Tutkimusblogit

• Koronapandemia heikentänyt myös Ohjaamojen palveluiden saatavuutta

  Julkaisupäivä 8.3.2021

  Kirjoittanut Teemu Vauhkonen

  Koronapandemia sulkutoimenpiteineen koettelee kaikkia väestöryhmiä, mutta ei silti tasapuolisesti. Taloustutkimuksen keräämien tietojen mukaan tyytyväisyys elämänlaatuun laski vuonna 2020 alle 25-vuotiailla enemmän kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Nuorisobarometriin haastateltujen 15–25-vuotiaiden elämään tyytyväisyys oli laskenut kouluarvosanoin mitattuna alkuvuoden 8,5:stä loppuvuoden 8,0:aan (Lahtinen & Myllyniemi 2021). Vastaavasti Valtakunnallisen työpajayhdistyksen (TPY) kyselyssä työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ilmoittivat ahdistuksen ja muiden mielenterveysongelmien, yksinäisyyden ja taloudellisten ongelmien lisääntyneen.

  Työvoimatutkimuksen mukaan puolestaan viime vuoden viimeisellä neljänneksellä oli 15–24-vuotiaita työllisiä 11 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin, kun 15–64-vuotiaita työllisiä oli kaikkiaan 35 000 vähemmän. Nuorilla naisilla työllisyyden väheneminen näkyy päätoimisen opiskelun lisääntymisenä, mutta nuorilla miehillä työttömyyden kasvuna. (Sutela 2021) Tilanteen takia vastavalmistuneita opiskelijoita voi jäädä ilman työtä tai joutua koulutustaan vastaamattomaan työhön. Erityinen riski kuitenkin kohdistuu työn ja koulutuksen ulkopuolella jo oleviin nuoriin sekä niihin, jotka ovat vaarassa keskeyttää koulunkäynnin tai opiskelun.

  Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisen pitkittymisellä voi olla pitkälle ulottuvia vaikutuksia nuorten tulevaisuuteen (ks. esim. Scarpetta ym. 2010). Työttömyyshistoria itsessään voi heikentää nuoren mahdollisuuksia työllistyä, koska työttömyyden kesto voi toimia työnantajalle merkkinä hakijan tuottamattomuudesta (Kroft ym. 2013). Vastaavasti rekrytointitilanteessa työnantajat voivat päätellä pidempään työttömänä olleen henkilön olevan vähemmän tuottava työntekijä (Alasalmi ym. 2020). Pitempiaikainen työelämän ulkopuolella olo voi lisäksi rapauttaa työelämässä tarvittavaa inhimillistä pääomaa (Blanchard & Summers, 1989). Työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäämisen pitkittyminen riippuu muun ohella siitä, saako nuori tarvitsemiaan palveluita.

  Ohjaamoista apua tukea tarvitseville nuorille

  Ohjaamotoiminnan tarkoituksena on auttaa työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria, no, työhön tai koulutukseen. Se ei kuitenkaan ole suunnattu ainoastaan työn ja koulutuksen ulkopuolella oleville, vaan se on kaikille nuorille suunnattu palvelu, joka antaa apua myös toimeentuloon, asumiseen ja arjenhallintaan liittyvissä asioissa sekä tukee nuorten psykososiaalista hyvinvointia siten, että apu tarpeisiin löytyy samasta paikasta (Ks. Savonmäki 2021). Ohjaamon oven takaa löytyy niin TE-palveluja, uraohjausta, etsivää nuorisotyötä, sosiaalityötä kuin Onni-hankkeen työntekijöiden tarjoamaa psykososiaalista tukeakin. Ohjaamotoiminnan kantavana periaatteena on moniammatillisuus, joka tarkoittaa sitä, että nuorta voi olla auttamassa useampi eri alan ammattilainen hänen tarpeidensa mukaan.

  Ohjaamojen asiakkailla tyytyväisyys elämänlaatuun on matalampi kuin nuorilla keskimäärin, syksyllä 2020 heidän elämänlaadulleen antama arvio kouluasteikolla oli 7,4. Luku kertoo siitä, että Ohjaamoon löytää tukea tarvitsevia nuoria myös pandemian aikana. Ohjaamosta saatuun palveluun nuoret olivat kauttaaltaan tyytyväisiä ja antoivat sille yleisarvosanan 9,2.  Myös objektiiviset havainnot kertovat Ohjaamo-palvelun hyödyistä: tukea tarvitseva nuori saa tarvitsemansa palvelut nopeammin Ohjaamossa asioidessaan kuin tyypillisessä TE-toimiston palveluprosessissa, ja osallistuvat myös todennäköisemmin aktiivitoimenpiteisiin (ks. Valtakari ym. 2020).

