Työtä muotoilemalla työhyvinvointia ja tuottavuutta
 

Työelämä on jatkuvassa murroksessa ja vain muutos lienee pysyvää. Työvoimapula haastaa Lapin alueen kasvua ja on tietyillä aloilla valtaisia. Tekijöille on tarvetta, mutta mistä löytää osaavaa työvoimaa? Jotain tulisi tehdä siitäkin huolimatta, että paljon jo tehdään. Voisiko työn muotoilu olla pitovoiman ja rekrytoinnin näkökulmasta yksi ratkaisu muiden joukossa? Tässä blogitekstissä pohdin työn ja työprosessien muotoilua työhyvinvoinnin sekä veto- ja pitovoimatekijöiden näkökulmasta kokemusten pohjautuen erinäisiin kehittämishankkeisiin, joissa olen ollut mukana asiantuntijan ja projektipäällikön rooleissa.

Työelämä muuttuu hurjaa vauhtia ja se edellyttää sekä yksilöiltä, että organisaatioilta muutoskyvykkyyttä. Vielä jokin aika sitten hyvin toimineet työprosessit eivät enää välttämättä vastaakaan tehokkaasti ympäristön tarpeisiin. Mainittakoon yhtenä esimerkkinä tekoäly, joka osaltaan haastaa organisaatioita tarkastelemaan työn tekemisen tapoja uudesta näkökulmasta. Tämä vaatii organisaatioilta kriittistä tarkastelua ja valmiutta sopeuttaa toimintaansa vastaamaan ympäristön muutoksiin. Työn muotoilun taustalla voi olla ympäristötekijöiden lisäksi myös muunlaisia työn muotoilun tarpeita. Näitä voivat olla esimerkiksi organisaatiossa tunnistetut monimuotoisuuden, osaamisen, vahvuuksien ja voimavarojen tarpeet. Taustalla voi olla myös tarve kohentaa työhyvinvointia ja sen myötä vaikuttaa organisaation pitovoimatekijöihin.

Työprosessin muotoilu käynnistyy aina yhteisesti tunnistetusta tarpeesta. Prosessien näkyväksi tekemisellä ja kriittisellä tarkastelulla voidaan yhdessä vaikuttaa työn tekemisen mielekkyyteen ja ennen kaikkea sujuvaan toimintaan. Työn näkyväksi tekemisen aikana on mahdollista myös tarkastella ns. työn hukkapätkiä. Voisiko prosessin vaiheessa olla kenties jotain ”liinattavaa”? Kehittäminen ottaa aina oman aikansa, mutta pitkällä tähtäimellä siihen panostaminen kannattaa. Ihannetilanteessa kehittämisen eteen nähty vaiva maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin hyvinvoivien ja tuottavien työntekijöiden muodossa.

Epäselvät työprosessit voivat heikentää yksilön työhyvinvointia ja vaikuttaa siten työssäjaksamiseen ja työn mielekkyyteen. Työn muotoilu voidaan nähdä tärkeänä pitovoimatekijänä ja organisaation kilpailukyvyn mahdollistajana, sillä hyvinvoiva työntekijä on tuottava. Tuottavuutta osaltaan lisää toimivat ja ketterät työprosessit, jotka on muotoiltu yksilön osaamisen lähtökohdista vastaten myös organisaation tarpeisiin. Suunnitelmallinen osaamisen kehittäminen työssä ja urakehitysmahdollisuuksien näkyväksi tekeminen rekrytoinnista lähtien lienee osaltaan auttamassa osaavan työvoiman kiinni pitämisessä?

Työvoimapula haastaa meitä pohtimaan työn muotoilua myös rekrytoinnin näkökulmasta. Työtä voi olla mahdollista muotoilla vastaamaan rekrytoitavan henkilön vahvuuksien näkökulmasta. Voisiko tällainen ajattelutapa osaltaan ratkaista työvoimapulan haasteita valjastaen erityisesti täsmätyökykyisten valtavan osaamispotentiaalin organisaation käyttöön?

Onko organisaatiossa ongelmia? Entäpä, jos jatkossa ajattelisimmekin ongelman olevan mahdollisuus. Se tarkoittaa, että haaste on tunnistettu ja on mahdollisuus parantaa nykyistä toimintatapaa. Avoimin mielin kohti muutosta, työhyvinvointia ja tuottavuutta!

 

Bloggaajana:

Mirja Kontiosalo
Koulutuspäällikkö, KM / Education Manager, M.Ed. / opetus, ohjaus, oppiminen Koulutus- ja kehittämispalvelut / Education and Development Services, Rovaniemi-Lapland Congresses
Lapin yliopisto / University of Lapland