Tutustu hankkeiden tuotoksiin: Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan webinaareissa tutustuttiin konkreettisiin kohteisiin, oppeihin ja kehittämistarpeisiin eri puolella Suomea

10.06.2025

Maa- ja metsätalouden vesienhallinnan ajankohtaisia hankkeita esiteltiin toukokuussa kahdessa webinaarissa, joissa koottiin yhteen käytännön kokemuksia eri puolilta Suomea. Webinaarit kokosivat yhteen kymmeniä hanketoimijoita jakamaan tuloksia, oppimaan toisiltaan ja nostamaan esiin kehittämistarpeita. Teams-tapahtumat olivat avoimia kaikille kiinnostuneille. Webinaarit järjestettiin osana vuonna 2019 alkanutta Vesiensuojelun tehostamisohjelmaa, joka nykyisin toimii Ahti-ohjelman nimellä. Webinaarit osoittivat, että erityisesti ennakoitava ja pitkäjänteinen rahoitus, kompromissit maanomistajien kanssa ja ajankohtainen konkreettinen paikallinen viestintä ovat yhä ratkaisevassa roolissa kestävien tulosten saavuttamisessa.

Käytännön toimenpiteitä

Useissa hankkeissa toteutettiin konkreettisia vesiensuojelurakenteita, kuten kaksitasouomia, pohjakynnyksiä ja kosteikkoja. Esimerkiksi Valuma-alueet kuntoon -hankkeessa Salinjoen alueella saavutettiin selkeä virtaamien lasku ja parannettiin osaamista kokonaisvaltaisesta vesienhallinnasta. Ojitusten ja muiden toimenpiteiden yhteisvaikutuksia on tärkeä tarkastella valuma-alueittain. Hanketyön jatkumisen kannalta korostettiin, että erityisesti tukipolitiikan kehittäminen vesitalous huomioiden on avain maanomistajien sitouttamiseen.

Karvianjoen yläosan kunnostushankkeessa rakennettiin useita pohjakynnyksiä tulvaherkkyyden vähentämiseksi. Suunnittelussa hyödynnettiin droneja, ja yllättävän laajat lupa-asiat loivat hallinnollisia haasteita.

Tapion Ojasta allikkoon 2-hankkeessa edistettiin vesien palauttamista yksityismaille ja luotiin perustaa valtakunnalliselle vesienpalautustyökalulle, jonka opit voivat ovat tärkeitä ennallistamisasetuksen toimeenpanon edetessä. Hankkeessa onnistuttiin toteuttamaan toimenpiteitä ja herättämään mediahuomiota. Motivaatiokartoitus tarjosi arvokasta tietoa maanomistajien epävarmuuksista. Valtakunnallisen vesien palautustyökalun edistäminen siirtyi Ijoen valuma-alueen hankkeelle Micropolikselle.

TurPo-tutkimushankkeessa etsittiin keinoja yhdistää vesiensuojelu, ilmastotyö ja paremmat viljelyolosuhteet uudenlaisen yhdistelmän eli säätösalaojituksen ja kastelualtaan yhdistelyn keinoin.

Pienet toimijat, suuret haasteet – ojitusyhteisöissä piilee käyttämätöntä potentiaalia

Muun muassa KVVY nosti esiin ojitusyhteisöjen merkityksen. Aktiivisina toimii vain noin 5 % ojitusyhteisöistä, vaikka Suomessa olisi kansainvälisesti vertailtuna poikkeuksellisen hyvä valmius hyödyntää vesioikeudellisia rakenteita. Esityksessä painotettiin luonnonmukaisen vesirakentamisen ja ennallistamisen mahdollisuuksia ojitusyhteisöjen kautta. Esimerkkinä toimi Myllyojan kunnostus, jossa uomien tarkka tekninen mitoitus oli ratkaisevaa ja hankkeen myötä siihen on tarjolla monistettavaa mittatietoa.

Myös toisessa KVVY:n hankkeessa eli Piilijoen, Sääksjärven ja Kauvatsanjoen alueen hankeessa, ojitusyhteisöjen aktivointi ja neuvonta ovat edistäneet vesienhallintaa alueella. Lisäksi säätöpadoista sekä pohjakynnysalueista on saatu hyviä kokemuksia. Ajankohtainen viestintä ja paikallinen kiinnostus ovat olleet ratkaisevia vesienhallintatyön edistämisessä, myös MTK on auttanut viestien eteenpäin viemisessä. Myös jatkossa neuvonnan ansioista voidaan edistää yksittäisiä toimenpiteitä kuten säätöpatoja ja pohjakynnysalueita.

