Julkista työnvälitystä Tampereella 110 vuotta

Noin 110 vuotta sitten oltiin yhteiskunnassa huolissaan työllisyydestä, yhtälailla kuin tänäkin päi­vänä. Tuolloin jo pitkään vallinnut vaikea työllisyystilanne, varsinkin talvisin kaipasi puolueetonta työnvälitystoimintaa. Niinpä Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi Helsingissä vuonna 1902 pidetyn komitean esityksen perustaa maamme suurimpiin kaupunkeihin, kuten Tampere, kunnalli­nen työnvälitystoimisto. Tampereella työnvälitystoimisto aloitti toimintansa 6.3.1904.

Aluksi toimistoa hoiti yksi mies A.A.Lagerström, jonka kaupunginvaltuusto oli valinnut toimiston johtajaksi. Toiminnan alkuvaiheessa kaupunki tarjosi työttömille metsätöitä ja avusti työkalujen hankinnassa, sekä matkakustannuksissa. Kaupungin järjestämistä töistä käytettiin nimitystä hätä­aputyöt ja myöhemmin kyseisiä töitä järjestettiin myös mm. viemäröinti- ja kaapelitöissä, sekä ka­tujen päällystystöissä. Tampereella henkikirjoilla olleille palvelut olivat maksuttomia, eivätkä ulko­paikkakuntalaiset, kuten pispalalaiset tai messukyläläiset, päässeet hätäaputöihin. Ne oli tarkoitettu tamperelaisille ja etusi­jalla suurperheellisille. Ulkopaikkakuntalaisetkin otettiin 50 pennin sisään kirjoitusmaksun mak­settuaan asiakkaiksi, joille välitettiin muita töitä.

Näin julkinen työnvälitys Tampereella oli lähtenyt käyntiin, ja vaikka toimistoa yritettiin tuoda ih­misten tietoisuuteen, ei tieto tavoittanut kovin laajasti työnhakijoita, vaan he kävivät entiseen mal­liin kysymässä töitä suoraan työnantajilta. Tampereellahan on teollisuudella pitkät perinteet tampe­relaisten elättäjänä ja tuolloin teollisuus kasvoi ja kehittyi koko ajan. Tampereen toimiston ensimmäisen vuosikymmenen aikana ei tapahtunut kovin suuria muutoksia työttömyysluvuissa.

Sittemmin 1920-luvulla alkoi työnvälitystoimisto olla jo tutumpi ja toimistossa asiointi vilkastunut niin, että tarvittiin lisätiloja, sekä henkilökuntaa. Miehille ja naisille erotettiin omat sisäänkäynnit, koska naiset pelkäsivät rähiseviä miehiä. Työllisyystilanne parantui teollisuuden kehittymisen myötä. Koneellistuminen toi tilauskantojen lisääntymistä, sillä uusia tuotteita alettiin valmistaa ku­ten: autoja, moottoripyöriä, polkupyöriä, tuulitakkeja, kumisaappaita, posliiniastioita, emalikatti­loita jne. eikä tuotanto enää pystynyt vastaamaan kysyntään. Asukasluku kasvoi ja sitä myötä lii­kenne, joten linja-autoliikenne aloitti Tampereella 1920-luvun alussa toimintansa. Myös laivalii­kenne kasvoi. Ihmisten vaurastuttua palvelualatkin alkoivat työllistää lisää, sillä alettiin käymään ra­vintoloissa, elokuvissa, kahviloissa jne.

Kuvituskuva naisesta työnhaussa. Kuvan alalaidassa teksti: naisosastolla välitetään runsaasti teollisuuden työpaikkoja. Naisosaston hoitaja Irja Nieminen.Kuva: Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston arkisto

Tampereen työnvälitystoimisto laajeni ja toiminta kehittyi vuosi vuodelta, sillä työnantajat oppivat käyttämään palvelua ja työnha­kijoidenkin keskuudessa toimisto oli tullut tutuksi. Kehitys oli melko tasaista 1950-luvulle saakka, aino­astaan sodat aiheuttivat epävakautta. Tosin teollisuuskaupunkina sota-ajatkin toivat työtä tam­perelaisille, sillä erilaisia tarvikkeita tarvit­tiin koko ajan rinta­malla.

