Neljä tulevaisuuskuvaa rakennusperinnöstä
Minkälaista rakennussuojelu on vuonna 2050 ja minkälaiset muutokset vaikuttavat siihen, miten rakennuskanta säilyy sukupolvelta toiselle? Varsinais-Suomen ELY-keskus ja ympäristöministeriö vetivät vuoden 2024 aikana tulevaisuustyötä, jossa ennakoitiin rakennusperintöalan kehittymistä tulevien vuosikymmenten aikana.
Tulevaisuustyön fasilitoi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Työhön osallistui pitkälle toista sataa rakennetun ympäristön parissa toimivaa. Tulevaisuustyön havainnot on koottu neljäksi tulevaisuuskuvaksi. Niiden kautta päästään käsiksi ratkaistaviin haasteisiin ja nostetaan esiin piileviä mahdollisuuksia.
Tulevaisuuskuvat 25 vuoden päähän
Suomen alueellinen eriytyminen haastaa rakennusperinnön säilymistä ja näin myös tulevaisuuskuvat ovat erilaisia. Hiljentyvillä alueilla ylläpitoon ja kunnostuksiin on vaikeaa löytää voimavaroja ja paikoin myös käyttötarkoituksia. Kasvuseuduilla olemassa olevaa rakennuskantaa puretaan tehokkaamman maankäytön ja tuottojen toivossa. Vaarana on, että rakennustyypit köyhtyvät siinä missä luontotyypit.
Ensimmäinen tulevaisuuskuva korostaa kulttuuriympäristöä erilaisten paikkakuntien elinvoiman ja identiteetin rakennusaineena. Kuva kiteytyy kulttuurinmuutokseen, jonka myötä elinvoima yhdistetään aiempaa vahvemmin olemassa oleviin rakennuksiin uudisrakentamisen sijasta.
Toinen tulevaisuuskuva keskittyy siirtymään lineaaritaloudesta kiertotalouteen. Rakennusten säilyttäminen on keino pitää arvokas materiaali käytössä. Luonnonvarojen niukkuus ja ympäristön kantokyvyn rajoitukset johtavat muutokseen rakentamisen kulttuurissa: olemassa olevaa rakennuskantaa hyödynnetään tarkemmin. Perinteisestä rakentamisesta elpyy käyttöön tapa suunnitella rakennukset ja niiden osat alun alkaenkin korjattaviksi, vaihdettaviksi tai muuten kierrätettäviksi.
Kolmannen tulevaisuuskuvan keskiössä on ihminen, jonka hyvinvointiin elinympäristö vaikuttaa. Rakennetun kulttuuriympäristön ja muun elinympäristön laadun merkitys esimerkiksi terveydelle ja mielenterveydelle tiedostetaan entistä kirkkaammin. Niukkenevien resurssien maailmassa entistä enemmän vastuuta rakennusperinnön säilymisestä saattaa langeta yksityisille omistajille. Taloudellisten tekijöiden rinnalle nousee ylpeys kulttuurin säilymisestä, mitä tukee myös rakennusten käyttöön ja korjaamiseen liittyvien taitojen siirtyminen tuleville osaajille.
Neljännessä tulevaisuuskuvassa rakennussuojelun käsite kääntyy päälaelleen: ekologinen kestävyyskriisi johtaa siihen, että kaikki on lähtökohtaisesti säilytettävää ja purkamista tehdään vain erityisistä syistä. Rakennussuojelun osaaminen laajenee uusiin tekniikoihin, ja jo uusien rakennusten kohdalla on ennakoitava, miten sitä korjataan siten että alkuperäiset arvot säilyvät. Kestävyyskriisi haastaa rakennetun ympäristön kehittämistä, mutta rakennusperinnöstä ja sen tekniikoista löydetään ratkaisuja, joilla ilmaston lämpenemisen vaikutuksia voidaan paikallisesti hillitä ja siihen sopeutua. Digitalisaatio tulee tarjoamaan rakentamiseen ja rakennussuojeluun liittyvää tietoa entistä enemmän, ja sitä voidaan hallita nykyistä paremmin.
Kysymyksiä jatkotyöhön
Usein rakennusperinnölle parasta hoitoa on välttää tekemästä suuria toimenpiteitä. Tulevien vuosikymmenten muutoksia rakennusperintö ei kuitenkaan voi odotella reaktiivisesti, vaan alan on aktiivisesti kehityttävä.
Tulevaisuustyön raportti ei tarjoa suoria toimenpiteitä, mutta kokoaa joukon kysymyksiä, jotka ovat pohjana, kun kulttuuriympäristöalaa kehitetään. Kaikissa tulevaisuuskuvissa piirtyviä muutoksia voidaan hallita kehittämällä lainsäädäntöä, kannusteita ja osaamista sekä yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Rakennussuojelu ja sen tavoitteet ymmärretään hyvin erin tavoin, joten alan toimijoiden on entistä enemmän avattava suojeluprosesseja ja suojelun tavoitteita.
Raportti
Lisätietoja
Mia Puotunen, erityisasiantuntija, puh. 0295 022 912
[email protected]
Annukka Lyra, erityisasiantuntija, puh. 0295 250 326
[email protected]
Päivitetty: 23.01.2025