Yhteistyössä

LIFE Revives -hanke

Jokihelmisimpukan eli raakun elinympäristöjen kunnostaminen

Oikopolut

Kunnostustoimet Satakunnassa

Kunnostuksia tehdään, jotta pikkuraakuille olisi paikka missä kasvaa ja kehittyä ja mahdollisesti aikuisia yksilöitä voidaan siirtää parempaan paikkaan sukupuuttouhan alta pois. Nykyiset raakkujen elinympäristöt Karvianjoella ovat hankalat kunnostaa, joten niiden kunnostumahdollisuuksia selvitetään vuoden 2024 aikana. Lisäksi uusia alueita kartoitetaan sekä raakku- että taimenkunnostuksille Karvianjoen sivupuroilla. Karvianjoen porukunnostuksiin tullaan käyttämään pienimuotoisia kunnostuksia, mikä tarkoittaa pohjan parannusta Hartijoki-menetelmällä, kiveämistä siirtämällä rantapenkereen kiviä takaisin virtaan, puuaineksen lisäämistä puroon monipuolistamaan elinympäristöä, mutta myös puhdistamaan jokipohjaa. Soraistuksilla ja sora-alueiden tekemisellä luodaan kutupaikkoja taimenille kantojen vahvistamiseksi ja raakuille puhdasta ja kuohkeaa sorapohjaa, jossa sekä aikuiset että poikaset menestyvät.

Jokikunnostukset

Kunnostuksia on aloitettu Etelä-Pohjanmaan puolella Karvianjokeen laskevalla sivu-uomalla vuoden 2023 kesällä. Noin 100 metrin matkalla kunnostettiin jokipohjaa niin kutsutulla Hartijoki-menetelmällä, jossa joen soraa muokataan ja möyhennetään, jotta soran kovettama sedimentti ja liete saadaan pois ja sorasta tulee ilmavaa ja kuohkeaa. Lisäksi alueelle tuotiin sekä taimenille että raakuille sopivaa kutusoraikkoa, ja tehtiin niin kutsuttu poikaskivikko raakuille, johon voidaan istuttaa pieniä raakkuja. Kunnostustöiden toimivuutta seurataan vuoden ajan ja lisätöiden mahdollisuutta selvitetään.

Kuva tummavetisestä joesta, jossa pilkottaa kiviä.
Karvianjoen sivu-uomilla on tehty purokunnostuksia raakkujen ja taimenten hyväksi. Kuva: Lotta Mäkinen

Muita potentiaalisia kunnostuskohteita kartoitetaan ja etsitään vuoden 2024 aikana. Koska raakku on vaatelias laji, tarvitaan tarkat selvitykset siitä, minkälaiset kohteet voisivat sopia nyt tai ainakin kunnostusten jälkeen raakkujen uudeksi kodiksi. Ennen kartoituksia maanomistajilta tullaan kysymään niihin lupa. Alueiden ollessa soveltuvia kunnostuksille, maanomistajien kanssa sovitaan ja suunnitellaan yhdessä kaikkia miellyttävä tapa toteuttaa toimet. Kartoitus ja kartoituksen jälkeiset kunnostusehdotukset tilataan ostopalveluna ja kunnostukset pyritään tekemään vuosien 2024-2025 aikana. Sivulle tullaan päivittämään tietoja jokikunnostusten etenemisestä.

Kankaanpään alueella tehdään Helmi-elinympäristöohjelmassa pienvesien ja rantaluonnon kunnostusta, joten yhteistyötä purokartoituksen ja –kunnostusten kanssa tullaan tekemään.

