Helmi-ohjelma
Helmi-elinympäristöohjelma vuosille 2021–2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja.
Ohjelman keskeinen tavoite on tarkastella elinympäristöjä ja niiden
Me ELY-keskuksissa toteutamme Helmi-ohjelmaa sekä itse että myöntämällä valtionavustuksia kunnille ja järjestöille toimenpiteiden toteuttamiseksi. Toimia tehdään sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella ja toimet perustuvat aina maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Toimenpiteet kohdentuvat ohjelmassa määriteltyihin viiteen eri elinympäristöteemaan.
Perinnebiotooppien hoito
Perinnebiotooppien hoito
Perinnebiotoopit ovat perinteisen maankäytön synnyttämiä luonnonlaitumia, laidunniittyjä, hakamaita, metsälaitumia ja niittoniittyjä. Hoitoa ja kunnostusta tehdään myös muissa avointen ympäristöjen lajeille tärkeissä ympäristöissä – tällaisia ovat niin sanotut uuselinympäristöt, eli paahteiset teiden ja rautateiden pientareet sekä erilaiset avoimet kentät.
Kaikki perinnebiotooppien luontotyypit ovat nykyään uhanalaisia. Niiden määrä on vähentynyt yli 90 % viimeisen puolen vuosisadan aikana. Hoidon loputtua perinnebiotoopit kasvavat umpeen ja lajisto köyhtyy.
Kunnostustoimina voivat olla vesakon ja puuston raivaus sekä laitumen aitaaminen. Hoitotoimista yleisin on niityn niitto. Lisäksi teemme ruovikon niittoa, vieraslajien ja sanajalan torjuntaa sekä ylläpitoraivausta.
Metsäisten elinympäristöjen hoito
Metsäisten elinympäristöjen hoito
Hoidamme erilaisia puustoisia arvokohteita. Luonnonhoitotoimet painottuvat lehtoihin, jalopuumetsiin, harjujen paahdeympäristöihin sekä uhanalaisten lajien esiintymille. Hoidettavien alueiden tila on useimmiten heikentynyt metsänkäsittelyn tai umpeenkasvun myötä. Hoitotoimilla pyritään palauttamaan metsän luontaisia ominaispiirteitä ja nopeuttamaan kehitystä kohti luonnontilaa.
Hoitotoimenpiteet vaihtelevat elinympäristön ekologian mukaan. Lehdoissa ja jalopuumetsissä tyypillisiä toimia ovat varjostavien ja maaperää happamoittavien kuusten poisto ja alikasvuston raivaaminen. Paahdeympäristöjä voidaan ennallistaa kulotusten avulla. Hoitotoimissa tavoitellaan erirakenteista ja luonnontilaisen kaltaista lopputulosta. Arvokkaiden lajien hoitokohteilla keskitytään kyseessä olevan lajin elinympäristön ominaispiirteiden parantamiseen. Tällöin toimenpiteet voivat kohdistua puustoon, vieraslajien poistoon, haittaavan kasvillisuuden hillitsemiseen tai maanpinnan käsittelyyn.
Soiden suojelu ja ennallistaminen
Soiden suojelu ja ennallistaminen
Suojelemme valtakunnallisesti arvokkaita soita ja parannamme ihmistoiminnan tai luontaisten häiriöiden takia muuttuneiden soiden luonnontilaisuutta ennallistamalla. Noin puolet soiden luontotyypeistä on uhanalaisia. Merkittävin suoluonnon heikentymisen syy on ojitukset.
Suon ekologia ja ominaispiirteet palautuvat nopeammin luonnontilaisen kaltaisiksi ennallistamalla. Ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla ihmistoiminnan vaikutuksesta heikentyneitä elinympäristöjä pyritään palauttamaan kohti luonnontilaa. Suoluontoa ennallistetaan ensisijaisesti tukkimalla ja patoamalla ojia, minkä tavoitteena on palauttaa suon luontainen vesitalous. Ennallistamistoimet kohdistamme esisijaisesti lajistoltaan arvokkaimpiin kohteisiin, kuten lähdesoihin ja reheviin korpiin.
Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen
Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen
Hoidamme valtakunnallisesti tärkeitä lintuvesiä, jotka ovat etupäässä lintudirektiivin perusteella Natura 2000 -verkostoon sisällytettäviä alueita. Lintuvesien ongelmat liittyvät useimmiten rehevöitymiseen ja umpeenkasvuun. Laidunnuksen loppuminen ja vieraspetojen aiheuttama vesi- ja kosteikkolintujen huono pesimämenestys ovat myös merkittäviä ongelmia lintuvesillä. Hoitotoimilla pyritään vaikuttamaan muun muassa näihin ongelmiin.
Hoitotoimenpiteet vaihtelevat kohteittain. Umpeenkasvua ehkäistään laidunnuksella ja niittämällä kasvillisuutta sekä rantaluhdilta että vesialueilta. Voimakkaimpia hoitotoimenpiteitä ovat ruoppaukset ja koko vesistöön vaikuttavat pinnankorkeuden nostot. Hoitokalastus on myös merkittävä toimenpide lintuvesillä, koska kohteiden useimmiten ylisuuri särkikalakanta kilpailee ravinnosta vesilintujen poikasten kanssa.
