Hyppää sisältöön

Saimaan uhanalaiset lohikalat

Tietoa lajeista, kantojen hoidosta ja kestävästä kalastuksesta

Saimaan uhanalaiset lohikalat, logo

Saimaannieriän suojelu ja toimenpideohjelma

Saimaannieriän suojelu

Mitä saimaannieriän suojelemiseksi on tehty?

Saimaannieriä on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi ja sen säilyttäminen Kuolimossa ja palauttaminen muihin Saimaan vesistöihin vaatii pitkäjänteistä suojelutoimintaa.

Vuosien 1982 ja 2013 välillä saimaannieriää koski kuturauhoitus (11.9.-15.11.) ja nieriälle asetettu alamitta oli tuolloin 40 cm Vuoksen vesistöalueella (KA 1116/1982, 17 § ja 19 §). Lakisääteistä alamittaa oli kuitenkin nostettu useiden kalastusalueiden toimesta 50-80 cm:iin.

Vuonna 2006 valmistui Saimaannieriän toimenpideohjelma, jossa selvitettiin keinoja Kuolimon ja koko saimaannieriäkannan elvyttämiseksi sekä luontaisen lisääntymisen ja kalastettavuuden palauttamiseksi. Toimenpideohjelman mukaisia toimia on toteutettu useilla eri sektoreilla, mutta tarvitaan edelleen tehostettuja toimia kannan vahvistamiseksi. Saimaannieriäkantojen elvyttämiseen pyritään kalastuksen säätelyn, viljely- ja istutustoiminnan sekä lisääntymisalueiden kunnostusten avulla.

Saimaannieriän suojelun ja kalastuksensäätelyn onnistumisen kannalta ratkaisevassa asemassa ovat paikallisten vesialueen omistajien sitoutuminen, viranomaisten tekemät päätökset sekä valvonnan ja tiedottamisen tehostaminen. Vesialueen omistajat ja kalatalousalueet ovatkin suhtautuneet toimenpideohjelman toteuttamiseen pääosin myönteisesti.

Kuolimolle on perustettu laajapohjainen saimaannieriän seurantaryhmä, joka on tehnyt esityksiä suojelun, yhteistoiminnan, tiedottamisen ja viljelyn tehostamiseksi, esitykset on toimeenpantu hanketoiminnalla, ELY-keskusten päätöksillä ja sen lisäksi osakaskunnat ovat tehneet tehostavia päätöksiä.

Saimaannieriän avainalueille, Kuolimoon ja Luonterille on perustettu rauhoitusalue ja tehostettu kalastuksen säätelyä kannan suojelemiseksi. Kalastuslain, kalastusasetuksen sekä ely-keskuksen päätösten mukaiset rajoituksen löytyvät kalastusrajoituspalvelusta www.kalastusrajoitus.fi, lisäksi alueella on osakaskuntien päätöksiä. Hanketoimintaa jatketaan myös tulevaisuudessa saimaannieriän pelastamiseksi ja kannan vahvistamiseksi. Saimaannieriän suojelua ja kalastuksen säätelyä kehitetään tiiviissä yhteistyössä vesialueiden omistajien ja kalatalousalueiden kesken. Hankkeissa pyritään edistämään suojelumyönteisten asenteiden kehittymistä ja sitä kautta oikeiden kalastuksensäätelymenetelmien käyttöönottoa ja hyväksymistä.

Valtioneuvoston asetuksella saimaannieriä on rauhoitettu kokonaan Vuoksen vesistöalueella, Kuolimossa sekä Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisellä alueella mukaan lukien muun muassa Luonteri (VNA 1360/2015). Muualla Vuoksen vesistössä saimaannieriä on rauhoitettu syyskuun 1 päivästä marraskuun 30 päivään ja sen alin pyyntimitta on 60 cm.

Rauhoitus ei kuitenkaan yksin riitä pelastamaan äärimmäisen uhanalaista saimaannieriää, vaan tarvitaan myös monia aluekohtaisia kalastuksensäätelytoimenpiteitä. Kalastus on saimaannieriän uhkatekijöistä ainoa, johon voidaan nopeasti vaikuttaa. Kalastuksensäätelytoimenpiteden lisäksi tarvitaan tarkasti suunniteltua ja järjestettyjä viljely- ja istutustoimintaa sekä lisääntymisalueiden kunnostustoimenpiteitä. Myös tutkimus on avainasemassa saimaannieriän säilyttämisessä, sillä saimaannieriän biologia on suhteellisen heikosti tunnettu. Tutkimusta on jo pitkään haitannut lajin harvinaisuus.

