Jalava-hanke kehittää työvoimapalveluja erityisesti heikommassa asemassa oleville työnhakijoille. Tavoitteena on parantaa palvelujen tulos- ja vaikuttavuustietoa, vahvistaa asiakasosallisuutta ja luoda systemaattisempia mittaamisen tapoja. Hanke toteuttaa myös rekisteritutkimuksen palvelujen pitkäaikaisista vaikutuksista.
Alle on koottu syksyn 2025 tiedolla johtamisen työpajojen antia eri näkökulmista. Olemme koonneet jokaisesta näkökulmasta itsenäisen kokonaisuuden, joten jotkin asiat toistuvat niissä. Alussa on kokoava johdanto ja sen jälkeen pohdimme työpajojen esitysten ja keskustelun pohjalta työllisyyspalvelujen tiedolla johtamisen nykytilaa, haasteita ja tulevaisuuden tavoitteita. Kirjoitusta on avustanut tekoäly.
Photo by Nejc Soklič on Unsplash
Lyhyesti:
Työllistymistä edistävissä palveluissa vaikutusten tai vaikuttavuuden mittaaminen ei voi enää rajoittua pelkkään nopeaan työllistymiseen. Perinteisesti onnistumista on arvioitu sen perusteella, kuinka moni asiakas siirtyy avoimille työmarkkinoille palvelun jälkeen, mutta nykyisin vaikuttavuustieto nähdään huomattavasti laajempana kokonaisuutena. Se kattaa paitsi työhön tai koulutukseen siirtymisen, mutta myös ne tekijät, jotka vievät asiakasta lähemmäs työelämää.
Vaikuttavuustieto sisältää lisäksi tietoa asiakkaan työllistymisedellytysten vahvistumisesta, arjen hallinnan paranemisesta ja osaamisen lisääntymisestä. Näitä muutoksia ei löydä rekisteriaineisoista, vaan tarvitaan laadullisia mittareita ja asiakaskokemusta kuvaavia kyselyjä. Jalava-hankkeen kehittämä asiakasmuutosmittari on esimerkki uudesta työkalusta, jota voitaisiin käyttää laajempaan, koko asiakkuuden aikana tapahtuvan muutoksen esilletuomiseen. Mittari tuo näkyväksi myös sen, että palvelu voi olla vaikuttava, vaikka työllistyminen tapahtuisi vasta myöhemmin.
Rekisteripohjainen tieto on kuitenkin edelleen tärkeää ja sitä tulisi pystyä hyödyntämään laajemmin ja esimerkiksi osana asiakasmuutosmittaria. Työmarkkinatorin ja KEHA-keskuksen tietovarannot tarjoavat tietoa työnhaun tapahtumista, palveluihin osallistumisista ja työllistymisestä. Tulorekisteri puolestaan mahdollistaa ansiotason ja työllistymisen todentamisen, mutta sen käyttöön liittyy tietosuoja- ja yhteentoimivuushaasteita. Lisäksi näiden rinnalle tarvitaan laadullisia mittareita, jotka kertovat esimerkiksi asiakkaan kokemasta muutoksesta, motivaatiosta ja hyvinvoinnista. Nämä voidaan rakentaa osaksi rekisterivarantoa.
Vaikuttavuuden arvioinnissa korostuu myös palvelupolkujen merkitys. Työllistymistä edistävä prosessi voi koostua useista vaiheista, joissa ohjauksellinen työ on usein ratkaisevaa: palveluiden tulee olla osuvia, oikea-aikaisia ja myös asiakkaan hyväksymiä. Tämä haastaa nykyisiä tulosperusteisia hankintamalleja, jotka painottavat nopeaa työllistymistä. Keskustelua tulisi käydä, miten palkkiomallit voisivat huomioida myös laadulliset, mutta olennaiset muutokset asiakkaan tilanteessa.
