› Takaisin graafiseen esitykseen

Niitot ja vesakonraivaukset

Maanteiden hoidettavat viheralueet ovat pääasiassa nurmi- ja metsäalueita. Viheralueiden hoitotoimet tehdään kullekin tieosuudelle määritellyn viherhoitoluokan mukaisesti. Hoitoluokat on jaettu kolmeen pääluokkaan tarkastelemalla väylän verkollista asemaa, maankäyttöä ja ympäristöä. Hoidon tavoitteena on ottaa huomioon ympäristön lähtökohdat ja käytettävissä olevat hoidon resurssit sekä vähentää väylänpidon ja liikenteen haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle.

Näytä lisää valtakunnallista tietoa Minimoi

Tienvarsien niitto

Nurmialueiden niiton tarkoituksena on:

  • pitää liikenteessä tarvittavat näkemäalueet kunnossa,
  • vähentää vesakon kasvua,
  • estää heinikon taittuminen ajoradalle,
  • edistää ojien toimivuutta sekä
  • pitää liikenneympäristö siistinä ja selkeänä.

Niittokerrat ja niiden ajankohta määräytyy viherhoitoluokan perusteella

Tienvarsien niittoja tehdään yleensä kesäkuun puolivälistä lähtien elokuun loppuun. Niittokerrat riippuvat maanteiden viherhoitoluokista. Pääosa maanteistä kuuluu viherhoitoluokkaan, jossa nurmet niitetään kerran kesässä. Vilkkaampien seututeiden sekä valta- ja kantateiden nurmia niitetään yleensä 2 kertaa kesässä. Pienellä osalla tiestöstä niittoa tehdään 3-4 kertaa kesässä. Tällaiset alueet sijaitsevat usein taajamissa tai ovat muutoin keskeisellä paikalla olevia erityisalueita.

Niitot käynnistyvät vilkkaimmilla tieosuuksilla kesäkuun puolivälissä. Vähäliikenteisemmällä tiestöllä niittoja tehdään yleensä heinäkuun alusta alkaen. Niittokertoihin vaikuttaa nurmen kasvuvauhti, joka vaihtelee vuosittain sääolojen mukaan. Lisäksi hoitourakoihin sisällytetään niittoihin liittyviä aluekohtaisia tarkennuksia.

Maanteiden nurmetusten hoitoon sisältyy niittokertojen ja niitettävien alueiden lisäksi muitakin laatuvaatimuksia, joihin voi tutustua tarkemmin Liikenneviraston ohjeessa Viherrakentaminen ja –hoito tieympäristössä. Linkki ohjeeseen löytyy sivun oikeasta laidasta kohdassa muualla verkossa.

Niitto lisää kasvilajiston monimuotoisuutta

Tienvarsia ei voida turvallisuussyistä jättää kokonaan niittämättä. Niitot on aiemmin käynnistetty myös vähäliikenteisellä tieverkolla kesäkuun puolivälissä, mutta aloitusajankohtaa on myöhäistetty keto- ja niittykukkien kukkimista paremmin huomioon ottavaksi. Koska niitot pyritään saamaan päätökseen ennen koulujen alkua, on niittokausi lyhyt. Niitot toteutetaan taloudellisesti ja mahdollisuudet räätälöidä tieosuuksien niittoajankohtia tienvarsikasvillisuuden lajiston kukkimisajankohtien mukaan ovat hyvin pienet. Muutamilla tieosuuksilla uhanalaisten kasvilajien säilymistä pyritään edistämään niittorajoituksella. Vuosittain toistettu niitto lisää joka tapauksessa kasvillisuuden monimuotoisuutta.

Vesakoiden raivaus

Vesakoiden raivaukset painottuvat loppukesään ja syksyyn. Suurimmalla osalla maanteistä vesakoita raivataan joka kolmas vuosi. Maanteiden liittymäalueilla raivaus tehdään vuosittain. Useammin raivattavia alueita ovat myös pääteiden riistavaara-alueet sekä tieosuudet koulujen läheisyydessä. Näihin liittyvät tarkennukset määritellään alueellisissa hoitourakoissa.

Yksityistieliittymien näkemäraivaukset ovat tiekuntien vastuulla.

TIETOA ALUEELTA

Niitot - Varsinais-Suomi ja Satakunta

(Varsinais-Suomen ELY-keskus vastaa liikenneasioista myös Satakunnan alueella)

Tienvarsien niitot alkavat kesäkuussa ja niittoja jatketaan elokuun loppuun saakka. Viherhoitoluokasta riippuen tienvarsia niitetään 1-4 kertaa kesässä. Suurin osa Varsinais-Suomen ja Satakunnan teistä niitetään kertaalleen pääasiassa juhannuksen ja elokuun lopun välisenä aikana. Kasvuolosuhteet vaihtelevat vuosittain, mikä vaikuttaa niittoaikatauluihin ja -kertoihin.