Mahdollisia saimaannieriän suojelua tehostavia toimia

  • Entistä laajempien rauhoitusalueiden, joissa kalastus on tarkoin säädelty tai täysin kielletty, perustaminen saimaannieriän elinalueille.
  • Nykyiset Kuolimon ja Luonterin rauhoitusalueet ja niiden jatkuvuus sekä mahdollinen laajentaminen.
  • Saimaannieriän elinalueilla verkkopyyntiä pitäisi välttää syvänteissä ja uistimia ei tulisi laskea syvälle.
  • Saimaannieriän elinalueilla tulisi välttää uistelua viileän veden aikaan myös pintavesistä, koska nieriä liikkuu viileän veden aikaan myös ulapoiden väli- ja pintavesissä sekä rantavesissä.
  • Saimaannieriän kutualueilla kalastusta esimerkiksi verkoilla tulisi välttää (rannat, karut matalikot, karikot), vaikkei kutualuetta olisi erikseen rauhoitettu.

Lue lisää

 

Saimaannieriän toimenpideohjelma

Saimaannieriän toimenpideohjelma julkaisiin vuonna 2006. Sen tavoitteena on antaa kokonaiskuva uhanalaisen saimaannieriän nykytilasta, siihen johtaneista tekijöistä ja keskeisimmistä uhkatekijöistä. Ohjelma tähtää luonnonkannan elvyttämiseen ja saimaannieriän palauttamiseen entisiin esiintymisvesiinsä.

Saimaannieriän toimenpideohjelma (mmm.fi)

Toimenpideohjelman tavoitteet tiivistettynä:

Tavoite 1

  • Luonnonvaraisen lisääntymisen säilyttäminen tai palauttaminen
  • Toimenpiteet keskitetään alueille, jotka olosuhteiltaan soveltuvat parhaiten nieriän lisääntymisalueiksi

Yleiset suositukset

  • Kuolimon nieriäkannan säilymisen turvaaminen kaikin mahdollisin keinoin
  • Luontaisen lisääntymisen palauttaminen (Etelä-Saimaan Petranselkä – Munaluodonselkä – Ilkonselkä, Lietvesi, Ruokovesi, Yövesi, Louhivesi, Luonteri)
  • Vesistökohtaisten hoito-ohjelmien valmistelu sekä päätöksentekijöiden ja kalastajien sitouttaminen niihin
  • Toimenpiteet pyritään toteuttamaan ensisijaisesti viranomaisten ja vesialueen omistajien päätöksillä
  • Valvontaa ja tiedotusta tehostetaan

Kalastuksen säätely

  • Ensisijaisena toimenpiteenä rauhoitusalueiden perustaminen
  • Toissijaisena toimenpiteenä mm. syvännealueiden verkkokalastuksen säätely
  • Säätelytoimenpiteiden kesto vähintään 15 vuotta (kaksi kalasukupolvea)

Istutustoiminta

  • Valtio ensisijainen rahoittaja, yksityiset tahot voivat osallistua
  • Hoito-ohjelmiin tulee sisältyä yksityiskohtainen istutussuunnitelma
  • Kaikenikäisten ja -kokoisten istukkaiden käyttö vaihteleville alueille
  • Vahva tutkimuksellinen ote parhaiden viljely- ja istutuskäytäntöjen löytämiseksi

Viljely

  • ​​​​Emokalapyynnin tehostaminen ja emokalaston uusiminen, tavoite 25 koirasta ja 25 naarasta vuosittain
  • Emokalaston uusiminen vähintään 5-6 vuoden välein (kerran sukupolvessa), siten ettei emoja tarpeettomasti vahingoiteta. Kalat vapautetaan merkittyinä lypsyn jälkeen.
  • Ylijäänyt mäti istutetaan emokalojen pyyntialueelle
  • Viljelyssä käytetään apuna uusimpia tekniikoita monimuotoisuuden ylläpitämiseksi
  • Emokalaparville perustetaan varaparvet

Kunnostukset

  • Mikäli luonnossa voidaan osoittaa kunnostuksista olevan hyötyä, tehdään kutualuekunnostuksia tarvittaessa myös Vuoksen alueella

Tavoite 2: Kalastusta kestävien kantojen perustaminen

Toimenpiteet painottuvat istutuksiin ja kalastuksen säätelyyn tavoite 1 -alueiden ulkopuolella. Jos alueella havaitaan luontaista lisääntymistä, siirretään se tavoitteen 1 -mukaisiin alueisiin.

Yleiset suositukset

  • Toiminnan tulee olla suunnitelmallista ja kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin tulee kirjata selkeät istutussuositukset ja kalastuksen säätelytoimenpiteet
  • Toimenpiteet pyritään toteuttamaan osakaskuntien ja viranomaisten päätöksillä
  • Valvonnan ja tiedotuksen tehostaminen

Kalastuksen säätely

  • Pyydysten käyttörajoitukset, joiden painopiste syvännealueiden verkkokalastuksessa
  • Saimaannieriän alamitaksi 60 cm

Istutustoiminta

  • Kustannuksista vastaavat ensisijaisesti yksityiset tahot
  • Istutuksissa käytetyn maidin tulee olla valtion kalanviljelyn tuottamaa
  • Istutuksia tehdään vain vesiin, jotka soveltuvat nieriän kasvu- ja elinympäristöiksi

Päivitetty: 05.01.2022