› Takaisin graafiseen esitykseen

Soratiet

Sorateiden kunnossapitoon kuuluvat tien pinnan tasaus, paikkaus, soran lisäys, tien kuivatus, pölynsidonta, kelirikkokorjaukset ja tierakenteiden parantaminen.

Kuvituskuva

Näytä lisää valtakunnallista tietoa Minimoi

Sorapintaisia maanteitä on Suomessa n. 27 000 km. Suuri osa niistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa. Sorateiden kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin. Silloin joudutaan asettamaan painorajoituksia, joilla varmistetaan tienkäyttäjien turvallisuus ja tien säilyminen korjauskelpoisena. Vain kaikkein huonokuntoisimmat osuudet pystytään kunnostamaan, muuten tiet pidetään liikennöitävässä kunnossa kevyemmillä toimenpiteillä.

Hoitoluokitus ohjaa hoitotoimien priorisointia

Sorateiden kuntoa mitataan ajomukavuuteen vaikuttavien tienpinnan tasaisuuden, kiinteyden ja pölyävyyden perusteella. Soratiet on luokiteltu hoitotoimenpiteiden priorisointia ja hoidon tasolle asetettavia vaatimuksia varten kolmeen luokkaan mm. liikennemäärän, tien merkittävyyden ja maankäytön perusteella. Mitä korkeampaan luokkaan soratie kuuluu, sen tiukemmat ovat myös vaatimukset.

Sorateiden hoidolla ja ylläpidolla pyritään varmistamaan teiden kulkukelpoisuus niin, että liikenne ei oleellisesti vaikeudu eikä jouduta turvautumaan painorajoituksiin, jotka vaikeuttavat erityisesti maa- ja metsätalouden liikennöintiä.

Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä

Sääolosuhteet vaikuttavat tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Esim. erittäin märkää soratietä ei kannata höylätä, sillä raskaan höyläyskaluston paino vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne pahenee entisestään.

Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Märät tiet kannattaa höylätä vasta, kun on luvattu n. viikon mittaista kuivaa jaksoa. Ennen höyläystä pitää olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitää ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.  

ELY-keskuksen aluevastaavat ja teiden hoitourakoitsijat ovat yleensä tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Hoitotoimiin ryhdytään heti, kun säät sallivat.

Kelirikko sorateiden ongelma

Kelirikko on sorateiden keväinen ja osaksi myös syksyinen ongelma. Teillä voi olla sekä pinta-, että runkokelirikkoa. Osalle kelirikon vaivaamaa tiestöä joudutaan asettamaan painorajoituksia.

Ajantasainen tieto painorajoituksista on Väylän sivuilla. Linkki löytyy sivun oikeasta reunasta.

ELY-keskusten alueellisille sivuille  voi siirtyä valitsemalla ylhäältä oikealta Valitse alue -kohdasta halutun alueen.

TIETOA ALUEELTA

Soratiet - Uusimaa ja Häme

(Uudenmaan ELY-keskus vastaa liikenneasioista myös Hämeen alueella.)

> Sorateiden neljä vuodenaikaa - milloin ja miten sorateitä kunnostetaan? 

Uudenmaan ELY-keskuksen ylläpitämistä maanteistä noin 1 900 kilometriä (21 %) on sorapintaisia, ja niiden hoitoon käytetään vuonna 2019 noin 3 miljoonaa euroa. Sorateiden hoidolla ja ylläpidolla vaikutetaan tien pintakuntoon ja rakenteelliseen kuntoon. Hoidon laatu ja tien kulkukelpoisuuden kriteerit riippuvat soratieluokasta. Soratieluokkia on kolme. Luokituksessa on huomioitu tien liikennemäärä, asiakastarpeet ja tien merkittävyys suhteessa muihin vähäliikenteisiin teihin. Soratien pintakunto muodostuu tien tasaisuudesta, pölyävyydestä ja pinnan kiinteydestä. Näistä jokaiselle asetetaan erillinen laatutasovaatimus.

Runkokelirikko, pintakelirikko ja kantavuusongelmat ovat tyypillisiä sorateiden rakenteellisista puutteista johtuvia ongelmia. Runkokelirikkoa esiintyy keväisin ja osin myös syksyisin. Lämpiminä ja sateisina syksyinä sekä leutoina talvina esiintyy erityisesti pintakelirikkoa. Teiden vaurioitumista vähennetään rajoittamalla raskasta liikennettä painorajoituksin. Näin myös turvataan kulkukelpoiset tiet välttämättömille kuljetuksille, kuten hälytysajoneuvoille, reittiliikenteen linja-autoille ja maidon sekä teuraseläinten kuljetuksille.

soratietSoratien rakenteellisen kunnon tila ilmaistaan liittymävälikohtaisesti tien painorajoitusalttiudella. Vilkkailla sorateillä ja verkollisilla runkoreiteillä ei pääsääntöisesti sallita painorajoituksia. Vähäliikenteisiltä sorateiltä painorajoitusuhka poistetaan merkittävimmiltä raskaiden kuljetusten reiteiltä.

Rakenteelliseen kuntoon kohdistuvat korjaukset toteutetaan niin, että painorajoitusuhka voidaan systemaattisesti poistaa liittymäväleittäin. Uudenmaan ELY-keskuksen alueella kelirikon vuoksi asetettujen painorajoitusten määrä vaihtelee voimakkaasti olosuhteista johtuen. Vuonna 2018 oli painorajoitettuja kohteita 18 ja 140,2 kilometriä. Vuoden 2019 keväällä rajoituksia tarvittiin vain 2 kappaletta yhteensä 10,9 kilometrin matkalla.

Aikaisemmin sorateitä on päällystetty, kun kunnossapito soratienä on liikennemäärän vuoksi ollut hankalaa. Vuorokausiliikenteen ylittäessä 300 ajoneuvoa, on tien ylläpito yleensä vuosikuluiltaan edullisempaa asfalttipintaisena. Teiden päällystämiseen myönnetyt määrärahat eivät ole kuitenkaan viime vuosina mahdollistaneet sorateiden päällystämistä, erillismäärärahoilla toteutettuja kohteita lukuun ottamatta.


Päivitetty

ota yhteyttä

0295 020 600 ma-pe klo 9-16  (pvm/mpm)

Chat-palvelu avoinna arkisin klo 12-16.

Tienkäyttäjän linja 0200 2100 
Ilmoitukset liikennettä vaarantavista ongelmista tiestöllä (24 h/vrk, pvm/mpm).

oikopolut