Soratiet
Sorapintaisia maanteitä on Suomessa n. 27 000 km. Suuri osa niistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa. Sorateiden kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin. Silloin joudutaan asettamaan painorajoituksia, joilla varmistetaan tienkäyttäjien turvallisuus ja tien säilyminen korjauskelpoisena. Vain kaikkein huonokuntoisimmat osuudet pystytään kunnostamaan, muuten tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa kevyemmillä toimenpiteillä.
Hoitoluokitus ohjaa hoitotoimien priorisointia
Sorateiden kuntoa mitataan ajomukavuuteen vaikuttavien tienpinnan tasaisuuden, kiinteyden ja pölyävyyden perusteella. Soratiet on luokiteltu hoitotoimenpiteiden priorisointia ja hoidon tasolle asetettavia vaatimuksia varten kahteen luokkaan mm. liikennemäärän, tien merkittävyyden ja maankäytön perusteella.
Sorateiden hoidolla ja ylläpidolla pyritään varmistamaan teiden kulkukelpoisuus niin, että liikenne ei oleellisesti vaikeudu eikä jouduta turvautumaan painorajoituksiin, jotka vaikeuttavat erityisesti maa- ja metsätalouden liikennöintiä. Lue lisätietoa sorateiden hoidon toimintaperiaatteista Palauteväylän artikkelista:
Sorastukset
Hoitourakoihin on määritelty tietty määrä soratonneja / vuosi ja määrä on laskettu sen mukaan, että urakka-alueen soratiet voidaan sorastaa kerran viiden vuoden urakan aikana.
Lisäksi soraa varataan tietty määrä pintakelirikon helpottamiseksi. Lauhat ja sateiset syksyt ja talvet etenkin rannikkoseuduilla ovat aiheuttaneet pintakelirikkoa kevään ohella myös syksy- ja talviaikaan. Tämä on johtanut siihen, että mursketta joudutaan käyttämään yhä enemmän pintakelirikon hoitamiseen ja se vähentää vastaavasti sorastusmääriä. Viime kädessä kyse on siis käytettävissä olevan rahoituksen rajallisuudesta.
Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä
Sääolosuhteet vaikuttavat tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Esim. erittäin märkää soratietä ei kannata höylätä, sillä raskaan höyläyskaluston paino vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne pahenee entisestään.
Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Märät tiet kannattaa höylätä vasta, kun on luvattu n. viikon mittaista kuivaa jaksoa. Ennen höyläystä pitää olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitää ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.
ELY-keskuksen maanteiden hoidon projektipäälliköt ja teiden hoitourakoitsijat ovat yleensä tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Hoitotoimiin ryhdytään heti, kun säät sallivat.
Kelirikko sorateiden ongelma
Kelirikko on sorateiden keväinen ja osaksi myös syksyinen ongelma. Teillä voi olla sekä pinta-, että runkokelirikkoa. Osalle kelirikon vaivaamaa tiestöä joudutaan asettamaan painorajoituksia.
Painorajoitusten asettamistarvetta ennustetaan vuodenvaihteen tienoilla. Ennustetta tarkennetaan maaliskuun alussa, kun valmistuu ennuste kevään kelirikon vaikeudesta. Kevään sääolosuhteita seurataan aktiivisesti ja kelirikon etenemisestä ja painorajoitustarpeesta tiedotetaan säännöllisesti.Ajantasainen tieto painorajoituksista on Fintrafficin Liikennetilanne-palvelussa:
Yksittäisissä, ennakoimattomissa tapauksissa ELY-keskukset voivat myöntää maksullisen, tilapäisen kuljetusluvan painorajoitetulle tielle.
Kuivilla kesäkeleillä soratiet pölyävät
Pölynsidonta toteutetaan kattavasti kaikissa soratieluokissa vähintään kerran vuodessa, ellei muilla keinoilla voida estää tai vähentää pölyämistä. Kevätpölynsidonta tehdään sekoitussuolauksena muokkauksen yhteydessä heti pintakelirikon loputtua. Kesällä osalla sorateistä joudutaan tekemään lisäpölynsidontaa erityisesti asutuilla ja aukeilla alueilla haitallisen pölyämisen estämiseksi.
Pitkien poutajaksojen aikana soratien pintakerros kuivuu liiaksi ja tie alkaa pölytä. Pölyämisen ehkäisemiseksi tien pinnalle levitetään vesiliukoista kalsiumkloridia tai magnesiumkloridia eli suolaa sekä vettä. Suola sitoo itseensä kosteutta. Tämä hidastaa tien pinnan kuivumista. Suolaus ei kuitenkaan tehoa kovin hyvin, jos on ollut pitkä sateeton jakso. Tällöin tien pinnassa ei ole tarpeeksi kosteutta, jonka suola voisi sitoa. Näissä tilanteissa on odotettava pidempijaksoista sadetta, jotta pölyongelma saadaan hallintaan.
Kovemmilla ajonopeuksilla tie pölyää enemmän. Jokainen tienkäyttäjä voi myös ajonopeudellaan vaikutta tien pölyämisen määrään.