  Ohjaamojen asiakasmäärät vähentyneet

  Pandemian aiheuttaman tilanteen erikoisuus on, että samanaikaisesti kun nuorten hyvinvointi heikkenee ja nuorisotyöttömyys kasvaa, myös palvelujen saatavuus on heikentynyt. Osan pandemian aikaa ei ole voinut mennä Ohjaamoon, vaan on pitänyt ottaa etäyhteys. Ohjaamojen asiakasmääriä kuvaava käyrä osoittaa asiakasmäärien romahtaneen viime keväänä, mutta romahdus näyttää koskeneen ennen muuta Ohjaamojen tarjoamaa ryhmätoimintaa. Yksilöasiointien määrä on vähentynyt maltillisemmin, eli etäyhteyksin on osin onnistuttu korvaamaan Ohjaamojen lähipalveluita yksilöasiointien osalta. Käyrää pidemmälle seuratessa kuitenkin huomaa, että syksylläkin myös yksilöasiakkaiden kuukausittaiset määrät jäivät pandemiaa edeltävää tasoa matalammiksi, ja laskivat syksyn mittaa aina heinäkuuta matalammalle tasolle saakka. Toki on huomioitava, että keväisin nuoret ehkäpä ylipäätään asioivat Ohjaamossa enemmän kuin syksyisin, yhteishaun ja kesätöiden hakemisen vuoksi.

  Koronapandemia on mitä ilmeisimmin vauhdittanut digiloikkaa Ohjaamoissa, mutta paljon on edelleen tehtävissä. Puutteet lähipalvelun saatavuudessa jättää nuoria palvelun ulkopuolelle, mutta niin jättää todennäköisesti myös riittävien etäpalvelujen puute. Viime vuonna ylivoimaisesti yleisin tapa ottaa etäyhteys Ohjaamoon, oli soittaa puhelimella. Soittaminen on luonteva tapa asioida ikään katsomatta, mutta yhtäältä kyse voi olla riittävien verkkopalveluiden puutteesta sekä tietämättömyydestä verkkopalveluiden olemassaolosta. Verkkopalveluiden tulisi myös mahdollistaa monialainen ohjaus verkossa. Koronapandemia väistyy jossain vaiheessa, mutta tarve monialaiseen matalan kynnyksen verkko-ohjaukseen silti säilyy.

  Lähteet

  Alasalmi, J; Busk,H;  Kauhanen,A; Leinonen, T; Solovieva, S; Valkonen,T; Viikari-Juntura, E. (2020) Työpolitiikka ja työllisyysaste: tutkimukseen perustuvia johtopäätöksiä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:33 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162271/VNTEAS_2020_33.pdf?sequence=1&isAllowed=y

  Kroft, K., Lange, F. ja Notowidigdo, M. J. (2013). Duration dependence and labor market conditions: Evidence from a field experiment. The Quarterly Journal of Economics 128(3): 1123-1167

  Lahtinen, Jenni & Myllyniemi, Sami (2021). Nuorten tyytyväisyys elämään korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nuorisotutkimusseura. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma70

  Scarpetta, S., Sonnet, A. ja Manfredi, T. (2010). Rising Youth Unemployment During The Crisis: How to Prevent Negative Long-term Consequences on a Generation? Paris: OECD Social, Employment and Migration Working Papers No. 106.

  Sutela, H. (2021) Koronan satoa: nuoret naiset opiskelevat, miehet enemmän työttöminä. Tilastokeskus: Tieto ja trendit. https://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2021/koronan-satoa-nuoret-naiset-opiskelevat-miehet-enemman-tyottomina/

  Valtakari, M; Arnkil, R; Eskelinen, J; Mayer, M; Nyman, J; Sillanpää, K; Spangar, T; Ålander, T; Yli-Koski, M. (2020): Ohjaamot - monialaista yhteistyötä, vaikuttavuutta ja uutta toimintakulttuuria: Monialaisen yhteistyön vaikuttavuus nuorten työllistymistä edistävissä palveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:13. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162134/VNTEAS_2020_13.pdf?sequence=1&isAllowed=y

• Miten päästään Ohjaamon tavoitteiden mukaiseen nuoren kohtaamiseen ja moniammatillisuuteen?