Viherhoitoluokat määrittelevät niittojen toteuttamista

Maanteille on määritelty viherhoitoluokat, joiden mukaisesti niittoja tehdään. Hoitoluokat määräytyvät teiden liikenteellisen merkityksen, maankäytön ja ympäristön mukaan. Suurin osa Varsinais-Suomen ja Satakunnan teistä niitetään kertaalleen, pääasiassa juhannuksen ja elokuun lopun välisenä aikana. Päätiet niitetään yleensä pari kertaa kesässä. Taajamissa ja joissain erityiskohteissa niittokertoja on kolme tai neljä kesässä. Niittojen ajoituksessa huomioidaan mm. koulut, joiden lähistöllä niitetään yleensä vasta juuri ennen koulujen alkua.

Kasvuolosuhteet vaihtelevat vuosittain, mikä vaikuttaa niittoaikatauluihin ja niittokertoihin. Tänä kesänä tienvarsikasvillisuuden kasvu on ollut runsasta. Niittykukkien kukkimisen kannalta otollisin niittoajankohta olisi elokuussa, mutta niitettävää tiestöä on paljon ja työ tulee tehdä tehokkaasti. Näin ollen niittoja tehdään koko kesä. Monimuotoisuuden säilyminen pyritään toki huomioimaan, mutta ajankohtien pikkutarkkaan räätälöintiin ei ole käytännössä mahdollisuuksia.

Niitoilla poistetaan tieluiskasta korkeakasvuiset heinät ja vesakot, jotka peittävät helposti näkyvyyttä henkilöautosta ja haittaavat liikennemerkkien ja opasteiden havaitsemista. Korkea kasvillisuus haittaisi vähitellen myös kuivatuksen toimimista maanteiden ojissa. Tieympäristön viheralueiden hoidolla luodaan tieympäristöön myös siisteyttä ja viihtyisyyttä.

Viherhoitoa ohjaavat valtakunnalliset linjaukset. Näiden mukaisesti tiestölle määritellään viherhoitoluokat sekä laaditaan erityiskohteille kohdekohtaiset viherhoitosuunnitelmat.

Tienpientareet muodostavat merkittävän osan suomalaista luontoa

Tienpientareet muodostavat merkittävän osan suomalaista luontoa, sillä tienpientareille on levinnyt kasvi- ja eläinlajistoa, joka on menettänyt muualla perinteisen elinympäristönsä. Tieympäristöt paikkaavatkin osaksi niittyjen harvenevaa verkostoa. Niitoista käydään joka vuosi keskustelua, sillä tienvarren kasvustot ilahduttavat kukkaloistossaan tielläliikkujia. Vuosittain toistettu niitto lisää kasvillisuuden monimuotoisuutta ja parantaa niittylajiston elinoloja.

Komea lupiini pitäisi monen tielläliikkujan mielestä säästää niitoilta ja antaa koristaa tienpientareita. Suurikokoinen lupiini vie kuitenkin elintilaa kotimaisilta tienvarsikasveilta. Lupiini onkin alun perin Suomen luontoon kuulumaton laji. Kun vieraslajit sopeutuvat uusiin olosuhteisiin ja leviävät voimakkaasti, ne voivat uhata alkuperäisen luonnon monimuotoisuutta. Jättiputki on vaarallinen vieraslaji, jonka torjunta on sisällytetty tienpidon alueurakoihin. Jättiputket poistetaan tiealueelta sitä mukaa, kuin niitä havaitaan.

Varovaisuutta liikenteessä niittokoneen läheisyydessä

Hitaasti liikkuva niittokone on syytä ohittaa riittävän etäältä ja varovaisuutta noudattaen. Koneiden kuljettajat seuraavat liikennettä ja ohitustarpeen havaittuaan antavat tilaa ohitukseen turvallisessa kohdassa.

Lisätietoja: Varsinais-Suomen ELY, liikenteen ympäristövastaava Niina Jääskeläinen, p. 0295 022 781


Päivitetty

ota yhteyttä

0295 020 600 ma-pe klo 9-16  (pvm/mpm)

Chat-palvelu avoinna arkisin klo 12-16.

Tienkäyttäjän linja 0200 2100 
Ilmoitukset liikennettä vaarantavista ongelmista tiestöllä (24 h/vrk, pvm/mpm).

oikopolut

ALUEELLISET LINKIT

Miten ympäristö huomioidaan tienpidossa? - Katso video