100 vuotta sitten järvet olivat nykyistä suurempia (Pohjois-Savo)

Pohjois-Savossa on laskettu vuosikymmenten varrella lähes 700 järven vedenkorkeutta. Ennen maakunnan järvet olivat suurempia, mutta maatalouden tarpeet vaativat järvien pintojen laskemista. Järvenlaskujen tavoitteena on ollut peltopinta-alan kasvattaminen.

Järvienlaskua ohjasi paine tehostaa maataloutta. Erityisesti vuoden 1867 suuri katovuosi osoitti maatalouden kriisin ja viljelykelpoisten peltojen lisäämistarpeen. Järvenlaskut yleistyivät uudelleen toisen maailmansodan jälkeen kun menetetyiltä alueilta tulleiden siirtolaisten asuttamiseksi tarvittiin uutta maatalousmaata.

Lasketuista järvistä valtaosa on pieniä, vain joka neljäs on kooltaan yli 50 hehtaaria. Osa järvistä on laskettu kuivioiksi asti.

Järvenlaskuhankkeita toteutettaessa ei vielä tiedetty, että vesisyvyyden ja -tilavuuden pieneneminen voi altistaa lasketut järvet vesikasvillisuuden runsastumiselle, happiongelmille ja sisäiselle kuormitukselle.

Useita laskettuja järviä on kunnostettu esimerkiksi nostamalla alivedenpintaa, ruoppaamalla, hapettamalla, poistamalla vesikasvillisuutta ja hoitokalastamalla. Toisaalta monet lasketuista järvistä ovat nykyisin arvokkaita lintuvesiä.

Myös luonnonvoimat ovat vaikuttaneet järvien vedenpintoihin

Useilta Pohjois-Savon järviltä on vedenkorkeushavaintoja aina 1800-luvun loppupuolelta lähtien, jolloin kanavien yhteydessä aloitettiin säännöllinen vedenkorkeuksien havainnointi. Havaintojen mukaan vedenpinnat ovat joko laskeneet, nousseet tai pysyneet likimain samalla tasolla viimeisen sadan vuoden aikana.

Järvenlaskujen lisäksi suurimmat muutokset vedenpinnoissa ovat aiheutuneet vedenpintojen säännöstelystä, mutta myös luonnonvoimat ovat voineet muuttaa vedenpinnan tasoa. Esimerkiksi Suur-Saimaalla Ala-Saimaan vedenpinta on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Samaan aikaan Haukiveden pinta on laskenut epätasaisesta maankohoamisesta johtuvan maanpinnan kallistumisen seurauksena.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutos voi myös muuttaa sekä vedenpinnan keskimääräisiä tasoja että vedenkorkeuden vaihtelurytmiä.

Säännöstelyllä voidaan vaikuttaa järvien vedenkorkeuksiin ja niiden vaihteluun, mutta sääolosuhteilla on suuri merkitys järvien vuosittaisessa vedenkorkeusvaihtelussa.

Vuonna 1917 Iisalmen reitillä oli jo useita laskettuja järviä

Ruotsin vallan aikaan järvenlaskut olivat kiellettyjä, kunnes vuonna 1740 annettu suoasetus mahdollisti järvien laskemisen maatalousmaan saamiseksi. Suomen ollessa suuriruhtinaskunta järvenlaskuja tehtiin paljon 1800-luvun puolivälin jälkeen.

Vastaavia viranomaisia olivat pienten kuivatustöiden osalta lääninagronomit sekä suurten töiden osalta tie- ja vesirakennushallinnon insinöörit.

1880-luvulla alettiin perustaa maanviljelysinsinööripiirejä. Itäinen maanviljelysinsinööripiiri perustettiin vuonna 1891. Päätehtäviä olivat kuivatukset, järvien laskut, perkaukset ja pengerrykset viljelymaiden ja laidunalueiden lisäämiseksi tai parantamiseksi.

Käytäntönä oli, että hankkeen osakkaat tilasivat maanviljelyspiirin insinööriltä suunnitelman ja tekivät varsinaisen työn itse. Senaatilta voitiin hakea sekä avustusta että lainaa.

Joissakin tapauksissa valtio antoi ilmaisen työnjohdon ja -välineet, mutta muut kustannukset osakkaat joutuivat maksamaan itse. Avustus- ja lainaehtojen täyttymistä valvottiin.

Vuosina 1903-16 kolmannessa maanviljelysinsinööripiirissä, joka kattoi lähinnä Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Kainuun alueen, järvien laskuja koskevia suunnitelmia tehtiin yli 14 000 hehtaarin alueelle. Alue oli yli kaksinkertainen ala verrattuna esimerkiksi soiden kuivatukseen.

Itsenäistymiseen mennessä oli Pohjois-Savossa toteutettu useita järvenlaskuhankkeita erityisesti Kiuruveden ja Vieremän alueilla. Näistä hankkeista viimeisimmät perustuivat vuonna 1902 voimaantulleeseen vesioikeuslakiin.

Lisätietoja:

Taina Hammar, limnologi, Pohjois-Savon ELY-keskus

Tuulikki Miettinen, johtava vesitalousasiantuntija, Pohjois-Savon ELY-keskus

etunimi.sukunimi(at)ely-keskus.fi

Tämä tiedote on kolmas osa Pohjois-Savon ELY-keskuksen tiedotesarjasta, jossa kesän ja syksyn 2017 aikana kerrotaan Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden aikana tapahtuneista muutoksista Pohjois-Savon vesistöissä. Samalla tehdään tutuksi avointa ympäristötietoa. Lisätietoa aiheesta löydät sivuilta http://www.ely-keskus.fi/web/pohjois-savon-vesistot-ennen-ja-nyt.