Vesiensuojelu

Ruovikoiden ja muun vesikasvillisuuden niitolla parannetaan vesien tilaa poistamalla vedestä ravinteikasta kasvimassaa ja parantamalla veden virtauksia sekä vähennetään mataliin lahtiin kertyvän orgaanisen aineksen määrää. Etenkin vesialueella kasvavan ruovikon niitolla on monia vaikutuksia veden laatuun, joskaan niitä ja etenkään niiden yhteisvaikutuksia ei tunneta kovin tarkkaan.

Niittomassa on aina kerättävä pois vedestä, sillä veteen jätettäessä siitä vapautuu ravinteita ja se kuluttaa vesistön happivaroja. Alkukesällä vedessä kasvavan ruovikon leikkuusta voi aiheutua ravinteiden pumppautumista juurakosta korren kautta veteen. Tämän ja ruovikon taantumisen voi estää leikkaamalla ruovikko veden pinnan päältä, joskin käytännössä leikkuun toteutus voi olla haastavaa. Matalilla vesialueilla niiton aiheuttama pohjan myllääntyminen samentaa vettä ja voi aiheuttaa ravinteiden vapautumista veteen.

Taannuttavan niiton seurauksena hävinneen ruokokasvuston tilalle voi kasvaa muita vesikasveja, jotka vaikuttavat muuhun lajistoon ja veden laatuun. Hävinneen ruokokasvuston sitomasta sedimentistä ja lahoavasta juurakosta voi myös tulla ravinne- ja metaanipäästöjen lähde. Ojien suulla ja jokisuistoissa kasvavat ruovikot sitovat valuma-alueelta tulevia ravinteita ja kiintoainesta, joten näiden alueiden leikkuut tulee tehdä harkiten esim. rotaatioleikkuina. Toisin sanoen ruovikkoa ei tule taannuttaa kokonaan, vaan ravinteikasta ruokomassaa leikataan vuosittain vain osalla alueesta tai leikkuussa pidetään välivuosia.

Eri ajankohtina tapahtuvan poiston vaikutus ruo’on kasvuun ja uusiutumiseen seuraavina kesinä on paljolti tuntematon asia. Jos ruokoa poltetaan kevättalvella ja tuhka jätetään jäälle, mitkä ovat vaikutukset vesistöjen ravinnetaseisiin? Myöskään järviruo’on erilaisten poistotapojen vaikutuksia pohjaeläimistöön ja kalastoon ei tunneta kovin hyvin. Näitä mahdollisia ruo’on positiivisia vaikutuksia erilaisissa tilanteissa ei tiedetä tarkkaan, koska luotettavaa tietoa ruo’on vesienhoidollisista/-suojelullisista vaikutuksista on olemassa vähän.

Ruo’olla ja muilla ilmaversoisilla vesikasveilla saattaa olla merkittävä positiivinen vaikutus vesien ravinteisuuteen. Ravinteiden poistovaikutus näkyy vasta, kun ruokovyöhyke riittävän leveä ja tiheä. Ravinteita sitoutuu merkittävässä määrin myös itse ruo’on kasviainekseen, varsinkin kun kasvusto tiheä ja ruokovyöhyke riittävän leveä.

Ruoko voi toimia rantavyöhykkeen biofiltterinä, joka poistaa ravinteita vesiekosysteemistä. Järviruoko sitoo rantavyöhykkeen ravinteita ja stabiloi ravinteiden pysymistä pohjan sedimentissä. Ruoko ottaa hiilen ilmasta ja veden vesiekosysteemistä jopa 10 metrin laajuiselle alueelle kasvin ympäristöön ulottuvan ’tarttumajuuriston’  avulla. Denitrifikaatio voi olla hyvin voimakasta näissä rantavyöhykkeen kasvustoissa. Nykyisten poistokäytäntöjen vaikutuksia veden laatuun ei kuitenkaan tiedetä tarkasti.