Karvianjoen raakujen seurantatoimia ja tuloksia, Satakunta

Jotta kunnostuksien onnistumista ja kunnostusalueiden kehittymistä voidaan tarkastella pitkällä aikavälillä, on tärkeää tehdä seurantatoimia hankkeen kunnostamilla alueilla. Hankkeen puitteissa tehdään Redox- ja naulatestejä, jotka kertovat jokipohjan happitilanteesta, seurataan poikasten selviytymistä luonnonkasvatuksessa sekä tehdään sähkökoekalastuksia, joilla selvitetään raakun isäntäkalakantojen tilaa.

Jokihelmisimpukoiden kartoitus

Vuoden 2024 aikana suurimmalla raakkuesiintymällä on tarkoitus tehdä tarkempi raakkujen tilan ja esiintymän koon arviointi. Karvianjoella raakut ovat keskittyneet pienelle alueelle, jolloin koko joen kattavaa raakkujen etsintää ja kartoitusta ei ole mielekästä tehdä. Aikaisemmin alueella on tehty esiintymän arviointia vuosina 2017 ja 2022 ns. linjalaskenta menetelmällä, jossa sukeltamalla on laskettu joen pohjassa olevat raakut joen poikki ja tietyltä leveydeltä ja tulosten perusteella on arvioitu koko esiintymän koko. Kesällä 2024 on tarkoitus tehdä samanlaista raakkujen linjalaskentaa aikaisemmilta linjoilta, minkä lisäksi raakut nostetaan joen pohjasta ylös ja mitataan. Tällä tavalla saadaan selville raakkujen kokojakauma, joka kertoo puolestaan ikärakenteesta. Vaikka on tiedossa, että Karvianjoen raakkukanta on vanhaa ja suurikokoista, tällä tavalla saadaan tarkempaa tietoa aiheesta. Lisäksi voidaan arvioida kuolleiden yksilöiden määrää ja nähdään, millä tasolla kuolleisuus on, jolloin voidaan tehdä kohdennettuja toimia nopealla aikataululla sukupuuttouhan välttämiseksi. Esimerkiksi aikuisten siirto Konneveden tutkimusasemalle vahvistumaan tai siirto johonkin Karvianjokeen laskevaan puroon voidaan tehdä kartoituksen ja mittauksen jälkeen, kun raakut ovat jo nostettu jokipohjasta pois.

Poikasten soralaatikkokasvatus

Poikastuotanto Konnevedellä mahdollistaa poikasten tehokkaan kasvun, mutta niitä on hyvä siirtää luonnolliseen ympäristöön kasvamaan noin vuoden iässä tai 1 mm kokoisina. Silloin ne ovat tarpeeksi vahvoja ja todennäkösyys selviytymiselle hyvä. Poikasia on kuitenkin syytä kasvattaa suljetuissa kasvatusrakenteissa kuten soralaatikoissa tai reikälevyissä, jotta niiden kasvua ja selviytymistä voidaan seurata. Myös kunnostukset täytyy tehdä ennen poikasten vapautusta jokipohjaan ja alueen toimivuus testata. Kuitenkin totuttautuminen kotijokensa veteen on syytä aloittaa heti kuin mahdollista.

Hankkeen puitteissa vietiin syksyllä 2023 soralaatikossa 119 yksilöä noin 1,5 –vuotiaita raakunpoikasia kasvamaan kotijokeensa. Karvianjoen poikastuotto ja –tilanne on hyvin heikko, mistä kertoo se, että kahden vuoden kasvatustyöllä luontoon saatiin palautettua vain vähän yli sata yksilöä. Vaikka kasvatuspaikka on hyvä ja kunnostuksilla parannettu, kiintoaines on Karvianjoella ongelma, joten soralaatikkoa seurataan noin kuukauden välein ja sen verkkoja käydään putsaamassa, jotta poikasille on jatkuvasti tarjolla hapekasta vettä. 

Poikasten kasvu ja selviytyminen selvitetään 2024 kevät-kesän aikana, kun laatikko nostetaan vedestä, avataan ja poikaset etsitään ja lasketaan. Jos kasvua on tapahtunut tarpeeksi, voidaan poikaset siirtää suuremman verkon kasvatuslaatikkoon, mikä vähentää putsaustarvetta merkittävästi. Poikaset olisi hyvä vapauttaa vasta, kun ne ovat isompia, jolloin ne ovat helpommin havaittavissa ja myös vahvempina, jotta selviytymisen mahdollisuus kasvaa, joten poikasvapautukset tehdään myöhemmässä projektin vaiheessa. 

