Patoturvallisuutta nyt ja ennen

Ensimmäiset vesimyllyt tulivat Suomeen 1300 -luvulla. Vesivoiman käyttöön ja omistusoikeuksiin liittyvät asiat tulivatkin varhain mietittäväksi. Mylläri oli arvostettu ja hyvin toimeentuleva ammatti 1500-luvulla. Myllyihin ei vielä liittynyt patoturvallisuusasiaa, mutta rakentamistekniikan kehittyessä alkoi isojen patojen rakentaminen, joiden yhteydessä patoturvallisuuskysymyksetkin tulivat esille.

Suomen vesivoima on rakennettu pääosin sotien jälkeen. Sata vuotta sitten elettiin vesivoimalaitosten kulta-aikaa. Ensimmäinen sähköä tuottava voimalaitos valmistui Tampereelle, Tammerkoskeen vuonna 1891. Vuosien 1919–1930 aikana vesivoimalaitosten koneteho tuplaantui reilusta 100 megawatista 200 megawattiin. Noihin aikoihin patoja rakennettiin vesivoimaa varten mm. Vuoksen vesistössä Tainionkoskella, Imatralla, Pankakoskella, Juankoskella; Kymijoen vesistössä Klåsarössa, Voikkaalla, Verlassa, Kissakoskella ja Kuusankoskella sekä Kokemäenjoen vesistössä Tammerkoskella, Valkeakoskella ja Kyröskoskella. Kajaanissa Ämmänkosken pato täyttää tänä vuonna yhtä paljon kuin Suomi - tasan 100 vuotta.  

Kuvituskuva: Soininkosken padon alavirta, Soininjoki, Virrat. Kuva: Milla Torkkel

Soininkosken padon alavirta, Soininjoki, Virrat. Kuva: Milla Torkkel

Patoturvallisuuden valvonnan vaiheita

Patoturvallisuusviranomainen on työskennellyt alkujaan vesihallituksessa ja vesipiireissä. Vuonna 1986 tuli vesihallituksen tilalle vesi- ja ympäristöhallitus sekä vesipiirien tilalle vesi ja ympäristöpiirit. Vuonna 1995 vesi- ja ympäristöhallitus muuttui Suomen ympäristökeskukseksi ja aluehallintoon perustettiin ympäristökeskukset. Vuonna 2010 patoturvallisuuden viranomaisvalvonta siirtyi ympäristökeskuksista alueellisille ELY-keskuksille ja Kainuun ELY-keskukseen tehtävät keskitettiin lopullisesti 2016. Tulevaisuus näyttäisi tällä hetkellä siltä, että patoturvallisuuden viranomaisvalvonnasta vastaisi seuraavaksi Kainuun maakunta.

Patojen valvonta automatisoituu ja rakenteita kunnostetaan

Kuluneen sadan vuoden aikana voimalaitosten pyörittäminen on päivitetty useimmissa kohteissa kaukokäytölle eikä padon vierellä enää monellakaan kohteella asu "patovahtia". Automaatio ja videovalvonta ovat tulleet jäädäkseen, mutta ihmissilmää ei kuitenkaan mikään tekniikka voi täysin korvata patojen käytön ja kunnon tarkkailussa.

Suomessa on noin 450 luokiteltua patoa, joiden käyttötarkoituksina vesivoimantuotannon ohella ovat esimerkiksi tulvasuojelu, kaivostoiminta, vedenhankinta ja virkistyskäyttö. Patojen rakennusbuumi on hiljentynyt, mutta olemassa olevien patojen ylläpito vaatii sitäkin enemmän resursseja.  Vesivoimakoneistojen elinikä on noin 30–40 vuotta. Useilla voimalaitoksilla koneistoja onkin uusittu. Käytössä on myös lähes sadan vuoden ikäisiä patorakenteita. Tämän ikäinen rakenne vaatii huolellista kunnossapitoa, tarkkailua ja mahdollisia kuntotutkimuksia. Vanhoja rakenteita onkin alettu kunnostaa useissa kohteissa. Massiiviset kunnostustyöt ovat parhaillaan menossa esimerkiksi Imatran padolla.

Kuvituskuva: Imatrankosken padon kunnostustyöt elokuussa 2017. Kuva: Milla Torkkel.

Imatrankosken padon kunnostustyöt elokuussa 2017. Kuva: Milla Torkkel.

Paperit sähköiseen muotoon

1980- ja 1990-luvuilla ruutuvihko toimi nykyisen sähköisen tietojärjestelmän ja asianhallintajärjestelmän tilalla. Vihkoihin kirjattiin muun muassa turvallisuustarkkailuohjelmat ja vahingonvaaraselvitykset. Lisäksi patoviranomaisen työtä oli auttamassa patoturvallisuuskansio, joka sisälsi kaikki padon tärkeät asiakirjat. Saman sisältöinen kansio piti olla padon omistajalla ja viranomaisella. Nykyisin rekisterin ja patoturvallisuuskansioiden virkaa hoitaa sähköinen patoturvallisuuden tietojärjestelmä, josta isommat (lakanakartat) ja pienemmät tiedostot on ladattavissa internetyhteydellä.  Patoturvallisuuslaki kuitenkin vaatii, että paperimuodossa oleva patoturvallisuuskansio on tulostettuna niin patoturvallisuusviranomaisella kuin padon omistajalla.

Kirjeposti on vuosien varrella muuttunut sähköpostiksi, skypettelyksi ja sometteluksi. Niin sisäisiä kuin asiakkaidenkin kanssa käytäviä kokouksia käydään toki edelleen kasvotusten, mutta myös videolaitteiden avulla. Viranomainen jopa twiittaa (@KainuunELY) ajankohtaisista patoasioista. Avoimuus ja online ovat löytämässä tiensä myös patoviranomaisen toimintamalleihin. Kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut, esimerkiksi padon määräaikaistarkastuksilla käydään edelleen paikanpäällä ja tämä koetaankin erityisen tärkeänä patoviranomaisen työssä.

Patoturvallisuuden tulevaisuusnäkymiä

Rakenteiden kunnostuksen ohella tänä päivänä puhutaan ilmastonmuutoksesta, sinisestä biotaloudesta, luonnon monimuotoisuudesta, kalatiehankkeista, pienten patojen purkamisesta ja koskien ennallistamisesta. Ilmastonmuutoksen myötä keskustellaan paljon mm. patojen purkukyvystä. Niin patojen rakentaminen kuin koskipaikkojen ennallistaminenkin vaatii laaja-alaista näkemystä asioista sekä eri alojen asiantuntijoiden tiivistä yhteistyötä, jossa myöskin patoturvallisuusviranomainen on mukana patoturvallisuuskysymysten osalta.

Lähteet

  • Suurpadot - Suomen osasto ry. 2010. Suurpadot - Suomen osasto ry 1960–2010, Historiaa ja toimintaa.
  • Suurpadot - Suomen osasto ry. 1991. Voimaa koskesta.
Muualla verkossa