  Julkaisupäivä 7.11.2019 

  Kirjoittanut yhteisöpedagogi Aku Eerola

  Esittelen kirjoituksessa opinnäytetyötäni, jossa kehitin Ohjaamon uusille työntekijöille perehdytysmateriaalia. Perehdytysmateriaali tarjoaa yhtenäisen, mutta joustavan näkemyksen siihen, millä tavalla Ohjaamoissa kohdataan nuoria. Kehittämistyötä viitoittivat tutkimuskysymykset nuoren kohtaamisesta ja moniammatillisuudesta. Työn selkärangan muodostivat tutkimushaastattelut ja aivoriihi. Kehittämisessä olivat mukana Ohjaamo Forssan asiakastyöntekijät, Ohjaamo-konseptin asiantuntijat sekä nuoret.

  Ohjaamo Forssassa kohdataan nuoria yhtenäisellä, empaattisella asenteella

  Kehittämistyössä nuorten kohtaamista tutkittiin työntekijöille suoritettujen teemahaastatteluiden avulla. Aineisto koostui viiden asiakastyöntekijän haastatteluista. Niiden perusteella kävi ilmi, että Ohjaamo Forssan asiakastyöntekijät jakoivat yhtenäisen kuvan siitä, millä tavalla nuori kohdataan Ohjaamossa. Haastatellut korostivat läsnäolon ja empatian tärkeyttä. Erityisen merkittäväksi he kokivat ohjaajan kyvyn kuunnella ja antaa nuorelle aikaa. Muita huomioitavia tekijöitä olivat luottamussuhteen rakentaminen, rajojen asettaminen sekä nuoren puolustaminen. Tietoperustani turvin päädyin perehdytysmateriaalissa esittelemään näitä havaintoja erilaisilla käsitteillä, kuten Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opas -kirjan "kannattelevalla läsnäololla" sekä reflektoivan kuuntelun menetelmällä, joka on vuorostaan tuttu motivoivasta haastattelusta.

  Nuorten kohtaamisen lisäksi selvitin, miten toimivaksi tai toimimattomaksi työntekijät kokivat moniammatillisen yhteistyön Ohjaamo Forssassa. Työntekijöiden havainnot olivat lähellä toisiaan. Ne antavat kuvan toimivasta työyhteisöstä, jonka rakenteen sisäistäminen saattaa olla uudelle työntekijälle haastavaa. Haastatteluissa kävi ilmi, että asiakastyöntekijät olivat perillä toistensa työnkuvista sekä mahdollisten taustaorganisaatioiden tavoitteista, mutta samalla koettiin, että tämän kokonaisuuden sisäistäminen oli vaatinut merkittävästi työntekijän aikaa. Moniammatillisessa yhteistyössä nähtiin kuitenkin vielä kehitettävää.

  Kehittämistyössä syvennyttiin myös Ohjaamon tavoitteisiin. Asiantuntijahaastatteluissa Kohtaamo-hankkeen tutkija Mirja Määttä totesi, että hänestä Ohjaamon tärkeimpiä tavoitteita ovat palvelujen uudistaminen ja se, että nuori asetetaan toiminnan keskiöön. Tämä huomio korostui myös asiakastyöntekijöiden haastatteluissa. Yksi haastatelluista näki ohjaajan roolin kuuntelevana ja ymmärtävänä asiantuntijana, joka ei toimi korkeana auktoriteettina nuoren yläpuolella. Ohjaamo-koordinaattori Hanna Segarra mainitsi, ettei työntekijöiden tarvitse välttämättä työskennellä samoja tavoitteita kohti. Hän piti tärkeänä, että työntekijän ymmärtävät erilaisia tavoitteita ja niiden tärkeyttä osana suurempaa kokonaisuutta.

  Perehdytysmateriaali kaikille Ohjaamoille

  Kehittämistyön tuotoksena syntynyt perehdytysmateriaali on laadittu kasaan siten, että se on hyödynnettävissä kaikissa Ohjaamoissa ympäri Suomea. Materiaali on jaettu kahteen erilaiseen osaan: nuoren kohtaamiseen sekä moniammatillisuuteen. (Pääset tutustumaan materiaaliin näistä linkeistä.) Sen kulmakivenä voidaan pitää 3 sääntöä moniammatillisuuteen -sivua, jonka tarkoituksena on antaa ytimekäs ja helposti muistettava ohjeistus moniammatillisessa työyhteisössä toimimiseen. Tämän lisäksi materiaalissa esitellään motivoivan haastattelun menetelmää, dialogisuuden tärkeyttä ja luodaan katsaus Ohjaamon valtakunnallisiin tavoitteisiin. Materiaalissa uutta työntekijää kehotetaan tutustumaan Mirja Määtän vuonna 2018 kirjoittamaan tutkimusartikkeliin Työtä, osaamista ja arjen taitoja - Ohjaamot tehtäväänsä määrittelemässä.

