Hyödynnettävät ruovikot

Ruo’on hyötykäytön kannalta on tärkeää suunnitella ruovikon leikkuualueet niin, että taannuttavista, toistuvista ja rotaatioleikkuista saadaan laajoja korjuukokonaisuuksia, joiden toteutus on käytännössä järkevää ja kustannustehokasta.

Ruovikon korjuuketjun toteuttamiskelpoisuuteen vaikuttavat merkittävästi korjuualueen koko, muoto ja etäisyys rannasta sekä ruokomassan käyttökohde

Ruovikon korjuuketjulla tarkoitetaan monivaiheista prosessia, jossa korjuuseen sopivaksi kartoitettu alue ensin niitetään. Niitetty ruokomassa siirretään väliaikaiseen varastointipaikkaan tai lastauspaikkaan, josta se kuljetetaan soveltuvalla kalustolla hyödyntämiskohteeseen. Hyödyntämiskohteesta riippuen ruokoa voidaan esikäsitellä jo varastopaikalla esim. silppuamalla.

Korjuuketjun toteutuskelpoisuutta parantaa leikkuualueen laajuus sekä yhtenäinen ja pyöreähkö muoto. Näin leikkuukalustolla tarvitsee tehdä mahdollisimman vähän ruokomassan siirtoa leikkuualueelta lastauspaikalle. Kuljetusmatkan jatkokäyttökohteeseen tulisi lisäksi olla mahdollisimman lyhyt, jotta korjuuketjun kustannukset pysyisivät mahdollisimman pieninä. Ruo´on korjuuketjun tehokkuutta heikentävät leikkuualueen pienuus, kapeus ja epäyhtenäisyys, sopivien korjuukoneiden ja yrittäjien vähäisyys, puutteelliset lastaus-/välivarastointialueet, hankalat kulkuyhteydet leikkuualueelle, pitkä kuljetusmatka jatkokäyttöpaikkaan sekä ruokomassan käyttökohteen puuttuminen.

Hyödynnettävät ruovikot sijaitsevat hyvien kulkuyhteyksien päässä lähellä avaria rantoja, joihin voi työntää vedestä leikatun ruokomassan ja jossa on tilaa lastauslaitteille

Hyviä liikenneyhteyksiä tarvitaan, jotta ranta-alueelle voidaan viedä leikkuukalustoa ja leikattu ruokomateriaali kuljettaa jatkokäyttöön esimerkiksi kuorma-autolla. Ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmissa on käytetty eri tavoin hyödynnettävistä ruovikoista ja niiden eri hoito- tai hyödyntämistavoista puhuttaessa seuraavia termejä:

Hyödynnettävä maaruovikko soveltuu hyvin ruovikon toistuvaan niittoon. Ne sijaitsevat umpeutuneilla rantaniityillä tai vesijättömailla, jotka syntyvät muun muassa maankohoamisen, ruoppaamisen, vedenpinnan alentamisen tai vesistöjen kuivatuksen yhteydessä. Maalla kasvavien ruovikkojen pitkäaikainen niitto ja niittomassan poiskeruu edistää alueen palautumista rantaniityksi, mikäli niitä ei ole muutettu esimerkiksi ruoppausten läjitysmassoilla.

Hyödynnettävä vesiruovikko soveltuu ruovikon toistuvaan niittoon vedestä. Hyödynnettäväksi vesiruovikoksi ehdotettu alue on laaja, lähialueelta löytyy leikatun massan ylösnostoon soveltuva avoin ja kovapohjainen ranta, sekä alueelle on riittävät kulkuyhteydet massan poiskuljetukseen maitse tai vesitse. Runsasravinteisessa joen- tai ojansuussa ruovikkoa ei tule vesiensuojelu huomioiden taannuttaa kokonaan, vaan ravinteikasta ruokomassaa leikataan vuosittain vain osalla alueesta tai leikkuussa pidetään välivuosia.

