Perinnemaisemat eivät selviä ilman ihmisten aktiivisia toimia – tukea kunnostukseen ja hoitoon on saatavilla (Lappi)

Leader Pohjoisin Lappi ry:n Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hanke on kesän aikana järjestänyt kolmella paikkakunnalla Perinnebiotooppilajisto tutuksi -tilaisuuksia. Heinäkuun 31. päivä tilaisuus rantautui Keminmaahan.

Keminmaan kotiseutumuseon tupa oli lähes täynnä perinnebiotooppien lajistosta ja perinnemaiseman kunnostuksesta kiinnostuneita kuulijoita. Tilaisuus starttasi kahvitarjoilun jälkeen Lapin ELY-keskuksen biologi Marianne Tolosen pitämällä perinnemaisemien luontotyyppien ja lajiston esitelmällä.

- Perinnebiotooppi tarkoittaa perinteisten elinkeino- ja maankäyttötapojen muovaamaa luontotyyppiä. Perinnebiotoopit ovat yleensä runsaslajisia ketoja, niittyjä, hakamaita tai metsälaitumia, luetteli Tolonen.

Entisaikoina laitumia ja niittoniittyjä ei lannoitettu, muokattu tai kylvetty, vaan ne pysyivät kunnossa eläinten laidunnuksen tai niiton ansiosta. Viljelyn tehostamisen ja perinteisen karjatalouden hiipumisen myötä perinnebiotooppien määrä on romahtanut. Niinpä kohteiden ylläpitoon tulee nyt tietoisesti kiinnittää huomiota.

- Perinnebiotoopit vaativat säilyäkseen aina hoitoa, joko niittoa tai aktiivista laidunnusta. Itsekseen ne eivät pysy siinä kunnossa, missä ne ennen karjatalouden hiipumista olivat, Tolonen korosti.

Perinnebiotooppien määrä on vähentynyt jo 1880-luvun lopulta lähtien ja vähentymistahti kiihtyi sotien jälkeen. 1960-luvulta nykypäivään perinnebiotoopeista on hävinnyt jo yli 90 %. Perinnebiotooppien tulevaisuus näyttääkin Tolosen mukaan hälyttävältä: kaikki Suomen perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Viimeisimmässä uhanalaisuusarviossa tarkastelluista perinnebiotooppien 42 luontotyypistä tai luontotyyppiryhmästä jopa 40 on äärimmäisen uhanalaisia ja kaksi erittäin uhanalaisia.

Perinnebiotooppien kunnostuksesta ja hoidosta hyötyvät kaikki

Mitä kannattaisi tehdä, jotta emme menettäisi kokonaan arvokkaita perinnebiotooppejamme ja niillä viihtyviä lajeja? Ratkaisuja perinnebiotooppien säilymiseen on olemassa – samoin rahoitusta.

Perinnebiotooppeja voi kunnostaa monella tapaa: kunnostusniittämällä, pensastoa raivaamalla ja harventamalla puustoa. Myöhemmin jatkohoitoa voi tehdä laiduntamalla tai niittämällä.

- Kun kohde on saatu kunnostettua, tulee sen jatkohoitoon kiinnittää huomiota, jotta kohde ei palaudu heti entisenkaltaiseksi. Esimerkiksi niitto- ja raivausjätteiden korjuu pois maastosta on ensiarvoisen tärkeää, huomautti Tolonen.

Laidunnus ja niitto parantavat niukkaravinteiseen ja matalakasvuiseen elinympäristöön sopeutuneiden kasvilajien elinmahdollisuuksia. Perinnebiotooppien uhanalaisiin kasvilajeihin lukeutuu esimerkiksi merenrantaniityillä viihtyvä vaarantunut veripunakämmekkä ja silmälläpidettäviin muun muassa tyypillisesti kuivilla niityillä kasvavat aho-, pohjan- ja ketonoidanlukko. Iltapäivän maasto-osuudessa osallistujat pääsivät tutustumaan myös Keminmaan vanhan kirkon viereisellä Helmi-ohjelmassa kunnostetulla heinä- ja pienruohokedolla kasvavaan ketokatkeroon, joka on erittäin uhanalainen laji. Muita niityltä löytyneitä perinnebiotooppilajeja olivat vaarantunut keltamatara, silmälläpidettävä ahokissankäpälä sekä huomionarvoisiin lajeihin lukeutuvat ahopukinjuuri, pulskaneilikka ja ahomansikka.