Haasteita riittää: tietojen hajanaisuus, rekisterien yhteentoimivuus ja pitkän aikavälin seurannan puute vaikeuttavat vaikuttavuuden todentamista. Työllisyysalueiden ja KEHA-keskuksen sekä näitä ohjaavien ministeriöiden tulisi miettiä, edistetäänkö edelleen yhteistä kansallista ratkaisua tiedontuottamiseksi vai toteuttavatko työllisyysalueet osan itse. Kansallisen vertailukelpoisen tiedon takaamiseksi tarvitaan yhteisiä ratkaisuja, joita voidaan käyttää myös päätöksenteon tukena, mutta toisaalta työllisyysalueilla voi olla omia tarpeitaan tiedolla johtamisessa, joita varten joudutaan ehkä kehittämään muuta.
Mitä tulisi ratkaista jo lähiaikoina? Yhtenäiset ja automatisoidut tietoratkaisut, reaaliaikainen seuranta, laadukkaat kirjaamiskäytännöt sekä laajemmat vaikuttavuusmittarit ovat välttämättömiä, jotta tiedolla johtaminen tukee tehokkaasti työllisyyspalveluiden kehittämistä.
Photo by Lysander Yuen on Unsplash
Lyhyesti:
Työllisyyspalveluiden vaikuttavuustiedon nykytila on pirstaleinen ja osin riittämätön, mikä voi tuoda haasteita palveluiden kehittämiseen ja näyttöön perustuvaan päätöksentekoon. Nykyinen vaikuttavuusseuranta keskittyy pääasiassa siihen, kuinka nopeasti asiakas työllistyy palvelun jälkeen. Tämä antaa suppean kuvan vaikuttavuudesta, sillä monet palvelut tähtäävät syystä pidempiaikaiseen muutokseen. Pitkän aikavälin vaikutuksia ei myöskään seurata systemaattisesti. Asiakkaan työllistymisedellytysten paraneminen, kuten osaamisen, työnhakutaitojen, arjen hallinnan, hyvinvoinnin ja työkyvyn koheneminen ovat olennainen osa palveluja, mutta niitä ei nykyisin mitata kattavasti. Jalava-hankkeen asiakasmuutosmittarin kaltaiset laadulliset mittarit eivät ole vielä valtakunnallisesti käytössä.
Tällä hetkellä vaikuttavuustiedon kerääminen edellyttäisi tietojen yhdistämistä eri järjestelmistä. Koska järjestelmät eivät ole yhteensopivia, työllisyysalueet joutuvat tekemään paljon manuaalista työtä ja rakentamaan omia raportointiratkaisujaan. Käsityöstä huolimatta kaikkia tietoja ei saada yhteen kasaan. Esimerkiksi tällä hetkellä on vielä epäselvää, miten tulorekisteritietoja voidaan hyödyntää laajemmin. Kirjaamiskäytännöt voivat vaihdella alueittain, mikä heikentää tietojen luotettavuutta ja vertailua. Lisäksi mittarit ja laskentatavat eivät ole yhdenmukaisia, mikä voi johtaa epäyhtenäisiin tuloksiin, vaikka ilmiöt ja vaikutukset olisivatkin samanlaisia.
Vaikuttavuustiedon kertyminen on myös hidasta. Osa rekisteritiedoista on melko nopeasti käytettävissä, kun taas laadullisemman tiedon kertymistä voi joutua odottamaan, varsinkin jos kyse on muutoksen näkymisestä. Lisäksi jos eri tietoja joudutaan yhdistelemään kolmanteen järjestelmään, reaaliaikainen seuranta ja nopea reagointi on käytännössä mahdotonta. Mutta kun tietoa kertyy, voidaan sen pohjalta tehdä ennusteita ja oletuksia, jolloin vaikuttavuustiedon arvo ja merkitys kasvaa.