Sotien jälkeen työtä oli taas uudisrakennustoiminnassa. Uusia kau­punginosia kaavoitettiin ja raken­nettiin useita julkisia rakennuksia. Myös omakotitalojen rakentaminen oli tuolloin vilkasta. Työn­väli­tystoimisto lisäsi palvelujaan, sillä tamperelaisia alettiin välittää myös Ruotsiin töihin. Vuonna 1950 perustettiin ammatinvalinnanohjaus, sekä alettiin kiinnittää huomiota invalidienkin työnväli­tykseen.

Työvälityksen toimintaa haluttiin entisestäänkin tehostaa, joten 2.6.1959 säädetyn työnvälityslain keskeisin uudistus oli työvoimahallinnon keskittäminen valtion viranomaisten hoidettavaksi vuo­desta 1961 alkaen. Samana vuonna Tampereen työnvälitystoimisto muutti uusiin tiloihin Kauppa­kadulle. 1960-luvulla koko Tampereen kaupunkikuva alkoi muuttua. Kotitaloudet alkoivat koneel­listua, hankittiin televisioita, puhelimia, pesukoneita ja autoja. Väkiluku kasvoi ja teollisuus sekä palvelualat työllistivät tamperelaisia. Vuonna 1973 lain myötä muutettiin työnvälitystoimistot työ­voimatoimistoiksi, ja vuonna 1976 Tampereen työvoimatoimisto sai oman työvoimantalon Itsenäi­syydenkadulta, sillä paikalliseen työvälitykseen liittyvät toimet, kuten ammatinvalinnanohjaus ja piiritoimisto, oli saatu saman katon alle.

1980-luvulle tultaessa alkoi tietotekniikka näyttäy­tyä enenevässä määrin työpaikoilla. Tampereen työ­voimatoimistossa siirryttiin vuonna 1986 tietokone­kantaan ja asiakaskorteista luovuttiin. Vuotta aikai­semmin työttömyyskortisto lakkautettiin ja työttö­myysturva-asiat siirtyivät työttömyyskassojen ja Kansaneläkelaitoksen hoidettavaksi. Vuosikymme­nen lopulla vietettiin yleistä kulutusjuhlaa, työpaik­koja oli ja rahaa käytettävissä, lainaakin otettiin köykäisin perustein.

Kunnes sitten seuraavan vuosikymmenen alussa tilanne muuttui yhteiskuntamme yhdeksi pahim­mista lama-ajoista. Työpaikkoja ei enää ollut ja työttömyys räjähti ennen näkemättömiin lukemiin. 1990-luvun puolivälissä tilanne alkoi hiljalleen korjaantua ja 2000-luvulle tultaessa näkyvim­pänä uudistuksena oli sähköisten palvelujen kehittäminen. Perustettiin Tampereen toimistolle omat verkkosivut, jota kautta tiedotettiin asiakkaille palveluista, joka kehitys on jatkunut voimakkaana tähän päivään asti.

2010-luvulla koettiin ehkä suurin toimintamallin muutos työnvälityspalvelujen muututtua moni­kanavaiseksi ja palveluja tarjotaan palvelutarpeen mukaan. Sähköisiä kanavia suositaan ja kehite­tään koko ajan. Uudenlaisia kanavia työnvälittämiseen kehittyy hurjaa vauhtia. Twitterit, Faceboo­kit, LinkedInit, erilaiset työnhakuun liittyvät verkkosivustot, kuten Haussa.fi, te-palvelut.fi jne eivät liene enää monellekaan työnhakijalle vieraita.

Kaiken kaikkiaan julkista työnvälitystä Tampereella on harjoitettu jo 110 vuotta. Toimisto on näh­nyt niin nousu- kuin laskukausiakin. Palveluja on kehitetty kautta vuosikymmenien ja hoidettu työllisyyttä. Vaikka monenlaisia toimintamalleja ja myllerryksiä on koettu, on tamperelainen julki­nen työnvälitys aina pyrkinyt kulkemaan ajan mukana ja uudistumaan sen myötä asiakkaiden tar­peita kuunnellen. Kuitenkaan perusasia ei ole näiden vuosi­kymmenten aikana muuttunut: pyrkiä löytämään sopiva työpaikka työnhakijalle ja sopiva työntekijä työnantajalle.