Poistettava ruovikko on useimmiten nykyisen tai kunnostettavaksi ehdotetun rantaniityn edessä, estäen mm. näkymän vesialueelta rannalle. Joissain tapauksissa poistettavalla ruovikolla pyritään edistämään vedenvirtausta, joka on erityisesti matalissa merenlahdissa tarpeellinen veneväylien avoinna pysymiseksi, vesilinnustolle tärkeiden avovesialueiden säilyttämiseksi, tai maapetojen kulkureittien katkaisemiseksi.

Ruovikon poisto mahdollinen -alueilla ruovikon poistolle ei ole estettä esimerkiksi arvokkaan ruovikkolinnuston kannalta, joten maanomistaja voi halutessaan poistaa ruovikon. Luonnon monimuotoisuuden kannalta nämä ruovikot eivät ole merkityksellisiä, eivätkä ne ole hyödyntämisen kannalta kustannustehokkaita pienen koon vuoksi. Rantoja myötäilevissä, kapeissa nauhamaisissa ruovikoissa kertyy leikkuumassan kuljetuskustannuksia liikaa leikattuun alaan nähden.

Ruovikon niitto maalta kesällä sopii kovapohjaisille ruovikkoalueille, jotka voidaan niittää koneellisesti. Kesäaikaan leikattua ruokomassaa voi käyttää esimerkiksi biokaasutuksessa tai maanparannusaineena kompostoinnin jälkeen. Niittojen tuloksena ruovikoituneilta rantaniityiltä poistuu ravinteita, kun niittojäte kerätään alueelta pois, joten pitkällä aikavälillä kasvillisuus mataloituu ja rantaniittyjen kasvilajisto elpyy.

Ruovikon niitto talvella tarkoittaa vedessä tai maalla kasvavan ruovikon leikkuuta talviaikaan. Syksyn tullen järviruo’on ravinteet siirtyvät varresta takaisin juuristoon talvikautta varten, lehdet putoavat ja ruo’on korsi kuivuu helmi-maaliskuuhun mennessä yleensä polttokuivaksi. Korren silppuavilla niittokoneilla leikkuumassa on kuivaamatta valmista esimerkiksi hakkeen seassa poltettavaksi. Kokonaisena leikattaessa ruoko voidaan kovapohjaisilla tai vahvasti jäätyneillä alueilla paalata paalipolttokattiloissa poltettavaksi. Talviruo´on korjuuseen kattomateriaaliksi on leikkuukoneita, jotka sitovat kokonaisena leikatut korret nipuiksi kuljetusta ja jatkokäyttöä varten. Talvikorjuu edellyttää yleensä vähälumista talvea, jotta leikattavaa olisi enemmän, eikä silpun joukkoon kerry liikaa kosteaa lunta. Vähälumisina talvina vesialueiden ruovikot myös jäätyvät paremmin korjuukoneet kantaviksi.

Ruovikon niitto vedestä alkukesällä on tehokkainta, kun ruokokasvustosta halutaan päästä eroon. Kasvusto tulee niittää mahdollisimman läheltä pohjaa, juuriston läheltä, jolloin hapen kuljetus ja yhteyttäminen estyy. Ruovikon kasvupaikasta ja vedenpohjan ravinteikkuudesta riippuu tarvittavien leikkuun toistojen määrä, jotta ruokokasvusto taantuu pysyvästi.

Ruovikon niitto vedestä loppukesällä poistaa puolestaan tehokkaasti ravinteita vesialueelta. Tutkimusten mukaan järviruo’on niitossa poistetaan keskimäärin 5–10 kg fosforia ja 50–100 kg typpeä ruovikkohehtaaria kohden. Vedessä kasvavaa ruovikkoa niitettäessä linnustollisesti arvokkailla alueilla heinäkuun puolivälin jälkeinen ajankohta on suositeltavin, sillä silloin linnut ovat saaneet jo pesintänsä päätökseen.