Saimaan uhanalaiset lohikalat

Tietoa lajeista, kantojen hoidosta ja kestävästä kalastuksesta

Saimaan uhanalaiset lohikalat, logo

Järvitaimenen viljely ja istutukset

Järvitaimenen istutukset

Järvitaimenta istutetaan Vuoksen vesistöön vuosittain pääsääntöisesti 2- tai 3-vuotiaina. Joihinkin virkistyskalastuskohteisiin taimenia istutetaan myös pyyntikokoisina tai lähes pyyntikokoisina vaikkakin niiden saatavuus on vähäistä.

Kalastusasetuksen (VNA 1360/2015) 15 §:n mukaan vähintään vuoden ikäisinä istutettavien taimenten, lohien ja järvilohien rasvaevä on vuodesta 2017 alkaen leikattava pois. Edellä säädetty velvoite ei koske elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymiä elvytys- ja palautusistutuksia, ns. kannanhoidollisia istukkaita.

Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kokonaan sisävesissä leveyspiirin 64´00´ N eteläpuolella. Rauhoitus ei koske taimenta, joka on pyydetty pirosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä. Rauhoitettu joessa ja purossa syyskuun 1 päivästä marraskuun 30 päivään (VNA 1360/2015, ns. kalastusasetus, 1 §).

Rasvaeväleikkausten avulla eriytetään kalastettavaksi tarkoitetut kalayksilöt säilytettäviksi tarkoitetuista yksilöistä. Rasvaeväleikatut järvilohet ja -taimenet istutetaan kalastajia varten.

Kuva: Nukutettuja taimenistukkaita mittaamista odottamassa

Koska järvitaimen on sukulaislajiaan järvilohta paikallisempi kala, on se myös istuttajien suosiossa. Järvitaimenistukkaat pysyvät lohta paremmin lähellä istutusalueita. Koskialueille istutetut pyyntikokoiset järvitaimenet pysyvät hyvin myös virtavesissä, minkä vuoksi niitä istutetaan myös vapaa-ajankalastajien saaliskaloiksi. Pyyntimitan ollessa kuitenkin 50 cm, on kirjolohi korvannut monin paikoin taimenen kalastuskohteissa.

Koskialueille järvitaimenia istutetaan jonkin verran myös mätirasioissa. Mätirasiassa silmäpistevaiheeseen kehittynyt mäti viedään koskialueelle, jossa olosuhteet ovat otolliset poikasten selviämisen kannalta. Kuoriuduttuaan poikaset tipahtavat rasian pohjalle, jossa ne elävät ruskuaispussinsa turvin. Saavutettuaan tarvittavan koon poikaset uivat rasiasta jokeen.

Kuva: Taimenen mätirasioita

Järvitaimenen viljely

Pieniä määriä luonnonemoista peräisin olevia vastakuoriutuneita järvitaimenia istutettiin kokeilumielessä jo 1900-luvun alusta lähtien eri puolille Vuoksen vesistöä (Jääskeläinen 1912, 1930, Seppovaara 1969). Mätiä hankittiin viljelytarkoituksiin Vuoksen alueen ensimmäisiin hautomoihin Ala-Koitajoen Hiiskoskelle ja Puntarinkoskelle pyytämällä emoja kutualueilta Puntarinkoskesta, Ala-Koitajoesta ja Pielisjoesta. Poikaset istutettiin tavallisesti jo vastakuoriutuneina tai kesänvanhoina.

Hiiskosken ja Puntarinkosken hautomoiden toiminta hiipui 1950-luvun lopulla, jolloin niiden tehtäviä siirrettiin toimintansa 1958 aloittaneelle Kontiolahden kalanviljelylaitokselle. Järvitaimenen mädin hankinta loppui Puntarinkoskesta, mutta sitä jatkettiin Pielisjoen ja Lieksanjoen lisäksi myös Palokissa. Sitä mukaa kun luonnonkantojen tila heikkeni, eikä mätiä enää saatu tarvittavia määriä luonnosta, alettiin kokeilla emojen kasvattamista laitoksissa.

Valtion kalanviljely

Vuoksen vesistön järvitaimenen emoviljely alkoi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL, nyk. Luonnonvarakeskus) Laukaan keskuskalanviljelylaitoksessa 1970-luvulla, jolloin laitokseen siirrettiin emoja Kontiolahden kalanviljelylaitokselta. Kalat olivat osittain Kontiolahden laitoksella kasvatettuja jo useamman laitospolven kaloja sekä osin Lieksasta, Pielisjoesta ja Pyhäselältä saatujen luonnonemojen jälkeläisiä. Kontiolahden kalanviljelylaitos luopui 1970-luvun lopulla kokonaan järvitaimenen emoviljelystä ja Vuoksen järvitaimenen mädin tuotantovastuu siirtyi Laukaan keskuskalanviljelylaitokselle ja sieltä edelleen Enonkoskelle 1980-luvulla.

Emokalastoja perustettiin Enonkoskelle jo 1983–84 hankkimalla mätiä luonnonemoista mm. Kuolimon Partakoskesta, Heinäveden reitin Kermankoskesta sekä Pielisjoesta. Kuolimon parvi menetettiin ennen sen sukukypsyysikää, mutta Kerman ja Pielisjoen taimenista alettiin tuottaa mätiä vuodesta 1988 lähtien. Emokalaparvia on alusta lähtien pyritty täydentämään toistuvilla emokalapyynneillä, sillä etenkin kutukypsiä taimennaaraita on saatu vuosittain hyvin vähän. Sen sijaan koiraita saadaan säännönmukaisesti naaraita enemmän.

Uusimpia tutkimusmenetelmiä käyttäen on perusteellisten tutkimusten ja kokeiluvaiheiden jälkeen päädytty ratkaisuun, että viljelyyn otetaan Pielisjoen - Lieksanjoen taimenkannat ja Heinäveden reitin kannat erikseen, sillä niiden on todettu poikkeavan geneettisesti toisistaan ja geneettistä monimuotoisuutta voidaan laajentaa geenimateriaalin hankintamenetelmiä kehittämällä.

Nykyisin Luken vesiviljely ylläpitää viljelylaitoksissaan yhteensä 27 uhanalaista tai kalataloudellisesti merkityksellistä taimenkantaa luonnonvaraisten kantojen tuki- ja kotiutusistutuksia sekä pääosin kalastusta varten tehtäviä velvoiteistutuksia varten.

Lähteet

  • Järvitaimentyöryhmä; Vuoksen vesistöalueen järvitaimenkantojen toimenpideohjelma (Pohjois-Savon ELY-keskus 60/2018)
  • Kalavarat, taimen (luke.fi)

Päivitetty: 08.11.2021