Syksyn vesitilanne jatkunut keskimääräistä kuivempana (Kaakkois-Suomi)

Kuten johtaja Visa Niittyniemi kuvasi uutiskirjeessämme, kesä 2025 tullaan muistamaan erityisesti Saimaan vesistöalueen kuivuudesta ja kesä-heinäkuun rankkasateiden aiheuttamista pienten vesistöjen tulvista. Syksyn aikana uusia tulvatilanteita ei Kaakkois-Suomen alueella ole esiintynyt, mutta erityisesti suurissa vesistöissä vedenkorkeuksien lasku on jatkunut edelleen.

Saimaaseen tuleva vesimäärä, tulovirtaama, on ollut keskimääräistä pienempi jo kesäkuusta 2024 lähtien. Valmiiksi hieman tavanomaista kuivemmassa vesitilanteessa heinä-elokuun hellejakson käynnistämä nopeampi vedenkorkeuden lasku teki tilanteen näkyväksi lukuisille Saimaan ranta-asukkaille ja virkistyskäyttäjille. Vedenkorkeus painui lokakuun lopulla hieman normaalivaihtelun vyöhykkeen alapuolella ja laskua voi tulla vielä muutamia senttejä lisää. Vesillä liikuttaessa on edelleen syytä noudattaa tavanomaista suurempaa varoivaisuutta.

Kymijoen vesistöalueella vedenkorkeudet ovat olleet kesän ja syksyn aikana laajasti keskimääräistä alempana, vesistöalueen pohjoisosissa osin jopa poikkeuksellisen matalalla. Kymenlaaksossa tilanne on näkynyt erityisesti Mäntyharjun reitin järvien matalina vedenkorkeuksina sekä Kymijoen pieninä virtaamina ja vedenkorkeuksina. Kymijoella matala vesi on vaikeuttanut mm. veneellä liikkumista. Päijänteen vedenkorkeus on laskenut heinäkuun puolivälin jälkeen lähes 60 cm, mutta tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Vastaavalla tasolle Päijänne on laskenut lokakuussa esimerkiksi vuosina 2018–2020.

Juoksutuksilla parannettu virkistyskäyttömahdollisuuksia

Keväällä julkaistun kyselytutkimuksen mukaan Saimaan matalien vedenkorkeuksien koetaan haittaavan virkistäytymistä yleensä enemmän kuin korkeiden vedenkorkeuksien (raportti liitteenä). Myös vedenkorkeuden voimakkaat vaihtelut on koettu haitallisiksi. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että viime vuosien Saimaan vedenkorkeuden vaihtelut ja nykyinen matala vedenkorkeus eivät ole olleet kaikkien mieleen.

Juoksutussäännön pääperiaatteena on pitää Saimaan vedenkorkeus ja virtaama mahdollisimman luonnonmukaisena. Vuoden sisäinen ja ylivuotinen vedenkorkeuden vaihtelu on Saimaalle luontaista, eikä vedenkorkeuden vaihtelun minimointi ole Saimaalla tavoiteltavaakaan. Juoksutussääntö mahdollistaa kuitenkin juoksutusmuutokset, joilla on voitu merkittävästi vaikuttaa sekä tulva- että kuivuustilanteiden hallintaan. Ilman keväällä 2025 käynnistettyä juoksutuksen vähentämistä Saimaan vedenkorkeus olisi laskenut n. 18 cm nykyistä enemmän. Jos katsotaan kauemmas taaksepäin, Saimaan luonnonmukainen vedenkorkeus olisi kevään 2024 tulvatilanteen ja nykytilanteen välillä vaihdellut n. 1,7 m toteutuneen n. 1,2 m sijaan.

Myös Päijänteen säännöstelyllä on ollut positiivinen vaikutus virkistyskäyttöön. Säännöstelyn avulla Päijänteen vedenkorkeus voitiin keväällä nostaa vähälumisesta talvesta huolimatta tasolle, joka on mahdollistanut vedenkorkeuden pysymisen yli 30 cm luonnonmukaista vedenkorkeutta ylempänä. Toisaalta syksyllä kuivan vesitilanteen pitkittyessä säännöstelyluvan mukainen minimijuoksutus on ylläpitänyt Kymijoen virtaamaa luonnonmukaista suurempana.

Onko vesitilanteeseen odotettavissa muutosta?

Sään ennustamisen epävarmuus rajoittaa luonnollisesti myös vesitilanteen ennustamista. Siinä missä pienemmissä vesistöissä säätilassa tapahtuvat muutokset heijastuvat nopeasti virtaamiin ja vedenkorkeuksiin, suurten vesistöjen ja järvien vesitilanteen muutokset ovat usein hitaita ja tapahtuvat vaiheittain. Pienemmissä vesistöissä runsaammat syyssateet voivat muuttaa vesitilanteen nopeastikin. Saimaan ja Päijänteen osalta vedenkorkeuden kääntymistä nousuun saadaan tuoreimpien ennusteiden mukaan odottaa vielä noin kuukausi. Vedenkorkeuden nousu keskimääräiselle tasolle voi sen sijaan viedä pitkälle ensi vuoteen.

Ajantasaisia vesistöennusteita voi seurata Vesi.fi-palvelussa.

(Kuva: Tapio Tuukkanen)