"Poro on kaiken sydän ja keuhkot"

Poronnahkakäsitöistä se lähti. Raisa Kitti tekee porontaljoista sisnaa, parkittua poronnahkaa, perinteisiä keinoja käyttäen. Puoliso Janne Kitti on harjoittanut poroelinkeinoa ikänsä ja poronhoito on iso osa perheen elämää. 

Raisa toimi aiemmin terveydenhoitajan puoliaikaisessa virassa Inarissa ja ajatteli, että jotain lisähommaa pitäisi kehitellä palkkatyön rinnalle. Hän alkoi tehdä poronnahasta koruja. Toiminimiyrityksen hän perusti vuonna 2018 ja korujen lisäksi poronnahasta alkoi syntyä myös erilaisia asusteita ja sisustustuotteita.

Raisa leikkaa poronnahkaa, Janne seuraa työtä taustalla. (Kuva: Ville Fofonoff)

Raisa tarjosi myös porotilavierailuja ja käsityöpajoja. Suurin osa vierailijoista on ulkomaisia matkailijoita.

– Porotilavierailulla käyhän poroja ruokkimassa ja kerron samalla poroista ja poronhoitajan elämästä. Osa haluaa tehä myös oman matkamuiston poronnahasta, Raisa kertoo. – Jos haluaa niin pääsee meile kokkaamaan paikallista poro- tai kalaruokaa.

Terveydenhoitajan työt jäivät Raisan jäädessä vanhempain- ja hoitovapaalle vuonna 2020. Samoihin aikoihin Raisa ja Janne perustivat yhteisen osakeyhtiön, Renniinan.

– Hoidin lasta kotona ja samalla tein töitä omassa yrityksessä. Palasin vielä hoitovapaan jälkeen joksiki aikaa töihin, mutta alkoi olla niin kiireistä tehdä puolikasta palkkatyötä ja pyörittää yritystä, Raisa muistelee. Osa-aikainen yrittäjyys laajeni kokoaikaiseksi.

Janne ja Raisa vievät poroille heiniä. (Kuva: Ville Fofonoff)

Yritys kuuluu Lapland Nord -matkailujärjestöön ja tekee yhteistyötä paikallisten hotellien ja matkanjärjestäjien kanssa.

– Joka vuosi on enemmän yhteistyökumppaneita ja matkanjärjestäjiä. Kiireisin sesonki on marraskuusta maaliskuuhun.

Hiljaisempana aikana myynti pyörii verkkokaupan ja jälleenmyyjäverkoston kautta. Silloin valmistaudutaan myös tulevaan kauteen.

Toimitila maaseuturahoituksen avulla

Toiminnan laajennuttua kävi selväksi, että porotilalle tarvitaan rakennus, jossa on tilat käsityöpajatoiminnalle, käsitöiden ja poronlihan myynnille ja poronsarvi- ja puutöiden tekemiselle. Tukea investointiin haettiin ELY-keskukselta.

– Kovasti siihen piti laskea ja osoittaa, että tämä oikeasti kannattaa, Raisa toteaa. Tuki on vain osa kustannuksista, yrittäjä maksaa itse suurimman osan.

– Ollaan säästetty tähän investointiin ja lainoja yhä maksellaan. Ei oltaisi pystytty tekemään investointia tässä mittakaavassa ilman tukea, Raisa ja Janne kiittelevät. 

Toteutus sujui hyvin ja arvioitu kustannusarviokin piti suhteellisen hyvin paikkansa. Tilat saatiin käyttöön joulukuun alussa.

Suunnitelmia on myös vastaisuuden varalle ja tavoitteena on kehittää toimintaa edelleen eteenpäin.

Raisan yritystoiminta sai alkunsa poronnahkakoruista. Värjätty poronnahka erivärisiin poronnahkakoruihin ostetaan tilan ulkopuolelta. (Kuva: Ville Fofonoff)

Ilmastonmuutos koettelee perinteistä poronhoitoa

– Ilmasto on muuttunu rajusti, miettii Janne.

Janne kertoo, että kolmekymmentä vuotta sitten talvilaitumilla tuntureiden alusvaarat olivat aukeat. Nyt vaarat ovat kasvaneet umpeen koivua, haapaa, mustikkaa, puolukkaa ja mäntyä. Samalla jäkälälaitumet on supistuneet.

– Pitkään oltiin, että tarvi antaa vain heiniä maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin. Nyt on joutunu alkaa enemmänki ruokkimaan.  

Kuva: Ville Fofonoff

Kuluva poronhoitovuosi on ollut Jannen mukaan katastrofi. Pahinta oli viime kesän lähes seitsemän viikon yhtenäinen kuiva ja kuuma ajanjakso. Kaltiot ja joet kuivuivat.

– En ole tuommosta kuiten ennen nähny, eikä ole kuulemma vanhemmatkaan (poromiehet).

Kesäkuun vasanmerkityksen jälkeen katosi kolmasosa vasoista.

– Kuuma ja kuiva näivetti vasat. Tännekki tuli se vitsaus, setaria (loinen), jota on löytyny vasojen sisäelimistä, maksasta ja vatsakalvoista, Janne kertoo. – Petojen suuhun meni osansa.  

– Ne mitä jäi, ei painanu oikein mithän, eikä niistä ollu oikein elovasoiksikhan. Oli raju kesänaikanen hävikki. Edellisvuonna meilä oli parhaimmankuntoset vasat.

Usko elinkeinon jatkuvuuteen on kuitenkin edelleen vahva.

– Poronhoito ja matkailu – molemmissa on pakko vain luottaa tulevaisuuteen uhkista huolimatta, summaa Janne.

Teksti: Tanja Ylitalo

Kuvat: Ville Fofonoff