Kunnostustoimet LIFE Revives -hankkeessa

LIFE Revives-hankkeen kunnostukset jakautuvat valuma-aluekunnostuksiin ja jokikunnostuksiin. Kunnostustoimenpiteet on esitetty kohdekohtaisesti tarkemmin.

Jokiuomien elinympäristökunnostukset

Kunnostus puurakenteilla toteutetaan sijoittamalla jokiin erilaisia puurakenteita (suisteita ja altakaivajia), joiden avulla vähennetään pohjan liettymistä ohjaamalla hienojakoinen sedimentti jokipenkoille. Näin parannetaan joenpohjan happiolosuhteita ja puhdistetaan pohjasoraa raakunpoikasille sopivaksi ympäristöksi ja taimenen kutualueiksi.

Koskien ennallistaminen: Kohdejokien suurin ongelma on uomien suoristus ja perkaus tukinuittoa varten, mikä on vähentänyt raakuille ja sen isäntäkaloille sopivia elinympäristöjä. Perkauksissa poistetut irtolohkareet sijoitetaan takaisin jokiin, minkä seurauksena pohjamuodot ja pohjasoran laatu monipuolistuvat ja toisaalta vedenvirtausprofiili vakautuu. Näin luodaan sopivampia olosuhteita raakulle. Suuremmat lohkareet ja kunnostetut syvänteet puolestaan tarjoavat lohikaloille paremman ympäristön.

Kutualueiden ennallistaminen toteutetaan keskittymällä pääasiassa jo olemassa oleviin kutualueisiin, joilta kutusoraikko on huuhtoutunut pois. Joenpohjaa myöhennetään ja siivilöidään sopivien kutualustojen ja raakunpoikasten elinympäristöjen aikaansaamiseksi. Ennallistetut alueet pidetään puhtaina ja happipitoisina puurakenteiden avulla.

Alkuperäisten jokiuomien palautuksessa avataan erilaisin rakentein suljettuja jokien sivuhaaroja vedenvirtauksen palauttamiseksi alueille, jotka ovat olleet kuivilla vuosikymmeniä. Vanhan jokiuoman kasvillisuus poistetaan ennen sivuhaarojen avaamista. Toimenpiteellä paitsi laajennetaan itse jokialuetta, mutta myös mahdollistetaan joen yhteys tulvatasankoihin.

Vaellusesteet ja sedimenttialtaat 

Sedimenttialtaiden rakentaminen: Laajamittaiset metsien ja kosteikkojen ojitukset ovat lisänneet sedimenttikuormitusta jokiin. Tämä on aiheuttanut merkittävää haittaa jokiluonnolle, kuten lohikalojen kutupaikkojen, suojien ja talvisten elinympäristöjen vähenemistä. Sedimentin laskeutusaltaita rakennetaan erityisesti jokien hitaasti virtaaviin ja helposti sedimentoituviin kohtiin käyttäen puurakenteita. Altaita käytetään tavoitteenaan kerätä ylävirrasta saapuvaa sedimenttikuormaa, erityisesti tulva-aikoina, ja ne tyhjennetään säännöllisesti niiden täytyttyä.

Vaellusesteiden poisto takaa eläinten vapaan vaelluksen ja liikkumisen jokiympäristössä. Raakun lisääntyminen on täysin riippuvainen sen toukkavaiheen isäntäkaloista, Atlantin lohesta ja taimenesta, ja näin lohikalojen vaellusesteet muodostuvat lisääntymisesteiksi myös raakulle. Esteiden poisto mahdollistaa elinympäristöjen uudelleenasutuksen lohikalojen ja raakun toimesta.

"Raakkulastentarhojen" perustaminen

Kunnostusten yhteydessä jokien pohjille rakennetaan raakunpoikasten kasvuympäristöiksi soveltuvia kokeellisia sora-alueita, joiden happiolosuhteita ja stabiiliutta seurataan projektin aikana. Projektin loppupuolella alueista tutkitaan niihin mahdollisesti luontaisesti asettuneiden raakkujen läsnäolo.

Valuma-aluevesien käsittely

Ojien tukkiminen: Projektin merkittävin valuma-alueisiin kohdistuva kunnostustoimenpide on ojien umpeen kaivaminen ja turvepatojen rakentaminen vedenpinnan nostamiseksi ja turvemaiden ennallistamiseksi. Tämän lisäksi ojia tukitaan putkipadoilla ojien eroosion ja jokiin kulkeutuvan sedimenttikuorman vähentämiseksi.

Pintavalutuskenttien ja kosteikkojen perustaminen vähentää valuma-alueilta jokiin saapuvaa kuormaa. Valumavedet suodattuvat kulkiessaan pintavalutuskentän ja kosteikon läpi, jotka pidättävät ravinteita ja kiintoaineita. Tämän lisäksi niillä on merkittävä rooli niin luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjinä kuin virkistysalueina. 

Puskurialueet ja kalkitus 

Puskurialueiden perustaminen ja laajentaminen: Valuma-alueen ravinne- ja sedimenttikuormaa vähennetään myös joki- ja purorantojen puskurialueilla. Vedenpuhdistuksen lisäksi niillä on tärkeä rooli vesialueen mikroilmaston ja luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin ylläpitämisessä. 

Eroosiosuojaus: Valuma-alueen paljaita ojanpenkkoja suojataan eroosiolta siirtämällä tai istuttamalla niihin kotoperäistä kasvillisuutta. Kasvillisuus sitoo maata ja ehkäisee penkkojen liettymistä ojiin ja näin kiintoaineen kulkeutumista jokiin. 

Kalkitus: Ennalta laboratoriotestien perusteella valittujen savimaiden kalkituksella pyritään parantamaan maaperän laatua, mikä tehostaa kasvien ravinteidenottoa ja vähentää fosforin kulkeutumista vesiin. Kalkitus parantaa maaperän rakennetta ja vedenläpäisykykyä pitkällä aikavälillä, mikä nostaa veden pH:ta lähemmäs raakulle ja lohikaloille optimaalista tasoa.

Raakkujen laitoskasvatus 

Laitoskasvatus toimii Suomessa Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla ja Virossa Põlulan kalanviljelylaitoksella. Ruotsissa Åbyälven-joella puolestaan harjoitetaan keinotekoista raakunkasvatusta, jossa joen kalat infektoidaan kontrolloidusti raakuntoukilla eli glokidioilla. Tavoitteena on elvyttää yhdeksän uhanalaista raakkupopulaatiota laitoskasvatuksen kautta. Kasvatusprosessissa joko aikuiset raakut tai glokidiat siirretään kasvatuslaitoksiin. Kalat infektoidaan aikuisista vapautuneilla glokidioilla, ja kasvatettuja poikasia säilytetään laitoksissa, kunnes ne ovat valmiita selviytymään jokielinympäristössä. Aluksi poikasia kasvatetaan joko reikälevyillä tai soralaatikoissa, ja myöhemmin pohjasoraan. Poikasten uudelleenistutus kotijokiinsa kasvattaa ajan myötä raakkupopulaatioiden määrää sellaiseksi, että simpukoiden lisääntymiskierto voi toimia. Laitoskasvatuksen avulla pystytään siten ehkäisemään populaatioiden sukupuuttoon kuoleminen ja palauttamaan niiden lisääntymiskyky.