Poikaskasvatus ja palautus kotijokeen

Jokihelmisimpukan elinkierto on melko monimutkainen. Kaikki alkaa, kun koiras laskee siittiöitä veteen loppukesästä, jotka kulkevat veden virran mukana naaraan kiduksille, jossa munasolut hedelmöittyvät. Naaraan sisällä syntyy hedelmöittyneistä munasoluista pienen pieniä glokidium-toukkia tai glokidioita, jotka naaras vapauttaa veteen veden lämmön viiletessä syys-lokakuussa. Glokidiota voi olla monta kymmentä miljoonaa vedessä ja niiden on tärkeä kiinnittäytyä joko lohen tai taimenen kiduksiin, jossa toukkien elämä voi jatkua. Siksi on tärkeää, että raakkupurossa on myös tarpeeksi vahva raakun isäntäkalakanta. Pienemmät kalayksilöt soveltuvat parhaiten glokidioiden kasvupaikaksi. Jokien välillä on myös vaihtelua siinä, onko taimen vai lohi parempi kala glokidioiden kiinnittymisen kannalta. Esimerkiksi Karvianjoella on tutkittu, että taimen soveltuu paremmin glokidioiden kiinnittymisalustaksi. 

Kun glokidiot ovat kypsyneet ja kasvaneet noin 9 kk kalan kiduksilla, ne tipahtavat pieninä simpukoina jokipohjaan ja pyrkivät kaivautumaan hiekan sisään kasvamaan ja turvaan pedoilta. Tämän takia tarvitaan huokoista soraa jokipohjaan, jossa happea on runsaasti. Raakut kaivautuvat pintaan noin 5 vuoden jälkeen, ja sukukypsyyden ne saavuttavat 15-20 vuoden iässä, minkä jälkeen uusia raakkuja voi kehittyä. 

Karvianjoen jokihelmisimpukat eivät ole lisääntyneet luonnossa vuosikymmeniin, mistä osoittaa nuorien yksilöiden puuttuminen raakkuesiintymistä ja se, että taimenten kiduksia tutkittaessa glokidoita tai putoamisvalmiita raakkuja ei ole löytynyt. Jotta kannan tulevaisuus voidaan taata, on Karvianjoen raakkuja viety tämän ja aikaisempien raakkuhankkeiden aikana Konneveden tutkimusasemalle, jossa on uraauurtava jokihelmisimpukkakasvattamo. 

Kuva harmaasta isosta kasvatusaltaasta, jossa raakut ovat veden alla ja kaivautuneena tummaan soraan
Raakkujen poikastuotantoa pyritään parantamaan Konneveden tutkimusasemalla raakkujen laitoskasvatuksella. Kuva: Lotta Mäkinen

Vuoden 2021 loppukesästä saatiin glokidioita aikuisista, jotka tuotiin tutkimusasemalle Freshabit LIFE IP-hankkeen aikana. Glokidiota tartutettiin onnistuneesta taimenen kiduksiin, jossa ne kasvoivat pikkuraakuiksi vuoden 2022 kesään mennessä. Poikasia on hoidettu tutkimusasemalla erilaisilla kasvatustavoilla, mutta koska Karvianjoen raakut ovat jo vanhoja, niiden sukutuotteet eivät ole parasta mahdollista laatua, ja vain pieni osa alkuperäisestä määrästä selvisi yli vuoden ikään. Jäljelle jääneet yksilöt vietiin LIFE Revives -hankkeen aikana kunnostetulle jokipätkälle kasvamaan soralaatikossa syksyllä 2023 ja niiden tilanne katsotaan vuoden 2024 kevään aikana. 

Raakunpoikasia kaadetaan muoviastiasta soralla täytettyyn puiseen kasvatusastiaan
Alle millimertin kokoiset raakunpoikaset pääsevät totuttelemaan Karvianjoen veteen yhdessä sen sivu-uomista. Kuva: Carita Rantamo

Uusia aikuisia on tuotu asemalle vuoden 2023 aikana, mutta niistä saatiin vain pieni määrä glokidioita. Niistäkin pyritään kasvattamaan luontoon lähteviä yksilöitä. Tilanne poikastuotannossa on kuitenkin hälyttävä, koska vanhat yksilöt eivät jaksa tuottaa hyvälaatuisia jälkeläisiä. Uusia aikuisia on tarkoitus tuoda tutkimusasemalle lisää vuoden 2024 aikana ja uusia luonnossa tapahtuvia kasvatusmenetelmiä selvitetään.

Päivitetty: 14.03.2024