Saimaan uhanalaiset lohikalat
Tietoa lajeista, kantojen hoidosta ja kestävästä kalastuksesta
- ELY-keskus
- Saimaan uhanalaiset lohikalat
- Saimaannieriä
- Saimaannieriän avainalueet

- Saimaan uhanalaiset lohikalat
- Ajankohtaista
- Usein kysytyt kysymykset
- Järvilohen tulosmittaristo
- Järvilohi
- Järvilohen historia ja nykytila
- Järvilohen elinkierto
- Järvilohen tuntomerkit
- Järvilohen avainalueet
- Järvilohen viljely ja istutukset
- Järvilohen suojelu
- Järvitaimen
- Järvitaimenen historia ja nykytila
- Järvitaimenen tuntomerkit
- Järvitaimenen elinkierto
- Järvitaimenen avainalueet
- Järvitaimenen viljely ja istutukset
- Järvitaimenen suojelu
- Saimaannieriä
- Saimaannieriän historia ja nykytila
- Saimaannieriän elinkierto ja tuntomerkit
- Saimaannieriän avainalueet
- Saimaannieriän viljely ja istutukset
- Saimaannieriän suojelu
- Harjus
- Harjuksen historia ja nykytila
- Harjuksen elinkierto
- Harjuksen avainalueet
- Harjuksen viljely ja istutukset
- Harjuksen suojelu
- Kantojen hoito ja hankkeet
- Hanke-esimerkkejä
- Kestävä kalastus
- Yhteystiedot
Saimaannieriän avainalueet
Saimaannieriää on esiintynyt laajasti lähes kaikissa Vuoksen alueen suurissa järvialtaissa. Eteläisen Saimaan lisäksi mm. Puruvedessä, Pielisessä ja Höytiäisessä on elänyt nieriöitä. Nykyisin alkuperäistä luonnonkantaa on jäljellä pääasiassa enää Kuolimon järvialtaassa.
Lisäksi Etelä-Saimaalla, muun muassa Luonterilla, Yövedeltä ja Ruokovedellä on viitteitä saimaannieriän luontaisesta lisääntymisestä palautusistutusten seurauksena.
Kuolimo
Kuolimo on suuri järvi, joka laskee Saimaaseen Partakosken ja Kärnänkosken kautta. Kuolimon keskisyvyys on 9,8 m ja syvin kohta 41,4 m. Karu ja kirkasvetinen järviallas soveltuu hyvin saimaannieriän elinalueeksi.
Kuolimon Isoselälle ei istuteta lainkaan nieriöitä, joten kaikki alueen nieriät ovat varmuudella luonnossa syntyneitä. Kuolimon muille selkävesille on tehty palautusistutuksia kannan palauttamiseksi.
Saimaannieriän säilyminen ja lisääntyminen on pyritty turvaamaan erilaisilla kalastuksensäätelypäätöksillä.
Kuolimon Isoselällä ja Morruunvuorenselällä on rauhoitusalueet ja kalastuksensäätelypäätöksiä, jotka löytyvät osoitteesta kalastusrajoitus.fi, sekä vesialueen omistajien päätöksiä.
Erilaisilla suojelutoimenpiteillä saimaannieriäkanta on saatu hieman elpymään 1990-luvun loppupuolen heikosta tilanteesta. Suojelutoimenpiteistä huolimatta kutevien nieriäyksilöiden määrä Kuolimon alueella on edelleen huolestuttavan pieni.
Saimaannieriän toimenpide-ohjelmassa (2006) Kuolimon nieriäkannan elvyttäminen on asetettu kaikkien muiden toimenpiteiden edelle.
Muita lupaavia alueita
Kuolimon ohella saimaannieriälle lupaavia alueita ovat entiset nieriävedet kuten Lietvesi, Ruokovesi, Yövesi, Louhivesi, Luonteri sekä Etelä-Saimaa (Petranselkä – Munaluodonselkä – Ilkonselkä).
Saimaannieriän toimenpideohjelman (2006) mukaan edellä mainittujen alueiden olosuhteet ovat nieriän kannalta hyvät ja kalastus on syvännealueilla vähäistä. Näille alueille kannattaa Kuolimon ohella keskittää tehokkaimmat toimenpiteet saimaannieriän luontaisen lisääntymisen palauttamiseksi.
Lähteet
- Hyytinen, L., Makkonen, J., Munne, P., Piironen, J., Poikola, K., Pursiainen, M. ja Turunen, T. 2006: Saimaannieriän toimenpideohjelma. Kuolimon nieriän elvyttäminen ja luonnossa lisääntyvän, kalastusta kestävän saimaannieriäkannan palauttaminen. Maa- ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 80/2006.
- Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, asiantuntijatietoa
Päivitetty: 04.11.2021