Tiedesparrauksella kohti yhä vaikuttavampaa aluehallinnon ilmastotyötä

Tiedesparraus on tutkijoiden ja päättäjien tai asiantuntijoiden välistä vuorovaikutuksellista tiedetukea, jonka avulla vahvistetaan päätöksenteon valmistelun tietopohjaa. Tiedesparraus on Suomalaisen Tiedeakatemian kehittämä konsepti, ja sen järjesti yhteistyössä valtakunnallinen ELY-keskusten ilmastoerikoistuminen ELY-keskusten ilmastoasiantuntijoille.

Tiedesparrauksen tavoitteena oli vahvistaa tutkittuun tietoon pohjautuvaa kokonaiskäsitystä aluehallinon sekä viranomaisprosesseihin kohdennetuista vaikuttavimmista ilmastotoimista. Sparrauksen ja tutkitun tiedon pohjalta toimintaa on voitu kehittää ja suunnata ELY-keskuksissa yhä paremmin.

– ELY-keskuksilla on valtavasti ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyviä tehtäviä, joiden tehokasta ja vaikuttavaa edistämistä on muuttuvassa ilmastossa tarpeen jatkuvasti kehittää. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden välinen matalan kynnyksen vuoropuhelu avaa hedelmällisen yhteyden, jonka pohjalta niukkoja resurssejamme voidaan kohdentaa niihin toimiin, joilla saamme merkittävimmät tulokset ilmaston kannalta. Toivottavasti nyt avattu keskustelu jatkuu myös tulevaisuudessa, pohtii valtakunnallisen ilmastoerikoistumisen johtava asiantuntija Valeria Kerkkä.

Tiedesparraus koostui työtä taustoittavasta kyselystä sekä työpajasta. Kyselyssä ELY-keskusten ilmastoasiantuntijaverkoston jäseniltä kartoitettiin, mihin osa-alueisiin mahdollisesti vaikuttavimmat ilmastotoimenpiteet liittyvät. Työpajassa maaperää ja vettä sekä luonnonsuojelua ja ekologisia yhteyksiä koskevat tunnistetut ilmastotoimet sekä tutkijoiden kommentit koottiin julkiseen yhteenvetoon.

Tiedesparraukseen osallistui 6 tutkijaa: Kaisa Granqvist (Aalto-yliopisto), Minttu Havu (Helsingin yliopisto), Joel Jalkanen (Helsingin yliopisto), Iida Pullinen (Itä-Suomen yliopisto), Pasi Valkama (Suomen ympäristökeskus), Sanna Saarnio (Luonnonvarakeskus).

Millaisia tuloksia tiedesparrauksesta saatiin?

Yksi Tiedesparrauksen merkittävimmistä johtopäätöksistä oli, että vaikka nykyisellään ELY-keskuksissa hyödynnetään paljon tutkittua tietoa, olisi nykyistä vahvempi vuoropuhelu tutkijoiden ja hallinnon välillä tarpeen. Vuoropuhelu ja tutkimustieto antaisivat asiantuntijoille tarvittavaa tukea

viranomaisprosesseihin kohdennettujen ilmastoratkaisujen edistämiseksi ja toisaalta auttaisivat kohdentamaan toimia aidosti vaikuttavimpiin toimiin tai niiden kehittämiseen.

Konkreettisia ratkaisuehdotuksia kehitettiin mm. luonnonsuojeluun liittyen. Ilmaston muuttaessa on tärkeä huomata, että ilmastonmuutos muuttaa Suomen luontoa. Sen vuoksi olisi tärkeää muodostaa etelä–pohjoinen ja rannikko–sisämaa-akseleilla suojelualueiden ketjuja, joissa lajit pääsevät muuttamaan uusille alueille. Nykyisiä rahoitusmalleja voitaisiin myös pyrkiä kehittämään edelleen niin, että ne huomioivat ekologisten yhteyksien turvaamisen.

Luonnontilaisten alueiden lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös rakennettuun ympäristöön ja edistettävä pitkäjänteisesti kaupunkisuunnittelussa esimerkiksi hiilen sidontaa ja varastointia. Viherkerroin ja latvuspeitteisyyden mittaaminen voivat toimia työkaluina näiden kehittämisessä. Maankäytön osalta viheralueet vaikuttavat suoraan sekä hulevesien hallintaan että kaupunkien ilmanlaatuun, minkä lisäksi ne voivat auttaa sopeutumaan lämpenevään ilmastoon. Sen vuoksi jatkossa tulisi välttää rakentamista uusille alueille ja hyödyntää jo rakennettuja pintoja.

Kokonaisuudessaan työpajassa tunnistetut ilmastotoimet sekä tutkijoiden niitä koskevat tarkemmat kommentit on vedetty yhteen täällä.

Julkaisemme seuraavina viikkoina tiedesparrauksen tuloksia vaikuttavimpien ilmastotoimien kohdentamisesta sosiaalisen median kanavissamme. Jää siis kuulolle!