Lyhyesti:
Suomessa on laajat rekisterit, mutta niiden pirstaleisuuden ja käyttörajoitusten vuoksi rekisteritiedon hyödyntäminen on hankalaa. Ne kuitenkin tarjoaisivat arvokkaan mahdollisuuden työllisyyspalveluiden kehittämiseen ja vaikuttavuuden arviointiin, varsinkin silloin, kun työttömyys pitkittyy ja tarvitaan enemmän palveluja. Laajat tietovarannot mahdollistaisivat myös asiakasmuutoksen pitkän aikavälin seurannan, kustannusvaikuttavuuden arvioinnin sekä syrjäytymis- ja työttömyysriskien ennakoinnin. Rekistereiden pohjalta tehty analyysi ja tutkimus voisi tukea palvelujen kohdentamista oikeille asiakasryhmille ja tarjota tietoa päätöksenteon tueksi niin strategisella kuin operatiivisella tasolla. Taloudellisia ja inhimillisiä vaikutuksia voitaisiin tarkastella yhtenä kokonaisuutena, mikä tukisi ohjausta, päätöksentekoa ja hankintojen suunnittelua.
Rekisteritiedon hyödyntämisessä on kuitenkin merkittäviä haasteita. Tiedot ovat hajallaan eri hallinnonaloilla, niiden yhdistäminen on teknisesti ja juridisesti vaikeaa, ja tietosuoja edellyttää raskaita lupaprosesseja. Lisäksi tilastot päivittyvät usein viiveellä. Kirjaamiskäytäntöjen erot ja tekstimuotoisen datan suuri osuus heikentävät tiedon käytettävyyttä ja luotettavuutta, eikä rekisterejä ole yleensä suunniteltu tutkimusta silmällä pitäen. Monipuolisten tutkimusasetelmien käyttö on haasteellista, kun tietoja ei saada ulos analysoinnin mahdollistamassa muodossa.
Nykyisin rekisteritietoa hyödynnetään pääasiassa operatiivisessa seurannassa KEHA-keskuksen raporttien ja raakadatapakettien sekä julkisen työnvälitystilaston avulla. Monet työllisyysalueet rakentavat omia Power BI -raporttejaan niiden pohjalta. Työllisyysalueilla on myös muita mittareita, esim. asiakaskokemusmittareita. Tällä hetkellä valmistellaan lakimuutosta, joka toisi tulorekisterin myös työllisyysalueiden käyttöön.
Yhtenäinen, ajantasainen ja tietoturvallinen rekisterien hyödyntäminen voisi merkittävästi parantaa työvoimapalveluiden vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta. Myös palveluntuottajat hyötyisivät monipuolisemmasta tiedosta, varsinkin kun OPAL-palautejärjestelmä ajettiin alas keväällä 2025. Kehittämisen painopiste tulisi jatkossa olla tiedon yhteensovittamisessa, laadullisten mittareiden käyttöönotossa, automatisoidussa analytiikassa ja raportoinnin kehittämisessä.
Photo by Lance Grandahl on Unsplash
Lyhyesti:
Ensinnäkin KEHA tuottaa valtakunnallisesti yhtenäisiä ja vertailukelpoisia tietoja työllisyyspalveluista. Se tarjoaa valmiita raportteja ja Power BI -tietotuotteita, joiden avulla työllisyysalueet voivat seurata toimintaansa ja verrata tuloksia muihin alueisiin. Raporteissa esitetään keskeisiä indikaattoreita, kuten työttömyysaste, palveluihin osallistumiset ja asiakasvirrat.
Toiseksi KEHA toimittaa työllisyysalueille rivitason raakadatapaketteja, jotka mahdollistavat omien analyysien ja seurantatyökalujen rakentamisen. Näihin paketteihin sisältyy tietoja muun muassa työnhaun tapahtumista, palveluista ja työllisyyskoodeista. Uudistusten myötä tietosisältö laajenee esimerkiksi kurssienhallinnan ja työtarjousten osalta.
Kolmanneksi KEHA kehittää uusia ratkaisuja, kuten operatiivisen seurannan sovellusta, joka tarjoaa asiantuntijakohtaista tietoa työllisyysalueille. Lisäksi suunnitteilla on julkinen koontisovellus, joka kokoaa keskeiset indikaattorit valtakunnalliseen vertailuun ja muodostaa niin sanotun tilannekuvan.
