Maantiesiltojen vilkas korjauskesä hyvässä vauhdissa
Suomi on tuhansien siltojen maa, ja hallituksen myöntämästä niin sanotusta korjausvelkarahasta käytetään tänä vuonna 20 miljoonaa euroa lisärahana maantiesiltojen korjaamiseen. Kuluvan vuoden aikana ollaan korjaamassa noin 150 siltaa, joka on viime vuosien keskiarvoa selvästi suurempi määrä. Yksi kohde ovat Vantaalla sijaitsevat lähes 50-vuotiaat Martinlaakson risteyssillat, joille tehdään peruskorjaus.
Viime vuosina maantiesiltojen kunnossapitoon on voitu käyttää keskimäärin noin 75 miljoonaa euroa vuosittain, joten lisärahoituksen merkitys on suuri – tänä vuonna kokonaissumma tieverkon silloille ja muille taitorakenteille kuten tunneleille on 111 miljoonaa euroa. Summiin sisältyvät peruskorjausten ja uusimisten lisäksi muun muassa siltojen tarkastukset, suunnittelu sekä ylläpitoluonteiset työt.
Huonokuntoisimpia siltoja voidaan käyttöön saadun korjausvelkarahan avulla korjata aikaisemmin, jolloin mahdolliset ongelmat tai korjauskustannukset eivät ehdi kasvaa suuremmiksi.
”Siltakorjauskohteissa pyritään ohjaamaan resurssit sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Kohteiden valintaan vaikuttavat muutkin seikat kuin pelkästään korjausvelan määrä. Vanhoja siltoja uusitaan tietysti siksi, että ne ovat huonossa kunnossa, mutta myös siksi, ettei esimerkiksi niiden kantavuus riitä nykyisille raskaan liikenteen vaatimuksille, erityisesti raskaiden erikoiskuljetusten osalta”, kertoo taitorakenneyksikön päällikkö Markku Äijälä Väylävirastosta.
Väyläviraston omistuksessa on reilut 15 000 maantiesiltaa, joiden keskimääräinen kunto on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana laskusuunnassa. Silti noin 95 prosenttia maantiesilloista on rakenteelliselta kunnoltaan edelleen erittäin hyvässä, hyvässä tai tyydyttävässä kunnossa.
Liikennehaitat ikäviä, mutta välttämättömiä
Siltojen korjaamisen aiheuttamat liikennehidasteet voivat aiheuttaa tienkäyttäjissä ymmärrettävää ärtymystä. Se kuitenkin kertoo siitä, että kyseinen silta on tärkeä liikenteen toimivuudelle. Korjaukset suunnitellaan siten, että liikennehaitat pysyisivät mahdollisimman pieninä.
”Liikennehaitat ovat ikäviä, mutta välttämättömiä. Mikäli siltaa ei korjattaisi, loppuisi liikenne jossain vaiheessa kokonaan. Tienkäyttäjälle näkyviä korjaustoimenpiteitä ovat usein vain uusi asfaltti ja uudet kaiteet, mutta todellisuudessa siltaa on usein korjattu paljonkin pintaa syvemmältä – kuten myös esimerkiksi Martinlaakson risteyssiltojen kohdalla”, Äijälä sanoo.
Noin 150 korjauskohteen lisäksi kuluvan vuoden aikana tehdään yli 300 sillalle pienempiä ylläpitotöitä, joilla varmistetaan liikenteen jatkuvuus ja turvataan sillan kantavuus.
Martinlaakson risteyssiltojen peruskorjauksella tavoitellaan 30–40 vuoden jatkoaikaa
Yksi kesän 2025 siltakorjauskohteista on Martinlaakson risteyssillat Vantaalla. Hämeenlinnanväylää molempiin suuntiin menevät sillat valmistuivat vuonna 1977. Pian 50-vuotiaan siltaparin peruskorjauksella tavoitellaan sillan elinkaareen 30–40 vuoden jatkoaikaa. Korjaustoimenpiteet ovat hyvin tyypillisiä.
”Siltojen ulommista reunoista kunnostetaan kaiteet, ja pintarakenne eli vesieristeet sekä asfalttipäällyste uusitaan. Reunapalkkeja ei tarvitse uusia. Myös siltojen tukipilarit ovat niin hyvässä kunnossa, että niille riittävät pelkät suojaustoimenpiteet. Osa peruskorjaukseen kuuluvista töistä tehtiin jo vuonna 2004, muun muassa kunnostettiin sisempien reunojen kaiteet, joten niihin ei tarvitse nyt kajota. Nyt siis ikään kuin tehdään loppuun siltojen ensimmäinen peruskorjauskierros”, kertoo projektipäällikkö Timo Repo Uudenmaan ELY-keskuksesta.
Liikenne ja ympäristö otetaan huomioon korjausurakoissa
Martinlaakson risteyssiltojen korjausurakka alkoi huhtikuussa, ja kohde valmistuu lokakuun aikana. Silloilla kulkee keskimäärin noin 50 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.
”Olemassa oleva liikenne ja ympäristö otetaan aina huomioon korjausurakoissa. Tässä tapauksessa liikenne on hyvin vilkasta, ja toisaalta tilaa poikkeuksellisille liikennejärjestelyille on vähän, joten työ etenee tavallista hitaammin. Korjaustyöt on tehtävä neljässä eri osassa, eikä seuraavaa osaa voi aloittaa ennen edellisen valmistumista liikenteen takia. Leveämmällä sillalla työt voitaisiin tehdä kahdessa osassa”, Repo sanoo.
Silloilla säilyy myös korjauksen aikana kaksi kaistaa kumpaankin suuntaan, mutta tavallista kapeampina ajolinjojen muutosten kera. Nopeusrajoitus on työmaan kohdalla 50 km/h:ssa kaistojen kaventamisen vuoksi.
Hämeenlinnanväylän ajoratojen lisäksi myös siltoja alittavien kävely- ja pyörätien sekä kadun ajoratojen liikenne otetaan huomioon ja niille tehdään tarvittavat liikennejärjestelyt tiettyjen työvaiheiden aikana.