Saimaan uhanalaiset lohikalat

Tietoa lajeista, kantojen hoidosta ja kestävästä kalastuksesta

Saimaan uhanalaiset lohikalat, logo

Harjuksen avainalueet

Harjus tunnetaan kylmien ja kirkasvetisten järvien ja jokien kalana. Harjus on myös melko vaativainen lisääntymisalueidensa suhteen. Limoittuneissa tai rehevöityneissä rantavesissä, joissa on usein alhainen happipitoisuus, harjuksen lisääntyminen ei onnistu.

Lisääntymisalueilla tulee olla puhdas kivi-, louhikko- tai sorapohja, eikä hienojakoinen kiintoaines saa tukkia sorakkoja ja estää mädin tuulettumista. Sopivia lisääntymisalueita on jäljellä lähinnä suurten selkävesien karikoilla.

Sopivien lisääntymisalueiden vähäinen määrä ja harjuskantojen pieni koko on johtanut harjuksen luontaisen lisääntymisen heikkenemiseen. Kohtalaisen elinvoimaisia, luontaisesti lisääntyviä kantoja löytyy kuitenkin vielä niin Pieliseltä kuin Saimaalta.

Pielinen

Pieliseltä tunnetaan yhteensä kahdeksan eri harjuspopulaatiota, joiden runsaus vaihtelee heikosta kohtalaiseen. Pielisen pohjoisosissa harjuskanta on heikko. Eteläosissa elää kohtalaisen runsaita ja paikoin hitaasti elpymässä olevia populaatioita.

Lieksanjoki

Lieksanjoen harjuskanta lienee yksi Itä-Suomen elinvoimaisimmista. Jokikutuista harjusta esiintyy Lieksanjoen pääuoman alueella, Pudasjoessa sekä aivan rajan pinnassa sijaitsevissa Tuuli- ja Jongunjoessa. Tunnetuimmat harjuskosket lienevät Ruunaankosket sekä Naara- ja Käpykoski. Kaikki populaatiot ovat alkuperältään todennäköisesti samaa Lieksanjoen kantaa.

Puruvesi

Saimaan harjuskanta on vahvimmillaan Puruvedellä. Puruveden harjusalueet ovat tällä hetkellä painottuneet järven pohjoisosiin. Puruveden eteläisemmiltä osilta, jotka ovat aikaisemmin olleet tunnettuja harjuksen elinalueita, tavataan enää vain vähän harjuksia.

Puruveden kanta on vesiyhteydestä huolimatta pysynyt erillään muista harjuksista, eikä sen perimä ole sekoittunut muiden harjuskantojen kanssa.  

Etelä-Saimaa

Harjusta esiintyy Etelä-Saimaalla harvakseltaan, isojen selkävesien alueella. Etelä-Saimaan harjuskanta eroaa geneettisesti muista Saimaan harjuksista, joskin siihen on sekoittunut jonkin verran Puruveden kantaa.

Vuoksen sivujoessa Suokumaanjoessa on elinvoimainen harjuskanta. Joki yhtyy Vuokseen Venäjän puolella Jääsken kohdalla. Tämän harjuskannan alkuperäistä ei ole varmaa tietoa.

Muut alueet

Pieniä paikallisia populaatioita esiintyy myös Saimaan muilla alueilla, esimerkiksi Yövedellä, Lietvedellä, Pihlajaveden Tuohistonselällä, Oriveden Paasselällä ja Höytiäisellä. Virtavesissä, Lieksanjoen lisäksi, harjusta esiintyy ainakin Heinäveden reitillä ja pienissä määrin myös Pielisjoessa Joensuun kaupungin koskissa sekä Pielisjokeen laskevassa Kuusojassa.

Lähteet

  • Aho T., Piironen J., Pursiainen M. 2005: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen harjuksen emokalastojen geneettinen monimuotoisuus mikrosatelliittianalyysien perusteella. Kala- ja Riistaraportteja 367.
  • Vuoksen vesistöalueen harjustoimikunta, Korhonen Juuso ja Valkonen Niilo: Vuoksen vesistöalueen harjuskantojen toimenpideohjelma (luonnos 2021).