Saimaa salmon

Endangered salmonids in the Saimaa lake system

Saimaan uhanalaiset lohikalat, logo

Kestävä kalastus

Kalastuslain (379/2015, 1 §) tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu. Kestävällä kalastuksella tarkoitetaan kalakannan verottamista siten, että kannan uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus säilyy.

Valtioneuvoston asetuksessa kalastuksesta, ns. kalastusasetuksessa (1360/2015) säädetään rauhoitetuista kalalajeista ja -kannoista, sekä kalojen pyyntimitoista. Tarkista aina ennen kalastusta myös mahdolliset valtioneuvoston asetusta korkeammat alamitat. Lisäksi vapaa-ajan kalastuksessa Vuoksen vesistöalueella on sallittua enintään yhden rasvaeväleikatun järvilohen saaliiksi ottaminen kalastajaa ja vuorokautta kohti. Kalastus kohojen avulla pinnan läheisyyteen tai väliveteen asetetulla kalatäkyisellä koukkupyydyksellä sekä rasvaeväleikatun järvilohen kalastus 1.6. – 31.8. välisenä aikana on kielletty järvilohen keskeisellä vaellusreitillä sekä Kuolimossa.

Ajantasalla olevat kalastuslain ja -asetuksen mukaiset, sekä ELY-keskuksen päätöksellä asetetut kalastusta koskevat rajoitukset löytyvät maa- ja metsätalousministeriön kalastusrajoituspalvelusta.

​​​​​Ohjeita kestävään kalastukseen:

  • Laske pyyntimittojen vastainen, rauhoitettu tms. kala välittömästi takaisin veteen (KalL 58 §).
  • Vähennä koukkujen määrää vieheissä ja täkyrakseissa. Kalan irrottaminen helpottuu eikä kala vahingoitu.
  • Käytä pihtejä, solmutonta ja kumipintaista haavia sekä vesiastiaa kalan vapautuksen apuna. Kalat selviävät paremmin vapautuksesta.
  • Käytä enintään 2-4 verkkoa. Kalastuslaki rajoittaa verkkojen määrän enintään 240 metriin pyynti- tai venekuntaa kohden (KalL 49 §).
  • Vältä tiheiden verkkojen käyttöä. Hyvän yleisverkon solmuväli on 55 mm.
  • Kalasta monipuolisesti eri lajeja.
  • Selvitä paikalliset kalastusrajoitukset aina ennen kalastusta.
  • Huomioi myös ympäristö (mm. roskat, siimat, koukut, verkkomerkit, köydet, painot, kala- ja raputaudit, lintujen pesintä, norppa, kasvillisuus ja melu)

Vapauta rasvaevälliset järvilohet ja -taimenet

Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kokonaan sisävesissä leveyspiirin 64´00´ N eteläpuolella. Rauhoitus ei koske taimenta, joka on pyydetty pirosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä. Rauhoitettu joessa ja purossa syyskuun 1 päivästä marraskuun 30 päivään (VNA 1360/2015, ns. kalastusasetus, 1 §).

Rasvaevällinen järvilohi on rauhoitettu kokonaan Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistöissä. Rasvaevätön järvilohi on rauhoitettu kesäkuun 1 päivästä elokuun 31 päivään keskeisellä vaellusreitillä Vuoksen vesistössä. Järvilohi on rauhoitettu joessa ja purossa elokuun 1 päivästä marraskuun 30 päivään (VNA 1360/2015, ns. kalastusasetus, 1 §).

Saaliskiintiö

Vapaa-ajan kalastuksessa Vuoksen vesistöalueella on sallittua enintään yhden rasvaeväleikatun järvilohen saaliiksi ottaminen kalastaa ja vuorokautta kohti (VNA 1360/2015, ns. kalastusasetus, 4 §).

  • Järviloheen ja -taimeneen kohdistuva kalastuspaine on tällä hetkellä liian suuri. Kalastuslain uudistus toi osaltaan nopeasti vaikutuksia ja lisäsi selkeäasti kudulle palaavien emokalojen määrää. Vuosittaisista tuki-istutuksista huolimatta lisääntymisikään selviää edelleen liian vähän kaloja. Järvilohella ja taimenella, joiden luontaiset lisääntymisalueet ovat patojen takana, tämä on nähtävissä emokalatilastoista.

