Järvilohen luontaisen elinkierron palauttaminen Ala-Koitajokeen ja elinympäristökunnostukset
Taustaa
Ala-Koitajoki oli ennen vesivoimarakentamista yksi merkittävimmistä Saimaan järvilohen lisääntymisalueista. Alapuoliseen Pielisjokeen rakennetut Kuurnan ja Kaltimon voimalaitokset estävät järvilohen luontaisen nousun Ala-Koitajokeen. Suurin osa Ala-Koitajoen virtaamasta on ohjattu Pamilon voimalaitoksen käyttöön.
Korkein hallinto-oikeus antoi 29.1.2013 päätöksen, jonka mukaan Pamilon vesivoimalaitoksesta tulee ohijuoksuttaa vettä Hiiskosken padon kautta Ala-Koitajokeen loka-maaliskuussa vähintään 4 m3/s ja huhti-syyskuussa vähintään 6 m3/s aiemman 2 m3/s sijaan määräajan. Lisäksi päätöksessä määrättiin, että kuuden vuoden kuluttua päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta Vattenfallin oli Pamilo Oy:n edustajana sekä omistajana jätettävä AVIin hakemus Ala-Koitajoen vähimmäisjuoksutuksen ja kalatalousvelvoitteen muuttamisesta ja tarkistamisesta. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätös 13.12.2019 säilytti Ala-Koitajoen virtaamaan keskimääräisenä 5 m3/s juoksutuksena myös tulevaisuudessa.
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Pamilo Oy:n oli selvitettävä riittävin tutkimuksin ja seurantojen avulla eri juoksutusvaihtoehtojen merkitys Ala-Koitajoen kalannalle, järvilohen poikastuotannolle ja kannan ylläpidolle sekä taloudellisista vaikutuksista energiantuotannolle. Vaikutusten seuranta oli tehtävä yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa.
Kyseessä oli ainutkertainen mahdollisuus tutkia ja kokeellisesti selvittää onnistuuko kokonaan viljelyn varassa olevan kalalajin palauttaminen luontaisesti lisääntyväksi. Koska KHO:n päätöksessä määrätty lisäjuoksutus oli määrätty kestämään vain 7 vuotta - keskimäärin yhden lohisukupolven ajan - oli kyseinen aika käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. Mikäli luontainen lisääntyminen onnistuttaisiin palauttamaan, voitaisi järvilohen säilyttäminen hoitaa biologisesti nykyistä tarkoituksenmukaisemmin ja myös aiempaa pienemmin kustannuksin.
Tutkimus- ja toimintasuunnitelma
Ala-Koitajoen virtaaman lisääminen muutti oleellisella tavalla koko jokiuoman olosuhteita. Muutosten merkityksestä järvilohen lisääntymisessä ja poikastuotannosta ei voitu saada selvyyttä ilman kokeellisia töitä ja olosuhteiden tarkempia mittauksia.
Vuonna 2013 laaditussa runkosuunnitelmassa on kuvattu tärkeimmät luontaisen lisääntymisen käynnistämiseen ja toteutumisen arviointiin kytkeytyneet kokonaisuudet sekä niiden selvittämiseen käytetyt menetelmät. Eri tekijät linkittyivät saumattomasti toisiinsa. Yhden osatekijän tulokset vaikuttivat suoraan muiden osatekijöiden ratkaisuihin. Järvilohen luontaisen palauttamisen testaaminen oli hyvin monivaiheinen kokonaisuus, ja siksi eri osatöitä ja niiden yksityiskohtaista sisältöä jouduttiin täsmentämään erillisissä vuositason suunnitelmissa.
Keskeisiä toimenpiteitä olivat mm. tiettyjen koskialueiden kalataloudelliset kunnostukset sekä kaivinkonetyönä että helikopterin avustuksella, kunnostettujen alueiden toimivuuden seuranta mm. sähkökoekalastuksin, kutupaikkojen ja -pesien paikantaminen ja laskenta snorklaamalla, mäti- ja pienpoikasistutukset, emokalojen siirrot, vaelluspoikasten pyynti/siirrot ja merkintä, kalamerkintä- ja radiolähetin seuranta sekä DNA-analyysit.
Elinympäristökunnostukset
Ala-Koitajoella toteutettiin mittavat elinympäristökunnostukset järvilohille sopivien kutu- ja poikastuotantoalueiden rakentamiseksi, hankkeen aikana valmistui mm. 135 kutusoraikkoa ja noin 5-6 ha poikastuotantoalueita.
Kaivinkonetyönä kunnostetuilla koskilla pohjan rakenteet, kasvillisuus ja pohjaeliöstö tuhoituivat usein melko laajalti. Kasvillisuus palautuu kunnostuksen jälkeen hitaasti, joten sammalten peittävyys koskessa voi olla jopa kymmeniä vuosia vähäinen. Helikopterikunnostuksessa osa pohjasta säilyi koksemattomana, jolloin kasvillisuus ja eliöstä palautuvat nopeammin.
Konekunnostutetuille koskille siirtoistutettiin vesisammalta siirtämällä sammalta kasvavia kiviä kunnostamattomilta alueilta, käsin nostelemalla ja uittamalla esim. veneen tai jollan avulla siirtokohteelle. Myös sammalta kasvavia puunkappaleita ja oksia siirrettiin uusille alueille.
Tuloksista
Kutu- ja poikasalueiden kunnostukset onnistuivat, sillä jokeen kutemaan siirretyt lohet pysyivät joessa ja kutivat kunnostetuille sorakoille. Myös mäti selviytyi hyvin ja paikka paikoin villien kesänvanhojen poikasten tiheydet olivat hyviä. Poikasten talviaikainen kuolleisuus oli kuitenkin suurta, minkä vuoksi vanhempien poikasten määrä on jäänyt alhaiseksi.
Talviaikaisen kuolleisuuden syitä ei toistaiseksi tunneta, mutta ne voivat olla yhteydessä pieneen talvikauden (1.10.–31.3.) virtaamaan (4 m3/s). Poikasten talvikuolleisuuden lisäksi joen suuri petokalakanta (kuha, hauki, made, ahven) vähentää vaelluspoikasten määrää tehokkaasti.
Seurantatulosten perusteella Ala-Koitajoen lisätty virtaama ja jo toteutetut elinympäristökunnostukset eivät ole vielä riittäviä järvilohen luontaisen elinkierron syntymiseksi.
Kuva: järvilohen kutupesien kartoitusta Hiiskoskella (RKTL/Luke)
Lue lisää
Järvilohen palauttaminen Ala-Koitajokeen 2017-2019: loppuraportti (pdf)
Tutustu näihin
Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset:
ely-updated 05.11.2021