Tavoitteena turvallinen koulumatka: Selvitys maantieverkon lähellä sijaitsevien koulujen liikennejärjestelyistä julki (Uusimaa)
Taajama-alueella ja isommissa kouluissa moni lapsi kulkee kouluun jalan tai polkupyörillä, kun taas pienempiin kouluihin matkataan useammin koulukuljetuksilla. Kuva: Liikenneturva, Nina Mönkkönen.
Uudenmaan ELY-keskus on julkaissut tuoreen selvityksen, joka valottaa maantieverkon läheisyydessä sijaitsevien koulujen liikennejärjestelyjä Uudellamaalla sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. Kouluselvityksen tavoitteena on syventyä koulujen lähiympäristön nykytilaan, tunnistaa parantamistarpeet ja edistää lasten turvallisuutta koulumatkoilla.
Selvityksen keskiössä ovat koulujen liikenneturvallisuuden kipupisteet ja miten niitä tulisi parantaa. Tietoa on kerätty laajasti kattavien aineistojen avulla, ja tulokset tarjoavat arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi.
”Edellinen vastaava selvitys oli tehty Uudenmaan tiepiirin aikana ja koski ainoastaan Uuttamaata, joten nyt oli korkea aika tehdä uusi selvitys, missä koulujen läheisiä liikennejärjestelyjä tarkastellaan ja etsitään niissä parantamisen varaa”, toteaa johtava asiantuntija Marko Kelkka.
Selvityksessä on yli sata maanteiden läheisyydessä sijaitsevaa koulua, joista jokaisesta tehtiin oma koulukortti.
Kelkka korostaa, että koulujen läheisyydessä liikenneonnettomuuksia sattuu jo nyt vain vähän.
”Tavoitteena oli tunnistaa ongelmia ja siten ennalta ehkäistä onnettomuuksia sekä varmistaa, että keskeisillä koulureiteillä ovat asiat kunnossa. Maantien ylityksessä on aina riski olemassa”, hän toteaa.
Yleisin parantamistarve selvityksessä on ajonopeuksien laskeminen.
”Pyritään tarkistamaan nopeusrajoituksia koulujen kohdalla ja hillitsemään ajonopeuksia. Tämä vaatii mahdollisesti hidasteita, mikä vaatii sitten enemmän rahaa. Lisäksi nousi esiin liikennemerkkeihin liittyviä asioita ja se, olivatko tienylitys- tai saattoliikennejärjestelyt asianmukaisia tai suojatiejärjestelyt riittävän hyvin havaittavissa. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, onko näkyvyys tarpeeksi hyvä, vai pitääkö kasvillisuutta raivata”, Kelkka listaa korjaustarpeita.
Koulujen lähiympäristöön suunnitellaan aiemmin mainittujen lisäksi myös tiemerkintöjä tai heräteraitoja. Lapset liikkuvat kouluihin suurempien koulujen ja taajama-alueen ollessa kyseessä usein jalan tai polkupyörillä, kun taas pienempiin kouluihin liikuttiin enemmän koulukuljetuksilla.
”Niitäkin kouluja on, mihin suurin osa ei tule jalan tai pyörällä vaan koulukuljetuksella”, Kelkka kertoo.
Tavoitteena selvityksessä oli hakea realistisia ja helposti toteutettavia toimenpiteitä.
”Eli ei alikulkuja tai liikennevaloratkaisuja, koska ne ovat kalliimpia. Kyse on toki myös rahoituksesta, ja nyt pyrittiin löytämään ne mitä pystytään rahallisesti toteuttamaan tänä ja ensi vuonna” Kelkka sanoo.
Toimenpiteiden toteuttamisen seuraaminen vaatii aktiivisuutta. Selvitys itsessään ei auta, jos toimenpiteitä ei toteuteta.
”Seuraavaksi toimenpiteet ohjelmoidaan hoidon alueurakoihin ja tiemerkintäurakoihin, jotka ovat molemmat keskeisessä roolissa”, Kelkka kertoo.
Lapsia liikennemerkki varoittaa autoilijoita teistä, joissa liikkuu usein lapsia, kuten esimerkiksi koulujen lähistöllä. Kuva: Memmi Ojantola
Raportissa ei ollut Kelkan mukaan suuria yllätyksiä.
”Nopeusrajoitukset ovat jo nyt hyvällä mallilla koulujen alueella, mutta pientä parantamisen varaa liikenneturvallisuuteen löytyi monen koulun kohdalta”, hän toteaa.
”Selvitys oli kuitenkin hyvä tehdä, koska nyt epäkohdat pystytään kattavasti korjaamaan koko Uudenmaan ELY-keskuksen alueelta, eikä mennä vain koulu tai kunta kerrallaan”, Kelkka huomioi.
Selvityksessä käytettiin useita tietolähteitä ja aineistoja, kuten Digiroadia ja Tievelhoa, mutta tärkeimmäksi Kelkka nostaa maastokäynnit, jossa koulujen alueilla käytiin katsomassa liikennejärjestelyjä, ja puutteet kirjattiin ylös. Työ vei aikaa suurimman osan viime vuodesta, ja jatkui vielä tänä vuonna.
”Maastotyöt olivat mittava operaatio, josta konsultti suoriutui hienosti. Ensin kävimme noin 4–5 koulua pilottikohteena läpi yhdessä harjoittelemassa, ja kun sapluuna oli valmis, konsultti jatkoi työtä. Jokaisesta koulusta tehdyt koulukortit ovat merkittävä osa raporttia”, Kelkka summaa.
Teksti: Aino Hela