Maaliskuussa 2024 tarkastettiin raakunpoikasten tilanne käymällä läpi kasvatuslaatikon sora ja etsimällä raakkuja mikroskoopin alla. Syystulvien ja vaikean talven jälkeen iloksi huomattiin osan poikasista selvinneen; 22 kpl elävää ja kasvanutta poikasta löydettiin. Ne vietiin takaisin samaan kohtaan purossa kahdessa eri kasvatuslaatikossa kasvamaan mahdollisimman isoiksi ja vahvoiksi hankkeen loppupuolella häämöttävää lopullista vapautusta varten.

Naulatestit

Naulatestillä voidaan tarkastella ja seurata jokipohjan happipitoisuutta. Pohjan happipitoisuus on erityisesti raakun poikasille kriittinen tekijä, koska ne kaivautuvat useammaksi vuodeksi soran sisälle kasvamaan ja vähähappisissa oloissa ne kuolevat. Hyvä happipitoisuus kertoo myös sorapohjan huokoisuudesta ja pehmeydestä, joka on tärkeää kaivautumisen onnistumiseksi, mutta myös yksilöiden liikkumisen kannalta; kovassa pohjassa yksilöt jämähtävät paikalleen ja tämä onkin ongelma Karvianjoella. 

Naulatestin ideana on työntää noin 20 cm pitkä pinnoittamaton naula jokipohjaan ja noin kuukauden päästä tarkastella sen ruostumista. Ruostuminen kertoo siitä, onko jokipohjassa happea ja veden vaihtuvuutta ja pitkän naulan avulla voidaan tutkia, kuinka syvälle hyvä happitilanne jatkuu. Naulatestejä tehdään kaikissa kunnostettavissa kohteissa ennen kunnostuksia, jotta saadaan lähtötilanne kunnostuksille. Kunnostusten jälkeen tehdään samoille paikoille naulatestit uudestaan, ja oletettavasti tilanne on parantunut. Naulatestejä voidaan tehdä vuosien päästä kunnostuksista, jotta nähdään, onko tilanne muuttunut suuntaan tai toiseen. 

Naulatestejä tehdään jo kunnostetulla Karvianjoen sivu-uomalla kesällä 2024. Paikalta saadaan tietoa kunnostusten onnistumisesta ja niiden perusteella voidaan pohtia mahdollisia jatkotoimia alueelle kunnostusten ja/tai poikasistutusten muodossa. Jos uusien kunnostuskohteiden kartoitustyöt saadaan valmiiksi kesän 2024 aikana, voidaan paikoille tehdä naulatestit syksyllä 2024, jolloin saadaan selville kohteiden lähtötilanne kunnostustarpeille. 

Redox-mittaukset

Redox-mittarilla määritetään jokiveden sekä pohjasoraikon huokosveden pelkistyspotentiaalia, joka kertoo kohteiden happitilanteesta. Redox-mittauksien ja naulatestien tulokset pitäisi olla linjassa keskenään, koska ne mittaavat yhtä lailla pohjan happipitoisuutta. Redox-mittauksia on tarkoitus tehdä kesän 2024 aikana Karvianjokeen laskevalla sivu-uomalla ilmentämään kunnostusten onnistumista. Redox-mittaukset tilataan ostopalveluna, mutta pyritään tekemään samaan aikaan naulatestien kanssa. 

Sähkökoekalastukset

Sähkökoekalastuksella pyritään selvittämään kalakantojen rakennetta ja tiheyksiä. Menetelmä sopii erityisen hyvin puroille ja virtavesille. LIFE Revives –hankkeessa raakun isäntäkalojen, taimenen ja lohen, esiintymistä seurataan erityisellä mielenkiinnolla, koska ne vaikuttavat oleellisesti raakun elinkiertoon ja uusien sukupolvien syntymiseen. Sähkökoekalastuksia varten valitaan edustava otos tutkittavasta alueesta ja kalastuksen tekee asiantunteva henkilö. Kalat tainnutetaan veteen johdetulla sähkövirralla ja pyydystetään haavilla, minkä jälkeen lajit tunnistetaan ja yksilöt mitataan kalojen ollessa nukutuksessa. Kalat vapautetaan toimenpiteen jälkeen ja menetelmä ei vahingoita kaloja. 

Karvianjoella tehdään sähkökoekalastuksia vain syksyisin määrittämään isäntäkalojen tilaa ja tiheyksiä. Syksyllä 2022 tehtiin sähkökoekalastus 3 kohteella Länsi-Suomen kalatalouskeskuksen toimesta. Vuoden 2024 syksyn aikana olisi tarkoitus tehdä sähkökoekalastuksia uusilta kartoitetuilta ja kunnostettavilta kohteilta isäntäkalatilanteen selvittämiseksi ennen kunnostusten aloittamista. Jo kunnostetun sivu-uoman isäntäkalatilannetta kunnostusten jälkeen arvioidaan vuonna 2025, jotta mahdollisten lisäkunnostusten vaikutukset ehtivät myös näkymään tuloksissa.