  Tarkemman kuvauksen kehittämistyöstä ja perehdytysmateriaalin luomisesta voi lukea opinnäytetyöstäni Nuoren moniammatillinen kohtaaminen: Ohjaamon perehdytysmateriaalin uudistaminen. Opinnäytetyö antaa laaja-alaisen kuvan käsitellyistä teemoista sekä tietoperustan että kehittämistyön menetelmillä saatujen tulosten voimin, mutta myös avaa ja esittelee perehdytysmateriaalin lukijalle.

• Työmarkkinakansalaisuuden ilmeneminen Ohjaamo-asiakkaiden puheissa – mitä, missä ja miten?

  Julkaisupäivä1.9.2019 

  Annariina Kiponoja (YTK)

  Ohjaamoista saatu monialainen palvelu, tuki ja ohjaus on saanut kiitosta kootessaan yhteen pirstaloitunutta nuorten palvelukenttää. Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan arvioida itse palvelukonseptia, vaan ollaan kiinnostuneita palvelun sisällä tapahtuvasta yksilötason puheenparresta. Kirjoitus pohjautuu Tampereen yliopistossa tehtyyn kandidaatintutkielmaan, jonka aineistona oli osa Ohjaamoista työelämään -seurantatutkimuksessa syksyllä 2018 suoritetuista haastatteluista. Haastattelut on tehty Ohjaamojen asiakkaille. Tutkielman ja blogikirjoituksen erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat sellaiset puheen tavat, joista on havaittavissa työmarkkinakansalaisuuteen liitettyjä ulottuvuuksia.

  Työmarkkinakansalaisuus on nykynormi

  Työmarkkinakansalaisuudella tarkoitetaan kansalaisena olemisen tapaa, jossa toiminta suuntaa niin toiminnallisella, sosiaalisella kuin puheenkin tasolla palkkatyöhön perustuvaa yhteiskuntaa kohti. Työmarkkinakansalaisuudelle tyypillistä on pitää yksilöä laajalti vastuullisena omista teoistaan ja valinnoistaan. Ajatukseen sisältyy henkilökohtaisen työelämänpolun suuntaaminen kohti vakituista palkkatyötä ja työmuotojen arvottaminen. Tutkimuksissa on todettu, että yksilötason ohella työmarkkinakansalaisuuden ideaali vaikuttaa myös palvelujen järjestämisen tasolla. Työmarkkinakansalaisuudesta sanotaankin muodostuneen monitahoisesti jaettu ymmärrys yhteiskunnan jäsenenä olemisen tavasta.

  Kirjoituksen pohjana olevassa tutkielmassani analysoin Ohjaamojen asiakkaiden puheessa tuottamia tarinoita työelämänpolustaan. Sosiologina ajattelen, että yksilöiden elämäntarinat ilmentävät sosiaalisesti rakentuvaa todellisuutta ja tämän yksilölliseksi koetun todellisuuden rakenteellisia reunaehtoja. Vuorovaikutuksellisesti rakentuneita käsityksiä, käyttäytymissääntöjä, asenteita ja uskomuksia voidaan käsitellä osoittamalla yhteneväisyyksiä yksilöiden kertomuksissa. Työmarkkinakansalaisuus on tutkielmani analyysissa esille tullut olemisen tapa, joka on paitsi läsnä tekemisessä, myös tavoite.

  Yhdeksän nuoren haastattelusta koostuvan aineistoni analyysissa löysin neljä teemaa, joiden kautta nuoret rakentavat työmarkkinakansalaisuuttaan. Nämä teemat olivat työorientoituneisuus, itsensä toteuttaminen, toimeentulon vakaus sekä yhteisöllisyys. Työorientoituneisuus on teema, joka läpileikkaa koko aineistoa ja jonka ajattelen kertovan yksilötasolla vahvasti sisäistyneestä työmarkkinakansalaisuudesta: toiminnan eri osa-alueiden kurottaminen kohti horisontissa siintävää vakituista palkkatyötä oli aineistossa toistuvasti esillä.