Pienvesien ja rantaluonnon kunnostus
Pienvesien ja rantaluonnon kunnostus
Kunnostamme puroja (valuma-alueen koko alle 100 km2), lampia, lähteitä, rannikon pienvesiä (fladat ja kluuvit) sekä rantaluontoa, kuten hiekkarantoja. Kohteiden ei tarvitse sijaita suojelualueella. Pienvesien ja rantaluonnon tila on heikentynyt ihmistoiminnan, kuten uomien perkaamisen ja valuma-alueen ojitusten myötä. Rannoilla ongelmana ovat myös rehevöitymisen aikaansaama umpeenkasvu ja vieraslajit. Kunnostustoimilla pyritään palauttamaan pienvesien ja rantaluonnon ominaispiirteitä ja edistämään kohteiden palautumista lähemmäs luonnontilaa.
Kunnostus- ja hoitotoimenpiteet vaihtelevat kohteittain. Puron kunnostus tarkoittaa tyypillisesti kivi- ja puuaineksen lisäämistä uoman syvyys-, leveys- ja virtausvaihtelun sekä mutkittelun palauttamiseksi. Puroissa olevia vesieliöiden vaellusesteitä voidaan purkaa, muokata tai kiertää ohitusuomalla. Toimenpiteitä tehdään myös puron valuma-alueella vedenlaadun parantamiseksi ja virtaamavaihteluiden vähentämiseksi.
Lampien ja rannikon pienvesien kunnostukset ovat usein yhdistelmä lintuvesien ja purojen kunnostusmenetelmiä.
Lähteiden ennallistamisessa palautetaan kohteiden rakenteellista monimuotoisuutta esimerkiksi täyttämällä kaivettuja ojia sekä vesittämällä alkuperäisiä lähdeallikoita ja purouomia.
Hiekkarantojen hoitotoimilla ehkäistään kohteiden rehevöitymisestä seurannutta umpeenkasvua. Hiekkarantoja hoidetaan tyypillisesti poistamalla rihmalevävalleja, ruovikkoa, puuntaimia ja kurtturuusun kaltaisia vieraslajeja.
Helmi-keskittymät
Helmi-keskittymät
Helmi-keskittymät ovat ekologisesti ja maakunnallisesti merkittävien elinympäristöjen aluekokonaisuuksia. Keskitämme Helmi-elinympäristöohjelman toimenpiteitä näille monimuotoisuuden kannalta tärkeille alueille, joita sijaitsee ympäri Suomen.
Helmi-keskittymillä tekemämme työn tarkoituksena on toimenpiteiden kohdentamisen lisäksi tiivistää ja aktivoida yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Haluamme myös lisätä ekologista ja taloudellista vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden turvaamisen eteen tehtävässä työssä.
Lue lisää Helmi-ohjelmasta yleisesti ympäristöministeriön sivuilta:
Helmi-ohjelman toteuttamisesta eri alueilla löydät tietoa ymparisto.fi-sivuilta:
Katso myös
Ota yhteyttä
- puhelin: 0295 020 900, ma–pe klo 9–15, pvm/mpm
- sähköposti: [email protected]
Muualla verkossa
Alueellista tietoa
Helmi-ohjelma (Kaakkois-Suomi)
Helmi-elinympäristöohjelma vuosille 2021–2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella Helmi-ohjelmassa työskentelee neljä henkilöä yhteensä kaikissa viidessä Helmi-ohjelman teemassa. ELY-keskuksessa toteutamme Helmi-ohjelmaa sekä itse että myöntämällä valtionavustuksia kunnille ja järjestöille toimenpiteiden toteuttamiseksi. Toimia tehdään sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella ja toimet perustuvat aina maanomistajien vapaaehtoisuuteen.
Perinnebiotooppien hoito
Kaakosta perinnebiotooppeja löytyy erityisesti Etelä-Karjalan alueelta. Toimialueen perinnebiotoopit ovat monesti pienialaisia. Alueen perinnebiotooppeihin sitoutunut lajisto on valtakunnallisestikin arvokasta ja sitä on myös runsaasti kartoitettu.
Perinnebiotooppien hoitotoimet ovat monesti umpeenkasvun ja puustottumisen estämistä kunnostusharvennuksin ja niitoin. Peruskunnostuksen jälkeen alueille pyritään useimmiten saamaan karja laiduntamaan, jotta alue pysyisi jatkossa avoimena ja siihen sitoutuneelle lajistolle soveliaana.
Metsäisten elinympäristöjen hoito
Alueemme metsät ovat jo pitkään olleet voimakkaan metsätalouskäytön alaisina, ja luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia metsiä on säilynyt vähän ja ne ovat pääosin pienialaisia.
Kaakossa metsäluontoa määrittää eteläinen sijainti, joka mahdollistaa lehtipuiden ja lehtomaisen kasvillisuuden runsaan esiintymisen, sekä Salpausselkien myötä syntyneet paahdeympäristöt.
