Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat olla kohtalokkaat vesistöjen herkimmille lajeille, kuten raakuille

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ympäristöhaasteista, ja sen vaikutukset ulottuvat moneen – myös vesistöihin ja niiden herkimpiin lajeihin. Yksi tällainen laji on uhanalainen jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera), joka elää puhtaissa ja viileissä virtavesissä. Jokihelmisimpukka eli raakku on erityisen herkkä ympäristön muutoksille, ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat lämpötilan nousut, veden virtauksen muutokset ja lisääntyvät sademäärät uhkaavat sen selviytymistä. Raakun pitkäikäisyys kertoo niiden kyvystä sietää vuodesta toiseen vaihtelevia sääolosuhteita. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia raakkuihin on tutkittu suhteellisen vähän Suomessa tai muissa pohjoismaissa. On kuitenkin selvää, että ilmastonmuutos on merkittävä uhka ja sen vaikutukset voivat olla kohtalokkaita raakuille.

Pirkanmaalla sijaitsee kolme raakkujokea: Pinsiön-Matalusjoki Nokian ja Hämeenkyrön rajalla, Ruonanjoki Ylöjärven ja Hämeenkyrön rajalla sekä Turkimusoja Hämeenkyrössä. Kyseiset joet ovat Etelä-Suomen merkittävimmät raakkujoet simpukkapopulaation perusteella.

Kuivuus ja tulvat uhkaavat raakun elämää

Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten kuivuus tai tulvat, uhkaavat raakun elämää. Rankkasateiden yleistyminen aiheuttaa kasvavaa kiintoainekuormaa vesistöön. Maa-alueilta ja eroosioherkiltä rannoilta huuhtoutuu hienojakoista ainesta, joka peittää joen elintärkeitä soraikkoja ja koskipaikkoja.

Rankkasateista aiheutuvia tulvia on yhä useammin läpi talven, kun taas lumien sulamisvesistä aiheutuvat kevättulvat voivat olla entistä harvinaisempia. Kevättulvien puuttuessa virtaamat voivat olla niin pieniä, etteivät raakulle elintärkeät lohikalat pääse kutemaan niille tärkeisiin puroihin. Tulvatilanteiden ohella vähintään yhtä haitallisia tai jopa haitallisempia ovat ennätyksellisen kuumat ja kuivat kesät. Veden lämpötilan tulisi pysyä raakulle tarpeeksi matalana, alle 18 asteessa. Kuivat kaudet voivat myös vähentää joen virtaamaa ja huonontaa vedenlaatua samalla, kun lämpenevä vesi voi aiheuttaa hapen puutetta. Erityisen haavoittuviksi tässä suhteessa arvioidaan pienten jokien raakkupopulaatiot.

Pirkanmaan kaikissa raakkujoissa on pohjavesivaikutteisuutta, joka pitää joen veden viileänä ja virtaavana läpi vuoden. Tulevaisuudessa lämpötilan nousu tulee lisäämään haihtumista mikä vähentää veden määrää. Vesi ei ehdi imeytyä maaperään ja täydentää pohjavesivarastoja. Sademäärien muutokset, joko kuivuudet tai rankkasateet, voivat myös häiritä pohjavesien tasapainoa. Lisäksi lumipeitteen väheneminen lyhentää keväisin tulevaa tasaista sulamisvesivirtaa, joka normaalisti täydentäisi pohjavesiä rauhallisesti. 

Pohjavesivarastojen häiriintyminen voi siis tätä kautta vaikuttaa raakkujokiin ja niissä eläviin raakkuihin. 

Mitä raakkujen hyväksi voidaan tehdä?

Erityisesti varjoisat, viileät, puhtaat ja runsashappiset joet tai purot ovat raakulle otollisia. Raakkujokien rannoille tuleekin jättää riittävä suojavyöhyke, eli rantakaistale vesistöjen, kuten purojen tai jokien, varteen, jossa metsänkäsittelyä ei tehdä ollenkaan. Suojavyöhykkeen tarkoituksena on estää haitallisten kiintoaineiden ja ravinteiden valumista valuma-alueelta, varjostaa vesistöä ja ehkäistä uomien umpeenkasvua. Raakun näkökulmasta suojavyöhykkeet ovat elintärkeitä, sillä ne säilyttävät niiden elinympäristöjä ja lisääntymispaikkoja sekä turvaavat veden laatua ja lämpötilaa erityisesti hellekausina.

Suojavyöhykkeen kasvillisuus tarjoaa suojapaikkoja, kulkureittejä ja ravintoa myös kaloille, linnuille ja muulle eliöstölle. Rantojen puustosta syntyvä karike on tärkeää ravintoa vesieliöstölle. Puut, jotka kaatuvat vesistöön monipuolistavat elinympäristöä ja saavat aikaan veden virtausta. Rantakasvillisuus myös tasaa tulvahuippuja ja hidastaa virtaamaa tulvan aikana. Raakkuvesistön äärellä suojavyöhykkeen tulisi olla vähintään 45 metriä leveä ja eroosioherkillä rinteillä se saattaa tarvita vieläkin suuremman leveyden.

Pirkanmaan kaikki raakkujoet kuuluvat EU rahoitteiseen LIFE Revives -hankkeeseen, jossa parannetaan raakun ja taimenen elinympäristöjä. Yksi hankkeen toimenpiteistä on perustaa raakkujokien varsille suojavyöhykkeitä.

Teksti:

Katja Vainionpää
Projektipäällikkö, Life Revives, Pirkanmaan ELY-keskus, katja.vainionpaa(at)ely-keskus.fi

Lähteet:

• Oulasvirta, P. (2020). Jokihelmisimpukan nykytila ja lajin suojelemiseksi tarvittavat toimet Suomessa. Alleco Oy raportti n:o 3/2020. 104 s. Taustaselvitys_Raakku.pdf
• Kainuun ympäristökeskus & Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus (2008).  Purokunnostusopas – Käsikirja metsäpurojen kunnostajille. Ympäristöopas. 92 s. Purokunnostusopas – Käsikirja metsäpurojen kunnostajille
• Vainionpää, K., Mäkinen, L., Mäenpää, E. & J. Pakkala. (2023). Raakkuopas Pirkanmaalle. Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. www.doria.fi/ely-keskus.
• Ympäristöministeriö. (2021). Jokihelmisimpukan eli raakun suojelun strategia ja toimenpidesuunnitelma 2020–2030. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021: 4. 34 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-197-9.