kiinteyden ja pölyävyyden perusteella. Pintakunto vaihtelee kuitenkin sään ja sen mukaan, milloin hoitotoimia on viimeksi tehty.

Sorateiden peruskunnostus tapahtuu keväällä, jolloin tehdään soratien kevätmuokkaus sekä pölynsidonta. Pölynsidonta tehdään pintakelirikon loputtua tien ollessa kostea. Syksyn hoidolla huolehditaan routaantuvan tienpinnan tasaisuudesta talvihoidon, ennen kaikkea lumen aurauksen vuoksi. Sorateiden syystasauksella estetään syyssateiden aikana reikiintyneen ja raiteistuneen tienpinnan jäätyminen epätasaisena. Syksyllä huolehditaan myös, että tien sivukaltevuudet säilyvät riittävinä ja mahdolliset reunapalteet poistetaan. Näin varmistetaan, että kevään sulamisvedet valuvat luiskiin eikä tielle aiheuttamaan tien pintaa pehmittäviä vesilammikoita.

Sorateiden pintakelirikkoa esiintyy yhä useammin myös syksyisin

Sorateillä esiintyy yhä useammin pintakelirikkoa myös syksyisin. Runsaat sateet pehmittävät soratiet ja tienkäyttäjille se tuntuu pinnan epätasaisuutena ja liejuuntumisena. Sorateiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa ja vaikuttaa osaltaan pintakelirikon muodostumiseen. Sorateillä, jotka ovat savisella maalla peltoaukean laidalla, kuivatus on muutoinkin haasteellista ja nämä tiet kärsivät runsaista sateista yleensä eniten. ELY-keskusten aluevastaavat ja teiden hoitourakoitsijat ovat yleensä tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Alueurakoissa on kuitenkin hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi eikä yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.

Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä

Sorateille on tyypillistä, että niiden kunto vaihtelee merkittävästi sääolojen mukaan. Sääolosuhteet vaikuttavat myös tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Tienkäyttäjät toivovat useimmiten tiekarhua parantamaan tien kuntoa. Vettynyttä soratietä ei kuitenkaan kannata höylätä, sillä raskas höyläyskalusto vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne voi pahentua entisestään. Ainoa keino parantaa märän soratien kuntoa on levittää uutta mursketta pahimpiin paikkoihin. Tällä keinolla saadaan kuitenkin tilannetta parannettua vain muutaman päivän ajaksi. Ennen höyläystä pitäisi olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitäisi ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen aluevastaavat ja teiden hoitourakoitsijat ovat yleensä tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Hoitotoimiin ryhdytään heti, kun säät sallivat.

Kaikkia sorateitä ei välttämättä ehditä hoitaa optimaalisilla keleillä

Jos syksy on sateinen ja sateettomia jaksoja on vähän, kaikkia sorateiden syystasauksia ei välttämättä ehditä tehdä optimaalisilla keleillä. Sorateiden syystasauksella estetään syyssateiden aikana reikiintyneen ja raiteistuneen tienpinnan jäätyminen epätasaisena. Sorateiden runko jäätyy yleensä nopeasti jo parin pakkaspäivän aikana, joten toisinaan sorateitä on pakko lanata myös märillä keleillä, vaikka lopputulos ei ole paras mahdollinen. Urakoitsijoilla on koko kalusto käytössä ja sorateiden syystasaukset pyritään suorittamaan ennen pakkasten tuloa. Toisinaan lunta sataa. Etenkin pehmeentyneen soratien auraaminen on haastavaa ja turvallisuusriski.

Hoitourakoissa on rajallinen määrä mursketta

Hoitourakoissa on hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi. Käytännössä murskemäärä riittää siihen, että kaikki urakka-alueen soratiet voidaan sorastaa keskimäärin kerran viisivuotisen urakan aikana. Jos syksyllä sataa paljon ja mursketta joudutaan käyttämään runsaasti pintakelirikon hoitamiseen, muuhun sorastukseen jää vähemmän käytettävää materiaalia. Tästä syystä mursketta pyritään käyttämään säästeliäästi pintakelirikon torjumiseen ja mursketta levitetään vain pahimpiin pintakelirikkokohtiin. On valitettava tosiasia, että yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja ei pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.

Tielläliikkujien on syytä noudattaa varovaisuutta märillä keleillä sorateillä liikkuessaan. Akuuteista tien kunnon ja liikenteen ongelmista voi ilmoittaa Tienkäyttäjän linjalle, puh. 0200 2100 (24 h/vrk).

Ajonopeudella voi vaikuttaa pehmeentyneen soratien kuntoon

Sorateillä ajavien ajonopeudut kasvavat yleensä heti kun tien kuntoa on parannettu. Jokainen autoilija voi vaikuttaa myös itse soratien kunnon säilymiseen ajamalla hiljempaa.