  Yhteisöllisyys oli analyysini mukaan aihe, jonka nuoret kokivat kuuluvan oleelliseksi osaksi työelämää. Se motivoi ja tuottaa kuulumisen tunnetta. Huomionarvoista on, että kuuluminen yhteisöön esitettiin tärkeänä nimenomaan työelämän kautta, kuulumisena työyhteisöön. Työn ensisijaisuuteen elämässä viittaa myös kolmas kattoteema eli työhön liitetty taloudellinen vakaus. Työstä saa palkkaa, jolla maksaa oma elämä ja rahan nuoret kokevat nimenomaan työn kautta ansaittavaksi: aineistostani käy muun muassa ilmi, että työttömyysetuuksien riittämättömyys taloudellisesti suojattuun elämään suuntaa ajattelua kohti työmarkkinakansalaisuuden ideaa.  Aineiston nuoret esittävät oikeaksi työksi vain palkkasuhteiset ja mielellään myös vakituiset työpaikat, ja etuuksilla elämisen he kokevat osittain häpeällisenä, jopa leimaavana ja leiman saaneena asemana.

  Neljäs, eli itsensä toteuttamisen kattoteema on osittain ristiriitainen aiemmin esitellyn kanssa. Itsensä toteuttamiseen liittyvässä puheessa tulee ilmi, kuinka työ ei ole vain työtä: työn tulisi nuorten mukaan olla jotakin, jolla toteuttaa sisäistä kutsumusta. Raha ja palkka eivät ole sisäiselle kutsumukselle prioriteetteja. Itsensä toteuttamisen puitteissa nuoret eivät ole kiinnostuneita siitä, miten markkinatalous toimii vaan siitä, miten yksilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat käytännön valintoihin. Analyysini pohjalta pohdinkin, että työmarkkinakansalaisuuden ideaali itsessään näyttäytyy sangen kapeana kansalaisena olemisen tapana, ja se sivuuttaa mielekkyyden kokemuksen tärkeyden.

  Työmarkkinat ja kansalaisuus murroksessa

  Painottamalla työmarkkinoihin ”oikein” asennoitumista ja yksilöiden vastuuta työllistymisestään saattaa yhteiskunnan osuus unohtua. Työnteko itsessään on murroksessa niin ilmastonmuutoksen, jälkifossiiliseen aikaan siirtymisen ja eriytyneiden työmarkkinoiden myötä, eikä työmarkkinakansalaisuus aina kohtaa nykytyöelämää. Työmarkkinakansalaisuus perustuu ihanteisiin palkkatyöyhteiskunnasta ja talouskasvusta niin yksilöllisellä kuin valtiollisellakin tasolla. On selvää, että talouskasvuun keskittymällä toimet saattavat jopa lyödä yli inhimillisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden.

  Julkista vastapuhettakin on kuultu, sen teemoissa on esiintynyt paitsi viikkotyöajan radikaali vähentäminen, myös riittävä universaali perustulo. Paitsi Ohjaamo-nuorten puheista ilmi tuleva omannäköisen elämän kaipuu, elämän jossa työstä saatava raha ei ole itseisarvo, myös nämä nostot julkisessa puheessa haastavat työmarkkinakansalaisuuden asemaa kansalaisuuden muotona. Ohjaamo-ohjauksen kontekstissa pohtimisen arvoista on, tähtääkö ohjaustoiminta ensisijaisesti työvoimapoliittisesti korrektiin aktiivisuuteen ja miksi näin on.

  ************

  Blogi perustuu Annariina Kiponojan kandidaatintutkielmaan ”Asenne se oli mikä ratkas”. Työmarkkinakansalaisuuden rakentuminen aktivointitoimenpiteiden kohteena olevien nuorten puheessa. Kandidaatintutkielman löytää kokonaisuudessaan tästä.

• Ohjaamo koulutuksen ja työn marginaalissa olevan nuoren silmin

  Sanna Toiviainen

  Väitöstutkimuksessani Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? tutkin koulutuksen ja työn marginaaliin päätyneen seitsemäntoista nuoren aikuisen elämäntarinoita ja ohjauskokemuksia. Tutkimus tuo esiin myös näiden nuorten kokemuksia Ohjaamo-toiminnan piirissä saamastaan tuesta. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2014–2016 nuorilta, jotka tapasin keväällä 2014 pohjoiskarjalaisessa Ohjaamossa ja Avoimessa ammattiopistossa. Tutkimusaineiston tuottamisessa sekä analysoinnissa on sovellettu etnografisen tutkimuksen sekä narratiivisen tutkimuksen lähestymistapoja.

