Suunnittelu

Ensimmäistä kertaa niitettäessä tiheää vesikasvillisuutta, niitto kannattaa tehdä ennen kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat niitot 3-4 viikon välein. Tehokkain niittoaika kerran vuodessa tehtävään niittoon on kesäkuun lopulla mahdollisimman läheltä juuristoa veden pinnan alta. Niitto tehoaa silloin parhaiten, koska ruoko ei ehdi kasvattaa uutta vartta saman kasvukauden aikana, eikä kasvi ole vielä varastoinut ravinteita varresta juuristoon. Erityisesti rehevillä rannoilla niittoa on tehtävä vuosia, jotta alue pystyisi avonaisena. Maisemallisista syistä niitto kannattaa suunnitella niin, että kasvillisuussaarekkeet ja avovesi vuorottelevat.

Ylivuotista ruovikkoa on mahdollista niittää myös jään päältä, jolloin seuraavan kesän niitto on helpompi toteuttaa. Talviniitto estää alueiden umpeenkasvua ja parantaa näin veden virtausta. Ylivuotista mätänevää ruokoturvetta ei myöskään pääse syntymään, mikä on ongelmallista mm. alueiden virkistyskäytölle ja kalastolle.

Leikkuuajankohdassa huomioitava linnuston pesimäkausi

Ruovikkolinnuston pesimäkausi on otettava huomioon, kun arvioidaan sopivaa leikkuuajankohtaa ruovikon taannuttamiseksi ja laajoja vanhoja ruovikoita avatessa. Tavoiteltavin niittoajankohta on heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin; poikkeuksena sääntöön ovat viitasammakon elinalueet, jossa niitto tulee tehdä talvella. Jos murskauksella tai niitoilla tuetaan laidunnusta, loppukesällä tehdyn murskauksen/niiton jälkeen alueelle ehtii kasvaa vielä laidunkauden aikana karjalle hyvin maistuvaa tuoretta ruokoa. Parhaat olosuhteet peruskunnostukseen ovat meriveden korkeudenkin kannalta varsin usein loppukesällä. Linnuston kannalta tärkeintä kuitenkin on, että ranta-alue on auki viimeistään huhtikuussa. Murskaamisen voi siis tehdä myöhemmin syksyllä tai talvellakin. Talvileikkuun jälkeen alue on joka tapauksessa valmis myös seuraavan laidunkauden aloittamiseen. Talvileikkuussa tulee niittää mahdollisimman matalalta, jotta laidunelämille maistumatonta ylivuotista sänkeä ei jäisi liialti seuraavan kesän laidunnusta ajatellen.

Leikattu kasvimassa on aina kerättävä pois vedestä

Hajotessaan kasvinjätteet kuluttavat happea ja niistä va­pautuu ravinteita veteen, mikä voi lisätä levien määrää. Vesistössä ajelehtiva kasvimassa aiheuttaa lisäksi esteettistä haittaa ja ajautuu lopulta rannoille. Leikkuu­työssä mahdollisesti käytetyn urakoitsijan kanssa kannattaa sopia jo etukäteen leikkuujätteen poiskeruusta. Käytännössä kasvimassan kerääminen vie vähintään kaksinkertaisen ajan niittoon verrattuna. Niit­tojäte tulee läjittää riittävän kauas rannasta, jotta kasvillisuu­den sisältämät ravinteet eivät kulkeudu takaisin vesialueelle.

Leikkuita valmistelevat työt tulisi aloittaa ajoissa

Leikkuut on mahdollista kilpailuttaa hehtaarihinnalla kun leikattava alue on yhtenäinen ja selvärajainen eikä odotettavissa ole erityisiä ongelmia. Vaikeasti toteuttavat, esim. hyvin matalat vesileikkuukohteet ja vain osittain leikattavat ruovikot (käytävät, aukot), sopivat paremmin tuntityönä toteutettavaksi.

Leikkuuyrittäjien kannalta työt tulisi saada suunniteltua ja kilpailutettua hyvissä ajoin, sillä vesiniittoa tekevien yrittäjien varauskirjat alkavat täyttyä jo edeltävänä syksynä. Lisäksi vesilain edellyttämät niittoilmoitukset vesialueella tapahtuvista leikkuista tulee tehdä viimeistään 30 päivää ennen toteutusta.

Leikkuumassan kuljetusten ja esikäsittelyjen kilpailutus on syytä tehdä ennen leikkuutöiden alkamista, jotta koko ketju saadaan nopeasti käyntiin ja toimimaan sujuvasti koko leikkuiden ajan. Haasteena on se, että kuljetettavan ja käsiteltävän massan määrää ja työhön kuluvaa aikaa on vaikea arvioida etukäteen, samoin sen ajoittumista.

Ruo’on hyötykäytön kannalta on tärkeää suunnitella laajemman alueen ruovikon leikkuualueet niin, että taannuttavista, toistuvista ja rotaatioleikkuista saadaan korjuukokonaisuuksia, joiden toteutus on käytännössä järkevää ja kustannustehokasta. Niittojen vaikutuksesta ja käytännön toteutuksesta erilaisilla ruovikkoalueilla tarvittaisiin enemmän kokemuksia ja tutkimustietoa.

Umpeenkasvu, liettyminen ja mataloituminen aiheuttavat usein haittoja laajalla alueella, joten kunnostuksessa on hyvä yhdistää voimat läheisten rannanomistajien kanssa. Hankkeen suunnittelun voi käynnistää myös kutsumalla esimerkiksi pienen merenlahden kaikki asianosaiset yhteiseen suunnittelukokoukseen. Suunniteltaessa luvanvaraisia toimia yhteisomisteisille vesialueille tai vesijättömaille, voidaan tarvita osakaskunnan järjestäytymistä tai koollekutsumista. Mikäli osakaskunta on jo järjestäytynyt, ilmoitus osakaskunnan puheenjohtajalle tai sihteerille saattaa riittää.