Lajien säilymisen lisäksi Tolonen korosti luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja lisäämisen tärkeyttä. Perinnebiotooppien hoidon myötä perinnemaisemia ja kulttuurihistoriallisia arvoja saadaan säilytettyä tuleville sukupolville.

- Oikeastaan voi sanoa, että hoidosta hyötyvät kaikki kasveista, pölyttäjistä ja linnuista alueella virkistäytyviin ihmisiin ja matkailutoimijoihin joillain kohteilla.

Hoitotoimet eivät jää rahoituksesta kiinni

Tolosen esitelmän jälkeen Leader Pohjoisin Lappi ry:n kehittämispäällikkö Annika Kostamo kertoi iloisia uutisia: perinnebiotooppilajien kunnostukseen ja hoitoon on saatavilla monenlaista rahoitusta! Omin kustannuksin ja ilman apua kunnostukseen ei siis tarvitse ryhtyä, korosti Kostamo.

- Perinnebiotooppien kunnostusta ja hoidetun maiseman ylläpitoa rahoittavat ELY-keskukset Helmi-elinympäristöohjelman, maaseuturahaston sekä maisemanhoitosopimuksen kautta. Lisäksi paikalliset Leader-ryhmät tukevat kustannuksiltaan pieniä luonnon monimuotoisuutta lisääviä hankkeita. Myös Museovirastolta voi saada tukea esimerkiksi arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön säilyttämiseen.

Erilaisten tuenhakuprosessit voivat alkuun vaikuttaa monimutkaisilta, mutta apua tuen hakemiseen saa maksutta niin ELY-keskuksesta, Leader-ryhmiltä kuin kuntien maaseututoimistosta.

- Esimerkiksi Pelkosenniemen Kairalan kylässä kyläseura sai rahoituksen maakunnallisesti arvokkaiden perinnebiotooppien raivaukseen ja aidan tekoon Helmi-rahoituksesta. Kyläseura palkkasi raivaustyöhön ammattimetsurin ja risujen keräykseen on palkattu vuosittain nuoria. Aidat tehtiin talkoilla. Tällä hetkellä alueita laiduntaa monta kymmentä lammasta. Viljelijät saavat nyt rahoitusta alueiden hoitoon maatalousluonnon monimuotoisuutta edistävästä toimenpiteestä.

Parhaimmillaan perinnemaisemien kunnostus ja ylläpito ovat osallistavaa ja yhteisöllistä tekemistä kaikenikäisille kyläläisille tai hieman kauempaakin tulleille.

- Käytännön taidot ja osaaminen siirtyvät työnteon yhteydessä eteenpäin. Samalla tulevat tutuiksi lähiluonto ja sen kasvillisuus. Kun maisemaa on kerran vaivalla hoidettu, tulee myös sen kunnon ylläpidosta tärkeä asia, kertoi Kostamo.

Maisemanhoito voi tarkoittaa myös varallisuutta alueen toimijoille metsureista lampureihin sekä ensimmäistä kesätyötä kylän nuorille. Kiinnostus ilmasto- ja ympäristöasioita kohtaan on kasvussa nuorten keskuudessa, joten nuoria voi hyvin saada houkuteltua mukaan yhteisiin maisemanhoitotoimiin.  

Alkuun maisemanhoidon kustannukset voivat olla korkeat, minkä vuoksi prosessi kannattaa aloittaa laatimalla kustannusarvio kuluista. On myös varmistuttava siitä, että hoidosta vastaavalla on riittävä osaaminen käsitellä laiduneläimiä tai ottaa eläinten omistaja mukaan hoitotoimiin.

- Hoitotyö tulee suunnitella hyvin vuosiksi eteenpäin. Ainoastaan pitkäjänteisellä hoidolla saadaan luonnon monimuotoisuuden kannalta vaikuttavia tuloksia aikaiseksi!

teksti: Johanna Asiala, Lapin ELY-keskus
kuvat: Janne Jakola, Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat