Silmälläpidettäväksi luokiteltu pörriäislaji löytyi arvokkaalta harjualueelta

Ikaalisten Vatulanharjulla tehtiin kesällä 2025 pistiäisselvitys, jossa selvitettiin alueella elävien kimalaisten ja mehiläisten lajimäärää. Selvitettäväksi valittiin mesipistiäiset, joita esiintyy eniten paahdeympäristöissä. Selvityksen avulla saadaan kuva alueen merkityksestä ja mahdollisuuksista paahdeympäristöjen pistiäisille laajemminkin. Pistiäisselvityksen toteutti Luonnonhoito Alanko Oy Pirkanmaan ELY-keskuksen tilauksesta.

Mesipistiäiset eli mehiläiset ovat kenties tärkein pölyttäjähyönteisryhmä. Monimuotoisena pölyttäjäryhmänä mehiläisillä onkin erittäin tärkeä merkitys sekä luonnonkasvien pölyttymiselle että ihmisen ravintokasvien, kuten puolukan, sadolle.

Vatulanharju-Ulvaanharju Natura 2000-alueella kulkee erittäin merkittävä harjualue, joka on osa valtakunnallista harjujensuojeluohjelmaa. Alue on valtakunnallisesti arvokas sekä maaperältään että eliöstöltään. Harjualueen paahderinteillä esiintyy vaateliasta ja uhanalaista paahdekasvilajistoa.

Harvinainen harjumetsien erityispörriäinen tarvitsee puolukkasatoa

Pistiäisselvityksessä 5.6 –22.7. käytettiin valtakunnallisessa pölyttäjäseurannassa vakioitua pyydystyyppiä. Pyydys koostuu keltaisesta, sinisestä ja valkoisesta, puiseen rimaan kiinnitetystä, alkoholia sisältävästä maljasta. Eriväristen maljojen tarkoituksena on houkutella pyydykseen eri lajien pistiäisiä. Pyydykset sijoitettiin kolmeen eri paikkaan Vatulanharjulla ja ne tyhjennettiin noin kahden viikon välein, yhteensä kolme kertaa selvityksen aikana. 

Selvityksessä havaittiin yhteensä 25 mesipistiäislajia, joista kaheksan on selkeästi paahdeympäristöihin erikoistuneita. Löydetyt lajit ovat sekä maassa että puunkoloissa pesijöitä. Maassa pesivistä lajeista osa tarvitsee pesiäkseen paljasta hiekkamaata.

Selvitetyistä lajeista vaskivakomehiläinen on luokiteltu uhanalaisuudeltaan silmälläpidettäväksi (NT). Vaskivakomehiläinen on harjumetsien erityispörriäinen, joka tarvitsee kasvillisuudesta vapaata olevaa mineraalimaata sekä hyvin kukkivia puolukkakasvustoja ravinnokseen. Lajista on Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta vain yksi aiempi havainto Sastamalasta.

Pirkanmaan ELY-keskuksen luonnonhoidon asiantuntija pitää selvityksen tuloksia myönteisinä. 

– Kaikista kolmesta eri paikasta löytyi paahdeympäristön lajeja, eli alue ei ole vielä kasvanut liiaksi umpeen. Eniten paahdeympäristön lajeja löytyi kuitenkin Vatulanharjun jyrkimmästä rinteestä, jossa on pistiäisille mieluista? paljasta, paahteista mineraalimaata ja puuston harva latvuspeittävyys. Vatulanharjulta olisi voinut kuitenkin odottaa tulevan enemmän myös tavallisia mesipistiäislajeja ja useampia yksilöitä. Alueen hoitotoimenpiteillä, kuten lahopuun lisäämisellä, puuston harvennuksella ja mineraalimaan paljastamisella, voisikin olla mesipistiäislajikirjoon ja yksilömääriin positiivinen vaikutus, kertoo Kaisu-Leena Natunen Pirkanmaan ELY-keskukselta.

Uhkana pistiäisille on alueen umpeenkasvu, hiekkamaan kunttaantuminen, kukkivien kasvien väheneminen ja talousmetsän vähäinen lahopuun määrä puunkoloissa pesiville lajeille.

Pirkanmaan ELY-keskus suunnittelee Vatulanharju-Ulvaanharjun alueelle ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön hallinnoiman Helmi-elinympäristöohjelman avulla toimenpiteitä alueen paahdelajien hyväksi. Toimenpiteisiin kuuluu puuston harvennusta, kuntanpoistoa ja lahopuun tuottoa. Toimenpiteet ovat maanomistajille vapaaehtoisia.

Selvitys on osa Biodiversa + -hanketta ja se toteutetaan samanaikaisesti myös Keski-Suomen, Kaakkois-Suomen ja Hämeen ELY-keskuksen paahderinteillä, Helmi-ohjelmaan kuuluvilla kohteilla.