Useimmat metsäisen elinympäristön kunnostukset alueella liittyvät liian varjostuksen ja latvuskilpailun estämiseen kuusia ja kuusentaimia poistamalla. Erityisesti jalopuita sisältävien metsien hoidossa pyritään kuusia poistamalla luomaan elintilaa harvinaisemmille lajeille. Samoin varjostavaa puustoa poistamalla autetaan auringonvaloa pääsemään pohjakerrokseen, jonne sen seurauksena voi syntyä muun muassa lehdoille tyypillistä aluskasvillisuutta.
Soiden suojelu ja ennallistaminen
Alueellamme on tehty jo pidemmän aikaa soidensuojelun täydennysehdotuksen (SSTE) mukaisten kohteiden suojelua vapaaehtoisuuteen perustuen. Suojelun yhteydessä maanomistajalle korvataan suojelusta aiheutuva haitta. SSTE-kohteiksi on valittu valtakunnallisten ja alueellisten kriteerien pohjalta ekologisesti arvokkaimmat suojelemattomat suot.
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa on lisäksi tekeillä ojitettujen tai muuten muutettujen soiden kunnostussuunnittelua. Pyrimme saamaan kunnostuksia käyntiin jo vuonna 2025.
Lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen
Kaakossa on arvokkaita lintuvesiä sekä rannikolla, että järvien suurempien lahtien ja salmien yhteydessä. Lintuvesien yleisin ongelma on liiallinen umpeenkasvu. Kun ruovikko ottaa valtaa häviää ensimmäisenä vesilintujen kaipaama vesiraja kauemmas. Umpeenkasvun edetessä alue alkaa puustottua. Puut toimivat varis- ja petolinnuille tähystyspaikkoina, jonka seurauksena avoimilla rantaniityillä muuten viihtyvät ja pesivät kahlaajalajit välttävät aluetta.
Näistä syistä kunnostustoimet ovat useimmin liiallisen puuston poistoa, sekä vesipinta-alan lisäämistä allikoimalla ja ruoppaamalla tiheitä järviruovikoita.
Pienvesien ja rantaluonnon kunnostus
Pienvedet ja rantaluonto ovat pääosin hyvin herkkiä elinympäristöjä, joilla ympäristön toimet näkyvät välittömästi ja voimakkaasti. Jos lähteen ympäristön metsä hakataan, muuttuu myös lähteen elinympäristö perustavanlaatuisesti. Sama päätee esimerkiksi puroihin, joiden valuma-alueet ovat pieniä, ja siten pienemmätkin toimenpiteet ovat suhteellisesti merkittävämpiä. Rantaluonnon osalta kaakossa luonnon dyynit ovat harvinaisia, mutta sitäkin arvokkaampia.
Olemme pyrkineet etsimään alueen pienvesien ja rantaluonnon helmiä, joilla voitaisiin hoitotoimin edistää luonnon monimuotoisuutta ja palauttaa luonnontilaa. Sopivia kohteita ovat sellaiset, jotka eivät ole peruuttamattomasti muuttuneita, ja joiden ympäristön maankäyttö ei estä kunnostustoimien onnistumista. Hoidettaviksi on tähän mennessä löydetty muutamia lähteitä sekä hiekkarantoja. Hiekkarannoilla hoitotoimet ovat enimmäkseen umpeenkasvun peruuttamista kuorimalla ylimääräinen kasvimassa pois, joka mahdollistaa hiekkarannoille tunnusomaisen tuulen aiheuttaman elinympäristön liikkumisen ja ”elon”.
Helmi-keskittymät
Helmi-keskittymät ovat alueellisesti tunnistettuja luonnon monimuotoisuudeltaan arvokkaita seutuja, joilla on myös luonnonhoidon ja ennallistamisen tarpeita. Ehdotus Helmi-keskittymästä on valmisteltu Helmi-ohjelman alueellisessa yhteistyöryhmässä sidosryhmien kanssa.
Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueen ensimmäinen Helmi-keskittymä on Salpausselkien helminauhat, joka nostaa esiin harjuluonnon arvoja.
Keskittymä koostuu Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän Kaakkois-Suomeen sijoittuvista osista. Salpausselät ovat Suomen halki kulkevia reunamuodostumia, joilla on monenlaisia arvokkaita elinympäristöjä, kuten paahderinteitä, lähteitä, puroja, noroja sekä lähdevaikutteisia soita. Varsinkin lähteet ja paahdeympäristöt ovat lajistollisesti merkittäviä. Salpausselät toimivat myös lajiston leviämisväylinä.
Etenkin Ensimmäiselle Salpausselälle sijoittuu tiivistä ihmistoimintaa: taajamia, maa-aineksenottoalueita sekä tie- ja rautatieväyliä. Osin näiden myötä Salpausselille on kehittynyt erittäin arvokkaita uuselinympäristöjä, kuten lentokenttien ketoja ja väylävarsien paahteisia laikkuja. Näiden arvokasta hyönteis- ja kasvilajistoa tulisi turvata tarkoituksenmukaisella hoidolla. Muitakin hoito- ja ennallistamistarpeita on tunnistettu alueella runsaasti.