  Ohjaamosta rinnalla kulkevaa tukea ja sosiaalisia kontakteja

  Nuorten kokemus onnistuneesta ohjaussuhteesta rakentuu kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ja nuoren tarpeet edellä etenevälle prosessille. Tämä edellyttää nuorta auttavalta ammattilaiselta usein tiivistäkin rinnalla kulkemista ja kohtaamista nuoren omassa arkiympäristössä. Nuoret arvostivat Ohjaamon ohjaajien kokonaisvaltaista tukea ja valmiutta hoitaa asioita yhdessä nuoren kanssa. Nuori, jolla on elämässä monta haastetta ja kysymystä avoimena samanaikaisesti, tarvitsee intensiivistä ja kanssakulkevaa tukea. Sen vuoksi palvelujärjestelmässä on oltava resursseja toteuttaa myös jalkautuvaa ja laajassa palveluverkostossa nuoren mukana navigoivaa työtapaa. On tärkeää, että palveluverkoston paremmin tuntevalla tukihenkilöllä on jäsentynyt kuva nuoren elämänkokonaisuudesta.

  Nuorten tueksi tarkoitettujen toimintojen ja palveluiden paljous hämmentää, ja osa nuorista jää palvelujen tarjoaman tuen ulkopuolelle. Monilla ei yksinkertaisesti ole käsitystä saatavilla olevista palveluista. Tukea saadakseen nuoren on usein itse aktiivisesti haettava apua, mikä on monelle haastavaa. Harva osaa tunnistaa kaikkia tuen tarpeitaan, saati ilmaista niitä saatavilla olevien palvelujen mukaisesti. Tämän lisäksi nuoren on mukauduttava eri instituutioiden toimintatapoihin, järjestelmiin, ympäristöihin ja tavoitteisiin.

  Ohjaamon nuorilähtöinen kulttuuri, ammattilaisten kiinnittymättömyys tietyn instituution toimintaraameihin ja epämuodollisempi asema suhteessa eri viranomaistoimijoihin tarjoaa sinänsä hyviä lähtökohtia ohjausprosessille. Ohjaamoiden vahvuus on myös niiden mahdollisuus organisoida ja muovata toimintamalleja nuorten ja yhteisön ehdoilla. Onnistuneissa palveluprosesseissa keskeistä on, että nuorten omat intressit ja voimavarat ovat etusijalla. Tämä mahdollistuu vain nuorilähtöisessä, tilaa antavassa, rinnalla kulkevassa ja yhteisöllisessä kohtaamisessa.

  Vertaissuhteet ja yhteisöllisyys voimavarana

  Vaikka Ohjaamoita kehitetään tällä hetkellä palvelupisteiksi, joista nuori saa räätälöityä yksilöllistä tukea koulutukseen, työhön ja muuhun elämäntilanteeseensa, korostui sekä nuorten että ammattilaisten haastatteluissa Ohjaamon merkitys myös sosiaalisena yhteisönä. Monelle nuorelle Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto olivat aluksi yksinkertaisesti vain paikka, johon tulla päivittäin, tavata toisia ja saada säännöllisyyttä arkeen. Vertaisiksi koettujen toisten nuorten tarinat purkivat vaivihkaa myös leimaavan toiseuden kokemuksia siitä, että elämä oli kulkenut eri tavalla kuin monien muiden ikätovereiden.

  Väitöstutkimukseni valossa nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa ja toimenpide-ehdotuksissa tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan syrjään jäämisen sosiaalisiin ja yhteisöllisiin ulottuvuuksiin sekä erilaisiin nuoren voimavarat huomioiviin työ- ja koulutusmuotoihin, joissa nuorilla olisi mahdollisuus edetä sopivaan tahtiin.

  KM Sanna Toiviaisen kasvatussosiologian alaan kuuluva väitöskirja Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjinä väitöstilaisuudessa toimivat dosentti, yliopistonlehtori Tarja Tolonen (Helsingin yliopisto) ja dosentti, yliopettaja Jaakko Helander (Hämeen ammattikorkeakoulu) ja kustoksena emeritaprofessori Marjatta Vanhalakka-Ruoho (Itä-Suomen yliopisto).

  Väitöskirja on julkaistu sarjassa Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217. Tiede. ISBN 978-952-7175-84-2. Väitöskirjaa myy https://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkokauppa/kirjat.

  Lisätietoja:

  Sanna Toiviainen, Email: [email protected]