Kun soratien pinta on pehmentynyt ja liikennettä on paljon, hienoaines eriytyy karkeammasta aineksesta aiheuttaen kuoppia ja ns. nimismiehenkiharia. Lisäksi suuremmilla ajonopeuksilla tien pintaan ajettu kelirikkomurske kulkeutuu tien reunoihin, eikä siitä saada tavoiteltua hyötyä. Karkealla kelirikkomurskeella pyritään kuivattamaan ja parantamaan tien pintaa. Kun tien pinta on tasattu ja ajo-olosuhteet ovat parantuneet, ajonopeudet tyypillisesti kasvavat, jolloin tien pinnan vauriot uusiutuvat herkemmin ja tie on uudelleen tasauksen tarpeessa. Useimmiten sorateillä on yleisnopeusrajoitus, joka sallii maksimissaan ajonopeuden 80 km/h. Yleisnopeusrajoitusalueella on kuitenkin ensisijaista sovittaa ajonopeus vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi.

Yleensä sorateiden liikennemäärät ovat alle 300 ajoneuvoa vuorokaudessa, mutta jotkut soratiet ovat vilkkaammin liikennöityjä. Suuri liikennemäärä rasittaa soratien pintaa enemmän ja yhdistettynä poikkeuksellisiin keliolosuhteisiin soratietä ei välttämättä pystytä pitämään koko ajan liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Haastavissa keliolosuhteissa tienkäyttäjät voivat itse vaikuttaa soratien kuntoon ajamalla hiljempaa, vaikka tie olisikin hoidon jälkeen paremmassa kunnossa.

Sorateiden päällystämiseen tai rakenteen parantamiseen ei ole rahoitusta

Sorateiden päällystämiseen ei ole tällä hetkellä mahdollisuuksia perustienpidon vähäisen rahoituksen vuoksi. Tien päällystäminen on iso kustannuserä. Kustannuksia ei aiheuta pelkästään päällyste, vaan koko tien runko on yleensä vahvistettava, jotta sen kantavuus riittää päällysteelle. Kantavuudeltaan heikon tien päällystäminen aiheuttaa sen, että päällyste rikkoutuu muutaman vuoden aikana. Myös nykyisten päällystettyjen teiden kunnosta on jouduttu tinkimään rahoituksen puutteessa.

Myöskään sorateiden rakenteen parantamiseen ei ole rahoitussyistä juurikaan mahdollisuuksia. Vain kaikkein huonokuntoisimmat kohdat pystytään täsmäkunnostamaan, muuten tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa kevyemmillä toimenpiteillä. Sääolosuhteet asettavat rajoituksia tien hoidolle, esimerkiksi kosteuden pehmentämä soratie ei kestä korjauskaluston painoa ja työ voidaan suorittaa vasta kun tien pinta on kuivunut.

Hoitourakoitsija tarkastaa alueensa soratiestön säännöllisesti ja tekee tarvittavat hoitotoimenpiteet laatutason säilyttämiseksi. Kelirikkoaikana sorateiden normaalit laatuvaatimukset eivät ole voimassa.

Sorateitä kavennetaan takaisin uuteen tavoiteleveyteen

Sorateillä on taipumus leventyä ajan kuluessa, kun murskeita siirtyy ojan luiskaan. Sorateiden yleinen ongelma onkin tien liian suuri leveys, joka johtaa siihen, että tie alkaa olla hankalasti hoidettavissa mitoissa. Liikaa levinneitä sorateitä kavennetaan takaisin uuteen tavoiteleveyteen ja tien muoto palautetaan tasaisen kaltevaksi hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Tien pinnan oikea sivukaltevuus takaa veden johtumisen ojiin, sillä tiellä makaava vesi aiheuttaa kuoppaisuutta ja epätasaisuutta.

Ylileveällä soratiellä on usein myös ongelmana liian jyrkkä luiskakaltevuus, joka entisestään edesauttaa tien leventymistä, kun tien reunaa kuormitetaan. Leveämpi tie ei ole turvallisempi, sillä usein nopeudet suurenevat samassa suhteessa tien leventyessä.

Ylileveät tiet vaikuttavat suoraan myös teiden sorastuksen materiaalikulutukseen. Jos tie on ylileveä, jää kulutuskerros ohuemmaksi, sillä hoitourakoihin on määritelty tietty määrä soratonneja. Kustannukset vaikuttavat siis tehtäviin hoitotoimiin. Esimerkiksi sorateiden päällystämiseen tai rakenteen parantamiseen ei ole olemassa rahoitusta.

Usein kysyttyä -palvelusta löydät vastauksen moniin soratiekysymyksiin

Talvihoidosta on koottu Usein kysyttyä -palveluumme runsaasti vastauksia erilaisiin tienkäyttäjiä askarruttaviin kysymyksiin, kuten miksi soratietä ei päällystetä, miten hoidetaan kelirikkoaikana välttämättömät kuljetukset, mitä sorateiden pölyämiselle tehdään tai miksi soratietä ei ole sorastettu tänä vuonna lainkaan.

Usein kysyttyä -palvelu (palautevayla.fi)