Turun AMK:n Maatalouden vesistöpuisto -hanke Tuorlan alueella tarjoaa käytännön ratkaisuja liiallisen tai liian vähäisen veden hallintaan. Esitys korosti nuorten viljelijöiden tavoittamista viestinnän keinoin, sillä heidän sitoutumisensa on tärkeää pitkäkestoisten vaikutusten saavuttamiseksi.

Kantojärven kyläyhdistyksen hanke on hyvä esimerkki paikallisyhteisön sitoutumisesta ja talkoohengestä. Talkootyöllä toteutettu pintavalutuskenttä ja maaperäriskien selvitykset osoittavat kyläläisten sitoutumista vesiensuojelutyöhön. Kuitenkin muutaman kymmenen tuhannen euron omarahoitusosuus on ollut valtava haaste pienelle yhteisölle. Jatkossa voisi olla hyödyllistä kehittää aktiivisille yhdistyksille soveltuvia vaihtoehtoja omarahoituksen kattamiseksi. Myös osaavien urakoitsijoiden saatavuus on ollut kriittinen tekijä, sillä tarjouksia ja vesistökunnostustarpeita vastaavaa osaamista on vain vähän saatavilla. Vastaavia havaintoja on tehty myös monessa muussa hankkeessa.

Webinaarin toisessa osassa korostuivat valuma-alueiden paikallistuntemus ja suunnitelmallisuus. ProAgria Pohjois-Suomen "Vedet haltuun valuma-alueilla" -hankkeessa jopa 62 % maanomistajista saatiin mukaan, kun viestintä vietiin lähelle arkea ja esimerkiksi kyläkohtaisiin WhatsApp-ryhmiin. Lisäksi hankkeen piirrosvideo auttaa ymmärtämään valuma-alueiden vesienhallintaa visuaalisesti.

Ylivieskan kaupungin hanke puolestaan osoitti, että kuntien yhteistyö voi johtaa nopeisiin konkreettisiin tuloksiin, kunhan viestintä ja neuvottelut maanomistajien kanssa ovat hyvin hoidettuja. Hankkeessa seitsemän vesienhallintatoimenpidettä on jo toteutettu Kalajoen valuma-alueella, ja metsätalouden kohteita on kartoitettu laajasti. Haasteina olivat muun muassa henkilöstöresurssien vaihtelut, talviolosuhteiden aiheuttamat viiveet ja neuvottelut maanomistajien kanssa, mutta hyvällä perustelulla ja kompromisseilla on edetty. Kajava nosti myös maanomistajille liittyvien rahoitusvaihtoehtojen vaikeaselkoisuuden ja sen että toimenpiteiden toteuttamiseen tulisi liittyä maanomistajien näkökulmasta selvempiä hyötyjä, jotta niitä toteutettaisiin.

Jatkuvuus ratkaisee

Useimmissa puheenvuorossa nousi esiin omarahoitusosuuden ongelmat. Esimerkiksi asiantuntijavetoisissa hankkeissa esitettiin tarpeelliseksi laskea omavastuu nykyisestä 40–20 %:stä lähemmäs nollaa. Haasteita muutoksen tekemiseen tuo kuitenkin lainsäädäntö, jonka mukaan yleishyödyllisissä hankkeissa omarahoitusosuuden on oltava 40 % perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Useissa puheenvuoroissa painotettiin, että vesienhallintahankkeissa jatkuvuus, asiantuntijaverkostojen ylläpito ja pitkäaikainen seuranta ovat hankkeiden vaikuttavuuden edellytys. Esimerkiksi KEURUS 2 -hanke Keski-Suomessa jatkaa työtä Keurusselän valuma-alueella, ja Piilijoen hanke osoitti, että vaikka suunnitelmia on, käytännön toteutus vaatii vielä aktiivista neuvontaa ja viestintää. Ja usein nousikin esiin kysymys pysyvyydestä: kuinka taataan jatkuva, paikallistasolla toimiva vesienhoito tilanteessa, jossa hankkeiden rahoitus on pirstaleista ja määräaikaista? Paikalliset toimijat tarvitsevat siis organisaatiosta riippuen erilaista tukea: esimerkiksi asiantuntijaresursseja, selkeää viestintää, joustavuutta, ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Opi lisää hankkeista:

2025 toukokuussa pidettyjen webinaarien esitykset ovat ladattavissa alla olevista pdf-tiedostoista. 

Lisätietoja

Eveliina Kiiski, ympäristöasiantuntija, p. 0295 022 139
[email protected] 
Vesiyksikkö, Varsinais-Suomen ELY-keskus