    Emokaloilla tarkoitetaan syksyisin patojen alta pyydettyjä sukukypsiä kaloja. Näiden kalojen sukutuotteet lypsetään ja käytetään edelleen kalanviljelylaitoksissa. Nykyisin emokaloja siirretään myös merkittävissä määrin nousuesteiden yli kutu- ja lisääntymisalueille.

    Rasvaeväleikkausten avulla eriytetään kalastettavaksi tarkoitetut kalayksilöt säilytettäviksi tarkoitetuista yksilöistä. Rasvaevälliset kalat ovat joko luonnossa syntyneitä tai vaelluspoikasia eli jokialueistukkaita kannanhoitoa varten. Mätirasiat ovat hyvä vaihtoehto vaelluspoikasten istuttamiselle joen poikastuotantoalueiden ollessa kunnossa. Nämä istukkaat leimaantuvat istutus- tai synnyinjokeensa ja osaavat sukukypsinä palata takaisin jokialueille lisääntymään. 

    Rasvaeväleikatut järvilohet ja -taimenet istutetaan kalastajia varten. Nämä kalat istutetaan järvialueille, eivätkä ne osaa pääsääntöisesti vaeltaa virtavesiin lisääntymään. Rasvaeväleikattuja kaloja voi ottaa saaliiksi pyyntimittoja ja saaliskiintiöitä noudattaen.

    Kalastusasetuksen (VNA 1360/2015) 15 §:n mukaan vähintään vuoden ikäisinä istutettavien taimenten, lohien ja järvilohien rasvaevä on vuodesta 2017 alkaen leikattava pois. Edellä säädetty velvoite ei koske elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymiä elvytys- ja palautusistutuksia, ns. kannanhoidollisia istukkaita.

  • Rasvaeväleikattuja kaloja on istutettu vuodesta 2010 lähtien muutaman kalastusalueen toimesta sekä Pielisjoen voimalaitosten kalatalousmaksuvelvoitteena. Vähäisistä istutusmääristä johtuen, on eväleikattu kala ollut harvinainen saalis. Nykyisin käytännössä kaikki järvialueille istutetut järvilohet ja -taimenet ovat eväleikattuja. Järvilohi-istukkaiden huonosta saatavuudesta johtuen, näiden eväleikattujen kalojen osuus on ollut viime vuosina edelleen vähäinen. Rasvaeväleikattuja taimenia on sen sijaan ollut saatavilla hyvin.

    Rasvaeväleikattujen kalojen osuus saaliissa on myös riippuvainen kalastusalueiden ja osakaskuntien sitoutumisesta lohikalaistutuksiin ja käytettävissä olevasta rahoituksista.

  • Rasvaevällisten lohikalojen vapauttaminen ei yksinään riitä turvaamaan lohikalakantoja. Koska evälliset kalat tarttuvat uistimeen yhtä lailla kuin evättömätkin, on kalastajien syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota kalojen oikeaoppiseen vapauttamiseen. Vapamääriä rajoittamalla voidaan välttää turhia alamittaisten tai rauhoitettujen kalojen kuolemia, esimerkiksi uistelutilanteessa, kun kohdalle sattuu istukasparvi ja useita kaloja tarttuu samanaikaisesti uistimiin.

    Myös koukkujen määrää uistimissa (erityisesti vaapuissa) tulisi vähentää. Yksikoukkuisesta uistimesta kalat on huomattavasti helpompi vapauttaa, eivätkä vapaaksi jäävät koukut aiheuta kaloille ulkoisia vaurioita. Myös väkäsettömien koukkujen käyttöä tulee harkita.

    Rasvaeväleikkaus ei myöskään vaikuta verkkokalastukseen. Verkoista kalat on vaikea vapauttaa ja ne usein menehtyvät. Verkkokalastuksesta olisi suositeltavaa siirtyä pyydyksiin, joista kalat on mahdollista vapauttaa elävinä. Tällaisia ovat mm. katiska ja rysä.

    Lohikalojen vaellusreiteillä verkkokalastusta on tarpeen säädellä yhä tiukemmin mm. solmuvälejä nostamalla ja rauhoittamalla kapeikkoalueita sekä jokisuistoja.

Lue lisää

ely-updated 28.10.2021