Yöperhoslajien pohjoiset populaatiot sietävät ilmastonmuutosta eteläisiä paremmin (Kainuun ELY-keskus)
Ruskokaarimittari (Macaria notata) © Eino Ylönen
SYKE, Itä-Suomen yliopisto ja Kainuun ELY-keskus tiedottavat
Suurin osa suomalaisista yöperhoslajeista lentää lämpiminä kesinä aikaisemmin kuin viileinä. Eroja lämpötilaherkkyydessä on kuitenkin paitsi lajien välillä myös saman lajin sisällä. Useiden yöperhoslajien pohjoisessa elävät populaatiot ovat fysiologisesti vähemmän herkkiä kohoaville lämpötiloille kuin lajin populaatiot Etelä-Suomessa. Asiaa selvittäneen tutkimuksen tietolähteenä käytettiin maailman mittakaavassa harvinaisen laajaa seuranta-aineistoa.
Lämpötilojen nousuun mukautuminen voi osittain hidastaa lajien lentoaikojen muutoksia pohjoisessa, jossa lämpötilojen ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä nousevan enemmän kuin etelässä. Asia selviää Itä-Suomen yliopiston, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä yhdysvaltalaisen Dartmouth Collegen yhteistyössä toteuttamasta tutkimuksesta. Tutkimuksen pohjalta tehty artikkeli julkaistiin vastikään Global Change Biology -tiedejulkaisussa.
Lämpötila säätelee yöperhosten elinkiertoa
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että hyönteisten elinkierron ajoittumista määräävistä fysiologisista kontrollimekanismeista tärkeimpiä ovat lämpötila, päivän pituus tai näiden yhdistelmä. Nyt tehdyssä tutkimuksessa kaikkiaan 334:n Suomessa esiintyvän yöperhoslajin lentoaikatietoihin sovitettiin kilpailevia malleja, joissa voitiin erottaa näiden kolmen tekijän suhteellinen merkitys.
"Tulokset osoittivat, että suurimmalla osalla yöperhoslajeista lennon ajoittuminen on lämpötilojen säätelemää. Pohjois-Suomessa yöperhoset sietävät lämpötilojen kohoamista paremmin kuin Etelä-Suomessa", kertoo tutkija Anu Valtonen Itä-Suomen yliopistosta.
Maailman mittakaavassa ainutlaatuista seuranta-aineistoa
Tutkimuksessa käytettiin koko maan kattavaa, Kainuun ELY-keskuksen ja SYKEn koordinoiman valtakunnallisen yöperhosseurannan (Nocturna) aineistoa. Aineisto kattaa lajien lentoaikatietoja 20 vuoden ajalta lähtien vuodesta 1993, jolloin seuranta käynnistettiin. Yöperhoskantoja seurataan nykyisin yli 40 kohteessa metsäisissä ympäristöissä eri puolilla Suomea. Seurannan aikana vapaaehtoisten hyönteisharrastajien avulla on määritetty ja tallennettu tietokantaan yli 6 miljoonan perhosyksilön havainnot.
"Laajuudeltaan ja kestoltaan vastaavia yöaktiivisten hyönteisten seurantaprojekteja on maailmanlaajuisestikin vain kahdessa muussa maassa, Iso-Britanniassa ja Unkarissa," erikoistutkija Juha Pöyry SYKE:stä kertoo.
Lisätietoja:
Tutkija Anu Valtonen, Itä-Suomen yliopisto, Biologian laitos, puh. +358-50-4424403, [email protected]
Suunnittelija Reima Leinonen, Kainuun Ely-keskus, puh. +358-40-5296896, [email protected] (yöperhosseuranta)
Erikoistutkija Juha Pöyry, Suomen ympäristökeskus (SYKE), puh. +358-40-148665, [email protected] (yöperhosseuranta)
Julkaisu:
Valtonen A, Leinonen R, Pöyry J, Roininen H, Tuomela J, Ayres MP (2013) Is climate warming more consequential towards poles? The phenology of Lepidoptera in Finland. Global Change Biology.
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön
- Macaria notata (.jpg, 261 kt)
Tutkimuksen perusteella yöperhosten lentoajat aikaistuvat ilmaston lämmetessä enemmän Etelä- kuin Pohjois-Suomessa. Kuvassa ruskokaarimittari (Macaria notata), maan etelä- ja keskiosissa yleinen ja yöperhosseurannassa säännöllisesti tavattava mittarilaji, joka toukkana elää erityisesti koivuilla ja pajuilla. Kuva: Eino Ylönen
- Aethalura punctulata (.jpg, 407 kt)
Pilkkuharmomittari (Aethalura punctulata) on Etelä- ja Keski-Suomessa yleinen keväällä lentävä yöperhonen joka toukkana elää monilla erilaisilla lehtipuilla ja -pensailla. Kuva: Eino Ylönen
- Aethalura punctulata (.jpg.528 kt)
Pilkkuharmomittarin (Aethalura punctulata) pariskunta, ylempänä naaras ja alempana koiras. Kuva: Eino Ylönen
- Hylaea fasciaria (.jpg, 320 kt)
Havumittari (Hylaea fasciaria) on yleisenä Etelä-Suomesta Lappiin saakka esiintyvä yöperhoslaji, joka toukkana elää syöden erityisesti männyn, harvemmin kuusen neulasia. Kuva: Eino Ylönen