Neljänneksi KEHA:lla on keskeinen rooli, sillä ilman valtakunnallista koordinaatiota tiedolla johtaminen eriytyisi alueittain. Keskitetty tietotuotanto varmistaa vertailukelpoisuuden, yhdenmukaiset mittarit ja tietoturvan. Haasteena on tietojen hajanaisuus ja järjestelmäuudistusten keskeneräisyys, mutta kehitystyö etenee kohti automatisoitua ja reaaliaikaista tiedonhallintaa.
Lyhyesti:
Työllisyysalueilla pyritään siirtymään kohti ennakoivaa, yhtenäistä ja vaikuttavuusperusteista tiedolla johtamista, joka tukee sekä strategista päätöksentekoa että arjen operatiivista työtä. Tavoitteena on, että tieto tukee pitkän aikavälin suunnittelua, resurssien kohdentamista ja vaikuttavuuden arviointia. Työllisyysalueet haluavat käyttöön omatyöpöytiä ja BI-raportteja, jotka tarjoavat reaaliaikaisen tilannekuvan. Tiedolla johtamisen tulee lisäksi tukea työvoiman osaamistarpeiden ennakointia ja kohtaannon parantamista yhdistämällä työnantajilta saatava tieto ja rekisteriaineistot ennakointityöhön. Keskeistä on myös vaikuttavuuden todentaminen mittareilla, jotka osoittavat palvelujen vaikutukset pitkällä aikavälillä. Nämä ovat erityisen tärkeitä ensinnäkin siksi, jotta asiakkaille voidaan tarjota hyödyllisiä palveluja sekä toisekseen, jotta palvelut ovat taloudellisesti kannattavia ja yhteiskunnallisesti vaikuttavia.
Nykyinen tiedolla johtaminen koetaan hajanaiseksi ja osin riittämättömäksi. Rekisterit ja järjestelmät eivät keskustele keskenään, joten tarvitaan yhtenäisiä rajapintoja ja kenties myös yhteinen ylläpitäjä, joka kokoaa tiedot yhteen. Tilastot laahaavat viiveellä, vaikka erityisesti päivittäisen toiminnan johtaminen edellyttäisi reaaliaikaisempaa dataa. Perinteiset mittarit painottavat nopeaa työllistymistä, mutta jatkossa tarvitaan laadullisia mittareita, jotka huomioivat asiakkaan työllistymisedellytysten paranemisen ja palvelupolulla etenemisen.
Tiedolla johtaminen vaatii osaamista ja resursseja, mutta pienillä työllisyysalueilla ei ole erillisiä tiedolla johtamisen tiimejä, joten valtakunnallinen tuki ja koulutus ovat tarpeen. Rekisterien yhdistäminen ja asiakkaan etenemisen seuranta edellyttävät uusia ratkaisuja ja kevyempiä lupaprosesseja, jotka ovat kuitenkin tietoturvan ja tietosuojan osalta kunnossa. Lisäksi tarvitaan yhtenäiset kansalliset mittarit ja raportointimallit, jotta alueet voivat verrata tuloksiaan keskenään.
Työllisyysalueet toivovat valmiita BI-raportteja ja omatyöpöytiä, jotka yhdistävät rekisteritiedot ja tarjoavat näkymän tiimi- ja asiakastasolle. Jatkokehitysideana on laadullisten mittareiden integrointi asiakastietojärjestelmiin, jotta niiden käyttö olisi helppoa ja systemaattista. Lisäksi kaivataan kansallisia foorumeita ja yhteistyörakenteita, joissa jaetaan hyviä käytäntöjä ja kehitetään yhteisiä ratkaisuja. Automatisoitu analytiikka ja tekoälyratkaisut nähdään keinona tukea ennakointia ja asiakasohjausta.
Photo by "My Life Through A Lens" on Unsplash
