Soratiet
Sorateiden kunnossapitoon kuuluvat tien pinnan tasaus, paikkaus, soran lisäys, tien kuivatus, pölynsidonta, kelirikkokorjaukset ja tierakenteiden parantaminen.
Sorapintaisia maanteitä on Suomessa n. 27 000 km. Suuri osa niistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa. Sorateiden kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin. Silloin joudutaan asettamaan painorajoituksia, joilla varmistetaan tienkäyttäjien turvallisuus ja tien säilyminen korjauskelpoisena. Vain kaikkein huonokuntoisimmat osuudet pystytään kunnostamaan, muuten tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa kevyemmillä toimenpiteillä.
Hoitoluokitus ohjaa hoitotoimien priorisointia
Sorateiden kuntoa mitataan ajomukavuuteen vaikuttavien tienpinnan tasaisuuden, kiinteyden ja pölyävyyden perusteella. Soratiet on luokiteltu hoitotoimenpiteiden priorisointia ja hoidon tasolle asetettavia vaatimuksia varten kolmeen luokkaan mm. liikennemäärän, tien merkittävyyden ja maankäytön perusteella. Mitä korkeampaan luokkaan soratie kuuluu, sen tiukemmat ovat myös vaatimukset.
Sorateiden hoidolla ja ylläpidolla pyritään varmistamaan teiden kulkukelpoisuus niin, että liikenne ei oleellisesti vaikeudu eikä jouduta turvautumaan painorajoituksiin, jotka vaikeuttavat erityisesti maa- ja metsätalouden liikennöintiä.
Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä
Sääolosuhteet vaikuttavat tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Esim. erittäin märkää soratietä ei kannata höylätä, sillä raskaan höyläyskaluston paino vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne pahenee entisestään.
Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Märät tiet kannattaa höylätä vasta, kun on luvattu n. viikon mittaista kuivaa jaksoa. Ennen höyläystä pitää olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitää ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.
ELY-keskuksen maanteiden hoidon projektipäälliköt ja teiden hoitourakoitsijat ovat yleensä tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Hoitotoimiin ryhdytään heti, kun säät sallivat.
Kelirikko sorateiden ongelma
Kelirikko on sorateiden keväinen ja osaksi myös syksyinen ongelma. Teillä voi olla sekä pinta-, että runkokelirikkoa. Osalle kelirikon vaivaamaa tiestöä joudutaan asettamaan painorajoituksia.
Ajantasainen tieto painorajoituksista on Väyläviraston verkkosivuilla, johon linkki löytyy tämän sivun alaosasta.